Etäopiskelua vai epäopiskelua – verkkotyöskentely kannustaa keksimään uusia ...
Viestinnän opiskelija Vilma Viertola on opiskellut kotona toista viikkoa. Mukavaa etäopiskelussa on ajankäytön joustavuus, mutta opiskelu on ikävää ilman kavereiden seuraa ja kampuksen tunnelmaa. Viertola kuitenkin kiittelee yliopistoa joustavista opiskelujärjestelyistä.
- Opettajat ovat ehdottaneet useita vaihtoehtoisia suoritustapoja kursseille, joten monilla kursseilla on ollut mahdollista valita itselle sopivin tapa suorittaa se. Paljon on tullut myös tsemppiviestejä ja vinkkejä, mikä on ollut mukavaa!
Ajatukset, haasteet ja ennakkoluulot verkkoon siirtyneestä etäopiskelusta ovat tuttuja yliopisto-opettaja Liisa Käännälle, joka on väitöskirjassaan tutkinut verkko-opiskelun vuorovaikutusta.
- Kokemusteni ja käsitysteni mukaan verkko- tai etäopetus on parhaimmillaan rikasta ajatusten sekä kokemusten vaihtoa, johon opiskelijat osallistuvat mielellään. He pystyvät käymään keskusteluja kurssin alustoilla ja näin hyödyntämään kurssimateriaalien lisäksi omaa elämänkokemustaan ja näkemystään maailmasta sekä yhteiskunnasta. Tällöin opettaja on tavallaan vain kurssin teeman fasilitaattori.
Kääntä täydentää, että usein verkko-opiskeluun ja siinä tarvittavaan vuorovaikutukseen liittyen opiskelijat ovat vaadittua aktiivisempia ja hyvin luovia tehdessään kurssin tehtäviä. Luovuuteen ja aktiivisuuteen toisaalta tarvitaan opettajalta kykyä antaa tilaa opiskelijoiden toiminnalle, mikä näkyy esimerkiksi Viertolan mainitsemissa tehtävänannoissa ja joustavissa suoritustavoissa.
Mikrofonien testailua ja säätämistä
Viertola opiskelee mielellään kampuksella, joten etäopiskelu yksin kotona on vaatinut sopeutumista.
- Pidemmän päälle etäopiskelu on aika yksinäistä ja vaikeaa puuhaa. Jollekin etäopiskelu sopii varmasti oikein hyvin, mutta se ei sovi omaan tyyliini oppia. Tykkään opiskella yhdessä muiden kanssa ja keskustella oppimastani. Kurssikavereiden ja opettajien kanssa pidämme yhteyttä Moodlessa tai Zoomin kautta. Paljon siis mikkien testailua ja säätämistä!
Sekä opettajat että opiskelijat ovat ottaneet pikakelauksella harppauksia toimiviin, yhteisöllisiin ja vuorovaikutuksellisiin etäopiskelun ja -opetuksen muotoihin. Kääntä painottaa, ettei työskentely verkossa ole sinänsä sen parempaa tai huonompaa kuin lähiopetus, se on vain erilaista.
- Olen itse pyrkinyt kasvattamaan yhteisöllisyyden mahdollisuutta ja vuorovaikutuksellisuutta esimerkiksi tehtävillä, joissa opiskelijat eivät palauta suoritusta pelkästään opettajalle vaan myös muiden opiskelijoiden nähtäväksi ja usein myös kommentoitavaksi, Kääntä kertoo.
Toinen keino Käännän mukaan on erilaisten vuorovaikutuksellisten aktiviteettien käyttö esimerkiksi Moodlesta puhuttaessa. Siellä on mahdollista toteuttaa toistuvia chat-istuntoja tai perustaa keskustelupalstoja erilaisille asioille. Kolmanneksi keinoksi Kääntä nimeää yksinkertaisesti sen, että opettaja laatii tehtäviä ja luentoja, jotka vaativat yhdessä tekemistä. Silloin syntyy väistämättä vuorovaikutusta - joskin silloin on tärkeää luoda pelisäännöt verkkotyöskentelyn eri tilanteisiin. Yhteiset säännöt auttavat erityisesti heitä, joille jokin sovellus tai tehtävätyyppi on uusi.
Pitää opetella uusi rytmi päivään
Viertolan kokemuksen mukaan kampuksella työskennellessä syntyy luonnollisemmin taukoja rytmittämään opiskelua kuin kotona. Kahvinhakureissulla törmää tuttuihin ja pänttäämisestä saa tauon vaihtaessaan vapaa-ajan kuulumisia kurssikavereiden kanssa.
Yhteyttä pidetään edelleen, vain keinot sen toteuttamiseen vaihtuvat. Uusi tilanne on mainio mahdollisuus harjoitella uusia vuorovaikutuksen keinoja, olla avoin uusille kokemuksille ja nähdä verkkovuorovaikutuksen monet puolet.
- Pidämme opiskelijakavereideni kanssa vähintään pari kertaa päivässä videokokouksen, joissa juttelemme opintojen etenemisestä, kuulumisista, uusista ideoista, työnhausta ja huonoista tv-sarjoista.
Viertola vinkkaa, että etäopiskelupäivää saa rytmitettyä luomalla itselleen päiväkohtaisia tavoitteita tai kirjaamalla to do -listoja tukemaan opiskelua. Itselleen on myös syytä luoda aikataulu ja pitää siitä myös kiinni.
Etäopiskelussa on myös puolensa, Viertola myöntää. Esimerkiksi verkkoluentoja voi seurata silloin, kun itselle parhaiten sopii. Ajankäyttö on siis joustavampaa ja voi keskittyä opiskelemaan itselle tehokkaalla ajalla.
- Olen aamuvirkku, joten koitan painottaa opiskelunkin aamuun. Herään noin kello 6.20, minkä jälkeen menen ulos. Happihyppelyn jälkeen juon rauhassa aamukahvin, minkä jälkeen opiskelen lounaaseen asti. Pidämme kavereiden kanssa yhteisen lounashetken videokokouksessa, minkä jälkeen opiskelen tiuhempien ja pidempien taukojen rytmittämänä iltapäivällä noin neljään asti. Iltaisin teen asioita enemmän fiiliksen mukaan!
Teksti: Tiia Alkkiomäki