Mutkan takana uusia mutkia

Ajat pimeällä tiellä ja hidastat, koska edessäsi on mutka. Mitä on mutkan jälkeen? Sinne asti et näe, ja hätäiset liikkeet voivat vaarantaa loppumatkan, jos edessä onkin jälleen uusia mutkia. Tänä vuonna koko maailma on edennyt vähän kerrallaan pimeässä. Haparoivia liikkeitä on ollut pakko ottaa, koska varmuutta tulevasta ei ole kellään.

Kun koronavirus alkoi kevättalvella näyttää merkkejä Covid-19-taudin leviämisestä myös Suomeen, aikaa ei ollut paljon. Mutkassa oli tehtävä käännös, jotta ei olisi suistuttu ojaan. Lisäksi koronan kaltaisissa kompleksisissa ongelmissa teitä on todellisuudessa useampia, eli jokaisen mutkan kohdalla avautuu lukematon määrä erilaisia reittivaihtoehtoja.

Maaliskuussa tehtiin jo päätös poikkeusoloista, jotta pandemian tuhoja voitaisiin hillitä. Samalla aiheutettiin nippu muita ongelmia: talousrattaiden pyöriminen hidastui, yrityksiä joutui hätään, lomautukset koettelivat yksittäisten kansalaisten taloutta ja kotikoulu sekä kohtaamisten rajoittaminen koettelivat monen jaksamista ja opinnoissa etenemistä.

– Korona on vaikutuksiltaan kompleksinen, vaikka itse virus on mikrobiologisesti yksinkertainen, sanoo tutkimusjohtaja Petri Uusikylä.

Sama kaava ei sovi kaikille

Uusikylä johtaa Vaasan yliopiston kompleksisuustutkimuksen ryhmää, joka tarkastelee kompleksisia ja pirullisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Ryhmän jäsenten asiantuntemukselle on annettu viime vuosina laajalti painoarvoa johtajuuden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon kehittämisessä.

– Teimme pari vuotta sitten Sitralle silloisen hallituksen kärkihankkeista selvityksen sosiaali- ja terveyshallintotieteen professorin Harri Jalosen ja yliopistonlehtori Harri Raision kanssa. Kävi ilmi, että valmistelukoneisto on laadittu one size fits all -mallilla, eli ratkaistavia asioita ei ole mitoitettu sen mukaan, miten yksinkertaisia tai kompleksisia ne ovat.

Se taas kertoo päätöksenteon kankeudesta, jollaiseen ei kriisitilanteessa olisi varaa.

– Sen sijaan, että loputtomasti järkeillään ja perustellaan, on pystyttävä tekemään päätöksiä rohkeasti ja oltava valmis muokkaamaan niitä sitten matkan varrella.

Asiantuntijoille arvoa

Kompleksisuus auttaa jo käsitteenä ymmärtämään, miksi joidenkin ongelmien ratkaisu vaatii aivan erityistä lähestymistapaa.

Kompleksisina pidetään ilmiöitä ja asioita, joiden systeemit ovat tiukasti toisiinsa kietoutuneita ja vaikuttavat toistensa toimintaan. Kun ongelmaa A yritetään ratkaista yhdellä toimenpiteellä, aiheutetaan samalla ongelman B paheneminen. Kompleksinen ei ole monimutkaisuutta, koska monimutkaiseenkin ongelmaan on olemassa ratkaisu.

Vaasan yliopiston uusi sosiaali- ja terveystieteen professori Harri Jalonen havainnollistaa asiaa seuraavasti:

– Esimerkiksi moottori voi olla monimutkainen ja kymmenistä pienistä komponenteista rakennettu kokonaisuus, mutta asiansa tunteva insinööri pystyy purkamaan sen osiinsa ja kokoamaan uudelleen. Kompleksista kokonaisuutta ei voi eritellä samalla tavoin itsenäisiksi osiksi.

Jalonen jatkaa tunnetulla munakasvertauksella.

– Munakkaan tekemiseen käytetään vaikkapa kananmunia, maitoa, jauhoja ja suolaa, ja niistä koostuu uusi ruokalaji. Mutta taitavinkaan kokki ei pysty erottelemaan munakasta uudelleen raaka-aineiksi.

Kompleksiset ongelmat vaativat paljon tietoa, jatkuvaa sopeutumista ja systeemistä ajattelua. On siis pyrittävä ymmärtämään, mitä vaikutuksia päätöksillä on, ja mikä on kokonaistilanteessa paras menettelytapa.

– Nopeita ja helppoja ratkaisuja ei ole, joten on luotettava saatavilla olevaan tietoon ja seurattava jatkuvasti, mitä vaikutuksia päätöksillä on. Kevään ja kesän aikana Suomessa oli nähtävissä suoranainen asiantuntijuuden renessanssi, kun esimerkiksi THL:n tutkijat tuotiin näkyvästi yhteiskunnallisen päätöksenteon areenalle ja sitä kautta valtakunnan uutisiin ja kansan kahvipöytäkeskusteluihin, Harri Jalonen toteaa.

– Vaikka kaikessa ei olekaan onnistuttu, asiantuntijoiden hyödyntämisen soisi jatkuvan koronan jälkeenkin.

Takinkäännölle tilausta

Kaikesta karmeudestaan huolimatta korona on siis jonkin verran kehittänyt järjestelmää. Vuoropuhelu poliittisen päätöksenteon ja asiantuntijoiden välillä on korostunut jokapäiväisessä toiminnassa ja johtamisessa.

Kyse on myös laajasta johtamistavan murroksesta, jossa entisen sankarijohtajan ihanteen tilalle on tullut entistä kuuntelevampi ja joustavampi johtajuuden malli.

– Pirullisen ongelman kanssa ainoa tapa toimia on etsiä paras mahdollinen ratkaisu. Se ei ole sataprosenttisen hyvä, mutta ei sataprosenttisen huonokaan, sanoo emeritaprofessoriksi viime syksynä siirtynyt Pirkko Vartiainen.

Vartiainen tunnetaan Suomen kompleksisuustutkimuksen edelläkävijänä, joka on puinut pirullisia ongelmia lähes 20 vuoden ajan. Sosiaali- ja terveystieteen professorina hän on tehnyt Vaasan yliopistoa tunnetuksi valtakunnan foorumeilla jopa siten, että valtakunnan kärkipoliitikot ovat kiitelleet häntä uuden ajatusmallin esittelemisestä.

Hyvä johtaja ottaa vastaan tietoa tilanteen kehittymisestä ja pystyy myös muuttamaan mielipidettään uuden tiedon mukaan. Se on vahvuutta, jota kaivataan etenkin silloin, kun tilanne muuttuu koko ajan.

– On ikävää, että politiikassa tätä on totuttu sanomaan takinkäännöksi. Kysehän on tiedon soveltamisesta ja muuttuviin olosuhteisiin sopeutumisesta.

Tempoileva politiikka

Vaikka kompleksisuustutkimus auttaa meitä ymmärtämään joitakin ilmiöitä ja ongelmia entistä paremmin, se ei ole valmis avain, jonka avulla taivaan portit aukeavat.

– Ihminen haluaa nähdä järjestystä siellä, missä sitä ei ole ja kompleksisuutta asioissa, jotka ovat melko yksinkertaisia. Seurauksena on tehokkaita ratkaisuja vääriin ongelmiin ja puutteellisia ratkaisuja oikeisiin ongelmiin, sanoo Harri Jalonen.

Puhutaan johtamisesta kaaoksen reunalla, eli sen hyväksymisestä, että täydellisiä ratkaisuja ei ole, vaan eteen tuleviin asioihin on reagoitava joustavasti. Siis käännettävä rattia yksi mutka kerrallaan.

– Politiikassa monenlaiset arvopohjaiset näkemykset vaikuttavat päätöksentekoon tutkitun ja kokemuspohjaisen tiedon lisäksi. Tarpeettomasta politikoinnista pitäisi päästä, mutta se on helppo sanoa ja vaikea toteuttaa, Jalonen toteaa.

– Puoluepolitiikka on muuttunut siten, että jokainen hallitus pyrkii luomaan oman vahvan agendansa omien ideologioidensa perusteella. Sitten yritetään ajaa neljässä vuodessa läpi uudistuksia, jotka vaatisivat ainakin kaksi hallituskautta, lisää poliittisesta päätöksenteosta viime vuonna väitellyt Petri Uusikylä.

Lisäksi kaikki päätöksenteko on inhimillistä. Siksi huolellisesti laadittu toimintasuunnitelma voi aina kaatua muutosvastaisuuteen.

– Kun pandemia hellittää, tätä kaikkea tutkitaan vielä pitkään: mitä oikein tapahtui, ja mitä kulisseissa puuhattiin? Pirkko Vartiainen pohtii.

Kompleksisuuden termistöä

• Kompleksisuus: Kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa. Ilmiöt eivät ole palautettavissa osiinsa, koska ne ovat vahvasti kietoutuneet yhteen.
• Pirullinen ongelma: Tunnuspiirteenä vaikeus hahmottaa itse ongelmaa ja löytää siihen ratkaisuja, jotka eivät ole oikeita tai vääriä. Edellyttävät kykyä epälineaariseen ajatteluun.
• Kaaos: Kaaosteorian mukaan todellisuus tulee ymmärtää dynaamiseksi, monimuotoiseksi ja ennustamattomaksi. Olennaista kaaoksessa on säännöllisyyden puuttuminen eli lopputulosta ei voida ennustaa alkutilasta.
• Emergenssi: Vuorovaikutuksessa muodostuvaa ilmaantumista, jossa asioita tapahtuu ilman yhtä selkeää syytä.

Teksti NADIA PAAVOLA Kuvitus STUDIO ANDREI