Yliopistolla pohdittiin mahdollisuutta osallistavaan Pohjanmaahan

Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen professori Pirkko Vartiainen puhui Pohjanmaan osallisuuspolitiikasta. Hän korosti sitä, että ihmisen ääni on ainoa lähtökohta, mihin kannattaa tukeutua. Uudenlainen osallisuuspolitiikka voi muodostua perinteisten vaikuttamisen menetelmien, kuten äänestämisen ohella myös suorasta kansalaisvaikuttamisesta ja uusista demokratiamuodoista, kuten kansalaisraadeista.

– Yhteiskunnassa on menossa demokratiakäänne. Se on ehkä Suomessa vielä aluillaan, mutta esimerkiksi Tanskassa on jo pidemmällä. On tärkeä tiedostaa, että uudet mallit eivät korvaa edustuksellista demokratiaa, vaan ne ovat tapa antaa ääni myös niille, joille perinteiset vaikuttamisen mallit eivät sovi tai joita ne eivät kiinnosta. Niiden myötä demokratiakirjo ei siis heikkene, vaan laajenee.

Vartiaisen mukaan Pohjanmaalla ollaan melko pitkällä osallistumisen lisäämisessä. Tästä esimerkkejä ovat alueella toteutetut kansalaisraadit sekä se, että sairaanhoitopiiri etsii paraikaa jäseniä potilasraatiin kehittämään toimintaansa asiakkaan näkökulmasta. Myös nuoret ovat aktiivisesti ryhtyneet pohtimaan Vaasan seudun tulevaisuutta nuorisoraadissa.

– Demokratia ei voi koskaan toimia pelkästään viranomaisvastuulla, vaan tarvitaan kansalaisten omaa aktiivisuutta. Pohjanmaalle haluan erityisesti asioiden pohtimista ja vaikuttamista sen kautta. Se on vaikuttavampaa kuin esimerkiksi vihaisten nettikommenttien kirjoittaminen. Uusia vaikuttamisen malleja kannattaa kokeilla. Ne voidaan sitten hylätä, jos ne eivät toimi. Tärkeää on kuitenkin kuulemisen ja kuuntelemisen ohella toteuttaa ihmisten toiveita. Muuten kiinnostus vaikuttamiseen menetetään.

Nuoret haluavat vaikuttaa

Vaasan kaupungin nuorisovaltuuston puheenjohtaja, 16-vuotias Calle Koskela kommentoi Vartiaisen puheenvuoroa.

– Nuoret haluavat vaikuttaa ja heillä on ideoita, mutta he usein mieltävät politiikan vanhojen ihmisten asiaksi Helsingissä. Usein tuntuu, että nuoria kuullaan, mutta ei oikeasti kuunnella: tarvittaisiin dialogia nuorten ja ”vanhusten” välille. Vaasassa nuoria on kuitenkin kuudessa lautakunnassa, täällä asiat ovat paremmin kuin monessa naapurikunnassa.

Koskela kiteyttää lopuksi sanomansa muutamalla lauseella:

– Nuoret haluavat vaikuttaa. On turha rakentaa vastakkainasetteluja nuorten ja varttuneiden välille, koska tulevaisuus on yhteinen.

Meidän on käännettävä näkökulmaamme

Svenska Studiecentralenin Peter Backa pohti todellisen ja placebo-demokratian eroja. Hänen mukaansa demokratiassa on ensisijaisesti kyse siitä, kuka päättää, kenellä on valta.

– Kuulemisessa on ongelmansa. Kuka esimerkiksi päättää, mistä asiasta puhutaan? On suuri vaara, että ihmisiä kuullaan ilman oikeaa vaikutusmahdollisuutta. Silloin kyse on placebo-demokratiasta.

– Aina emme edes esitä oikeita toiveitamme, koska emme usko päättäjien suostuvan niihin kuitenkaan. Ajattelemme liikaa ylhäältä alas. Meidän pitäisi vaihtaa näkökulmaamme! Eräässä yhdysvaltalaisessa kunnassa esimerkiksi kuntalaiset päättivät säilyttää terveyskeskuksen, jonka kunta oli lopettamassa. Tämä onnistui kuntalaisten yhteisellä päätöksellä ja sillä, että he myös maksavat siitä hyvästä lisää veroja. Unelmani on, että tällainen onnistuisi myös Suomessa.

Seminaarin puheenjohtajana toimi aluetieteen professori Hannu Katajamäki. Seminaarin avasivat oikeusministeriön edustaja sekä yliopiston rehtori Matti Jakobsson. Muita puhujia olivat Rauna Nerelli oikeusministeriöstä sekä ikäihmisten kansalaisraadin osallistuja Lorenz Uthardt. Voit lukea lisää aiheesta osoitteesta www.otakantaa.fi.