Koronavuosi jylläsi yliopiston uuteen uskoon

Koronavuosi ei vain vienyt, vaan se myös antoi paljon uutta. Monien tietotekniset taidot kehittyivät kohisten, kun kokoushuoneet vaihtuivat zoomeihin ja teamseihin, käytäväkuulumiset Whatsappin ääniviesteihin ja luennot siirtyivät verkkoon.

– Etätyöjakso on opettanut paljon, mitä kaikkea verkkovälitteisesti voidaankaan tehdä, ja uskon, että niin sanottuun vanhaan normaaliin ei ole paluuta – mikä on oikein hyvä asia, liiketaloustieteen professori Liisa Mäkelä sanoo.

Mäkelä luotsaa LEADIS-tutkimusprojektia, jossa tutkitaan etätyötä, hajallaan toimivia organisaatioita ja niiden johtamista. Tutkimuksen keskiössä on pyrkimys tuloksellisen työtoiminnan edistämiseen hyvinvointia tukevalla johtajuudella.

– Etätyöhön liittyvä tutkimushanke käynnistyi maaliskuussa Hilpi Kankaan ja Jussi Tanskasen kanssa. Oli tärkeää lähteä viemään itselle tärkeitä asioita eteenpäin huolimatta ympärillä vallitsevasta epävarmuudesta. Se, että tekee asioita, joilla kokee olevan merkitystä, kantaa ja auttaa fokusoimaan ajatuksia ja tekemistä, Mäkelä toteaa.

Onnistuu tämä näinkin

Heini Pensar on yksi LEADIS-tutkimusryhmän jäsenistä. Pensar on aloittanut yliopistossa elokuussa ja tähän asti suorittanut kaiken tutkimustyöskentelynsä etänä.

Kenen tahansa korvaan kuulostaa hurjalta aloittaa uudessa työssä etänä. Mielessä herää kysymyksiä, kuinka sopeutuu tai pääsee osaksi uutta työyhteisöä, miten omaksuu uuden organisaation työtavat ja käytännöt tai miten pitää yhteyttä kollegoihin.

Pensar työskentelee mielellään yksin, joten etätyö ei siinä mielessä ole asettanut haasteita, vaan pikemminkin tarjonnut hänelle sopivan työympäristön. Kirjoittaminen ja ongelmanratkaisu sujuvat parhaiten, kun ympärillä on hiljaisuutta ja rauhaa.

– Tutkimuksen tekeminen etänä on hyvin luontevaa, sillä se on itsenäistä työtä. Aloittelevalle tutkijalle se tosin voi olla haastavaa, jos kokee epävarmuutta ja tarvitsisi enemmän perehdytystä ja ohjausta sekä palautetta. Kaikin puolin tästä on kuitenkin jäänyt hyvä kokemus, ”onnistuu tämä näinkin” -fiilis.

Korona levitti lonkeroitaan myös opetukseen. Keväällä alkaneet kurssit siirrettiin pikavahdilla verkkoon. Vaasan yliopisto tarjosi opiskelijoilleen Zoom-lisenssin, jonka avulla verkkoluentoja pystyi seuraamaan kotoa. Eikä pelkästään seuraamaan vaan osallistumaan, keskustelemaan, kysymään ja ottamaan kantaa, kuten laskentatoimen yliopistonlehtori Tuukka Järvinen asian ilmaisee.

Hän piti Tilintarkastus ja sisäinen tarkastus -kurssin luentoja verkkoyhteyden avulla sekä livenä että nauhoitettuina videoina.

– Kaiken kaikkiaan sanoisin, että vuorovaikutusta oli enemmän kuin aikaisemmin johtuen tehtävistä, chatti-mahdollisuudesta ja palautteen vaihtamisesta kurssin aikana.

Hommat täytyy hoitaa, mutta ajankohdan voi itse päättää

Järvinen huomasi pian, kuinka etäluentojen suunnittelu vaatikin huomattavasti enemmän aikaa kuin tavallisten luentojen. Toisaalta taas työn joustavuudessa oli puolensa: luentoja pystyi nauhoittamaan itselleen sopivana ajankohtana. Usein kahden tunnin luennolla osa tuli tallenteesta ja osa liveluennoimisesta, mikä jakoi kuormaa opetuskertaan valmistautumisessa.

Laskentatoimen ja tilintarkastuksen maisteriopiskelija Niklas Valtosen arkea on sujuvoittanut, kun luentoja voi seurata itselleen sopivana ajankohtana. Mutta toisaalta – opiskeluun tarvittava aika on silti varattava kalenterista erikseen. Muuten deadline tulee aina yllätyksenä.

– Etäopiskelu vaatii itsekuria, mutta työssäkäyvälle maisteriopiskelijalle opintojen suorittaminen etänä on sopinut hyvin. Kalenterin käyttö korostuu, kun kukaan ei ole vaatimassa opiskelemaan paikalle, vaan opiskelu täytyy pitkälti itse aikatauluttaa. Eli kalenteri käteen, muuten saa jotain aikaiseksi vasta deadlinen lähestyessä.

Ajanjakso on ollut kuluttava, koska se on vaatinut kaikilta sopeutumista, joustamista, uusia taitoja sekä kykyä selviytyä ja menestyä arjessa. Toisaalta, tuskin erikoisen ajanjakson aikana opitut taidot ovat tyystin valuneet hukkaan.

Järvinen esimerkiksi kertoo kartuttaneensa teknisiä taitojaan, mutta myös vuorovaikutustaidot verkkovälitteisessä viestinnässä ovat kehittyneet kuin huomaamatta.

– Olen oppinut paljon sekä tekniikasta, kuten luentojen nauhoittamisesta, että myös rohkaisemaan opiskelijoita vuorovaikutukseen. Jatkossa aion käyttää Zoomin peukkuja, polleja ja breakout-roomeja opiskelijoiden aktivoinnissa.

– Kun opiskelusta tuli etänä entistä itsenäisempää, niin oma kiinnostus ja motivaatio tiedon etsimiseen korostuivat, Valtonen jatkaa.

Mustan ruudun hurmaa vai yksinoloa ja turhaa?

Vaikka vuorovaikutus verkossa välineineen ja taitoineen on kehittynyt, niin erilaiselta se tuntuu edelleen verrattuna kasvokkaisiin kohtaamisiin.

– Mustalle ruudulle puhuminen oli ja on outoa. Luonnostaan kaipaa katsekontaktia sekä vastaanottajien ilmeitä, yliopistonlehtori Järvinen pohtii.

Luultavasti myös moni asiantuntijatyötä tekevä voi samaistua Järvisen pohdintoihin. Mitä ajatuksia sanomiseni herättää tai kuunteleeko kukaan -tyyppiset ajatukset nostavat päätään, kun vastapuolen katsekontaktia ei ole saatavilla.

Järvisen kokemuksen mukaan kasvokkaisen kohtaamisen poissaolo myös kuihduttaa keskustelun sisältöä. Verkossa vuorovaikutus jää usein itse asiaan – työhön, arvosteluihin tai luennoimiseen eikä tutustumista tapahdu samalla tavalla kuin käytäväkohtaamisissa.

Tutkija Heini Pensar on samaa mieltä. Spontaanit keskustelut jäävät vähälle ja uudella työntekijällä voi olla kynnys ottaa verkkovälitteisesti yhteyttä kollegaansa kysyäkseen pikkuasiaa sen sijaan, että piipahtaisi työkaverin huoneen ovella tai kysäisi asiasta kahvihuoneessa.

– Kahdenkeskeiset keskustelut ovat keskeisiä tutustumisessa, ja mielestäni kaikki tutustuminen syventää yhteistyötä. Olen tosin huomannut, että tiimiläisiin voi tutustua nopeasti ja hyvin myös etäpalaverien välityksellä. Yhden tiimiläisen kanssa olemme vaihtaneet ääniviestejä lähes päivittäin ja toisen kanssa olemme tavanneet kasvotusten pari kertaa. Kohtaamiset ovat helpottaneet yhteystyötä sekä tuoneet apua ja iloa.

Image

Teksti: TIIA ALKKIOMÄKI kuva LAURI ALKKIOMÄKI