“50 vuodessa kaikki on muuttunut – paitsi me”
Anita Kostermaa oli VKKK Ekonomit 1972 kurssitapaamisen pääorganisoija. 90 kurssikaverin yhteystietojen etsintä oli kuuden hengen tiimille haasteellista.
Lounaan jälkeen ryhmä kokoontui Palomäki-saliin. Vararehtori Annukka Jokipii kävi tervehtimässä alumneja ja käynnisti vilkkaan ja iloisen keskustelun:
– Olemme kyllä eläneet melkoista muutosta, kaikki on muuttunut paitsi me.
– Mikko Alatalokin kävi meille laulamassa ja Paavo Väyrynen puhumassa.
– Matkalaukkuproffien kanssa pääsi kahvilassa juttelemaan, se oli upea mahdollisuus.
– Kahvilassahan me opimme parhaat jutut, siellä ratkaistiin monta murhetta ja laajennettiin kaveripiiriä.
– Meistä yksi kolmasosa tuli Vanhan Vaasan läänistä, yksi henkilö Helsingistä ja loput muualta päin Suomea.
Kampuskierroksen aikana Exam-luokka herätti keskustelua tenteistä ja muista muistoista Raastuvankatu 31:n juhlasalista, jossa tenttivastaukset kirjattiin käsin konseptipaperille.
Ryhmä ihasteli uutta kirjastoa, joka mahdollistaa opiskelijoiden yhteisöllisen rennon opiskelun omilta läppäreiltä 24/7.
– Miten upea tila tämäkin on! Ja miten ahkerasti nämä opiskelevat, me ei kyllä näin ahkeria oltu perjantaisin, naurahtaa ryhmä.
Kampuskierroksen jälkeen nautittiin kahvit, muisteltiin menneitä ja juteltiin kuinka upeaksi yliopisto on 50 vuoden aikana kasvanut. Yliopistolta alumnit jatkoivat ravintolaillalliselle. Sana golfkin mainittiin.
– Oli kyllä uskomattoman hienoa tavata näitä ihmisiä, joista osaa en ole nähnyt noin 45 vuoteen. Mielenkiintoista oli huomata, että monet heistä ovat ajautuneet takaisin kotiseuduilleen. Aina puhutaan siitä, kuinka lähdetään etelän suuriin kaupunkeihin tai jopa ulkomaille. Näin pitääkin olla. Lähdetään hankkimaan elämänkokemusta, työkokemusta ja miksei seikkailuakin, mutta loppupeleissä kohtuullinen osa lähtijöistä palaa juurilleen. Jos juurilla vain on sopivia toimeentulon mahdollisuuksia, kiteyttää Erkki Laitila.