Elokuvia tulkitsemalla tolkkua kaaosteoriaan
Elokuvien kautta voi omaksua tieteellisiä teorioita ja uusia käyttäytymismalleja. Kolmen kaaosteoriaan pohjautuvan elokuvan tarkastelu tuotti kolme erilaista kaaosta hallitsevaa ideaalityyppiä: uhkapelurin, hallitsijan ja kaaospilotin. Näin osoittaa Vaasan yliopiston tutkijatohtori Harri Raision ja yliopisto-opettaja Niklas Lundströmin vasta ilmestynyt tutkimus.
- Tämä tutkimus on jatkoa Tieteessä tapahtuu -lehdessä julkaistulle artikkelille, jossa tutkimme missä määrin kuvaukset elokuvien taustoilla käytetyistä tieteellisistä teorioista ovat paikkansapitäviä, kertovat Lundström ja Raisio tutkimuksensa taustoista.
Tarkastelun kohteena oli kaaosteoria kompleksisuustieteistä. Analysoitavana oli kolme 2000-luvulla ilmestynyttä kaaosteoriaan pohjautuvaa elokuvaa: Chaos Theory, Butterfly Effect ja Mr. Nobody.
- Aiempi analyysimme osoitti, että kaaosteoriaa käytettiin valituissa elokuvissa hyvin eri tavoin, mutta suhteellisen vahvasti taustateoriaa kunnioittaen, tutkijat kertovat.
Uhkapeluri, hallitsija vai kaaospilotti?
- Tässä tutkimuksessa halusimme selvittää, miten kaaosteoriaa voi hyödyntää hallintotieteellisessä tutkimuksessa ja voiko valitsemiemme elokuvien tapa tulkita kaaosteoriaa tuoda jotain uutta tieteenalallemme.
Tutkijat lähestyivät aihetta hallintotieteelle epätavanomaisesti.
- Tutkimuksessa analysoimme elokuvien päähenkilöiden, Frankin, Evanin ja Nemon, tapaa toimia kaaoksessa.
Kaaosteoriaa havainnollistettiin helposti omaksuttavien esimerkkien kautta. Tutkimuksen tuloksena syntyi kolme ideaalityyppiä kaaoksen hallintaan. Ideaalityypit nimettiin uhkapeluriksi (gambler), hallitsijaksi (controller) ja kaaospilotiksi (chaos pilot).
- Näistä ensimmäinen, uhkapeluri, näkee kaaoksen hallinnan ikään kuin uhkapelinä, jossa arpaonni ratkaisee tehtävät päätökset. Uhkapeluri ei ota vastuuta tekemisistään. Hän antautuu kaaoksen vietäväksi epätoivottavalla tavalla, koska ei suostu ottamaan minkäänlaista henkilökohtaista roolia, Lundström kertoo.
Hallitsija puolestaan näkee kaaoksen olevan jotain, mitä voi hallita ja näin ollen pyrkii hallitsemaan pienimpiäkin yksityiskohtia.
- Kuitenkin yhden ongelman ratkaiseminen johtaa helposti kahden uuden syntymiseen. Pyrkimys hallita kaaosta johtaa helposti väsymiseen ja turhautumiseen – kaikkea kun ei voi hallita eikä kaikesta tietää kaikkea. Sosiaalisia järjestelmiä ei voi ohjailla marionettinuken tavoin, vaan ne toimivat kompleksisten järjestelmien periaatteiden mukaan, kertoo Lundström.
Kolmas ideaalityyppi, kaaospilotti, ymmärtää kaaoksen olemuksen syvimmin. Jokainen mahdollinen tulevaisuus on yhtä hyvä ja yhtä oikea.
- Kaaospilotti ei edes pyri hallitsemaan kaaosta, vaan näkee kaaoksen mahdollisuutena ja antautuu sen vietäväksi, ollen samalla irrottamaton osa kokonaisuudesta. Kaaospilotti ymmärtää kaiken mahdollisen huomioimisen mahdottomuuden. Tärkein kaaospilotin ominaisuus on tietää milloin antaa perhosefektin vaikuttaa ja milloin ottaa muutos omiin käsiinsä.
Uusia tuulia uudistamiseen
Raision ja Lundströmin mukaan tulokset ovat helposti sovellettavissa käytäntöön.
- Ihmisten voi olla helpompi omaksua tieteellisiä teorioita elokuvien kautta verrattuna perinteiseen tieteelliseen kirjallisuuteen. Ihmisten on myös helppo suhteuttaa omia tekojansa löytämiemme ideaalityyppien kautta, Raisio sanoo.
- Valtionhallinnon virkamiehen ollessa vaikean tilanteen edessä perinteisen ”mitä MacGyver tekisi?” kysymyksen sijaan voisikin kysyä, ”mitä kaaospilotti tekisi?” tai ”mitä Nemo tekisi?”. Elokuvilla ja niiden päähenkilöillä on yllättävän suuri merkitys ihmisten jokapäiväisessä toiminnassa.
Raision ja Lundströmin tutkimus antaa vahvan viestin yhteiskunnallisten uudistusten suuntaan. Pitääkö kaikkea pyrkiä kontrolloimaan hallitsijan tavoin, vai olisiko kaaospilotin rooli tehokkaampi?
Artikkeli Managing Chaos: Lessons From Movies on Chaos Theory julkaistiin heinäkuussa arvostetussa, jufo 3 -tason lehdessä Administration & Society.
Mitä mieltä olit jutusta?