”EU ei noudata sovittuja toimintamalleja”

Budjettineuvos Päivi Valkama (kuvassa) tarkasteli budjettikuria euroalueella ja velkaantumisen hallintaa. Hänen mukaansa romahdus 90-luvun alussa on Suomen valttikortti nykyisessä eurokriisissä, sillä me olemme jo nähneet, kuinka lamasta selvitään.

– Hallitus on saanut valmiiksi esityksensä valtion talousarvioksi vuodelle 2013. Sen mukaan Suomen valtionvelka kasvaa ensi vuonna 96 miljardiin euroon, mutta sen arvioidaan kääntyvän laskuun ennen vuotta 2015. Talouskasvu on ensi vuonna hidasta, noin yhden prosentin verran. Uskon, että keväällä olemme taas tilanteessa, jossa mietimme, mistä säästetään.

Työvoiman tarjonnasta huolehtiminen ei riitä

Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander pohti työurien pidentämistä ja suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyyttä.

Hänen mukaansa talouskasvun vauhdittamiseksi ei riitä, että huolehditaan työvoiman tarjonnan kasvattamisesta erilaisilla kannustimilla.

– Todellisuus on vivahteikkaampi. On paljon esimerkkejä maista, joissa työttömyys on jatkunut pitkään ja lopulta turhautunut työvoima on lähtenyt töihin ulkomaille. Jos halutaan, että suomalaiset työllistyvät Suomeen, on pidettävä huoli työpaikoista. Dynaaminen ja innovatiivinen talous houkuttelee yrityksiä.

Suomen julkisen talouden kestävyysvaje on 4-6 % bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että maan velkasuhde (julkinen velka/BKT) kasvaa jatkuvasti.

– EU:n ja OECD:n mukaan Suomen kestävyysvaje on suurempi kuin Italian, Kreikan tai Espanjan. Eli Suomen tilanteesta tässä pitäisi olla huolissaan, ei Kreikan, Kiander huomauttaa.
Hän jatkaa, että kyseiset maat tekevät kuitenkin hyvin optimistisia oletuksia julkisen talouden tilastaan. Suomen lukuja Kiander pitää realistisina.

Kestävyysvaje korjaantuisi, jos Suomen työllisyysaste nousisi 75–77 prosenttiin, kun se nyt on 69 %. Se edellyttäisi, että suomalaisilla olisi noin 38 vuoden työurat (nyt 34 v.).

Pankkiunioni Eurooppaan

Talousasiantuntija Johnny Åkerholm arvioi puheenvuorossaan Euroopan pankkiunionia ja euron tulevaisuutta.

– Jos minun pitäisi valita yksi, ehdottomasti tärkein toimenpide eurokriisissä, se olisi se, että EU noudattaisi sovittuja toimintamalleja. Nyt niin ei ole tehty – alkaen euroalueeseen valituista maista, toteaa Åkerholm.

Hän jatkaa, että kriisin hoitamiseen on kolme keinoa, joista kaikkiin on tartuttava, vaikka osa onkin toisia vaikeampia. Kaikista helpoin keino on, että kaikkien rahalaitosten on oltava samanlaisen säätelyn kohteena. Toiseksi talletussuojan on oltava yhteneväinen koko euroalueella, minkä toteuttaminen on jo selvästi vaikeampaa. Kolmanneksi on varauduttava kriisien hoitoon eli annettava mahdollisuuksia rahoituslaitosten pilkkomiseen ja lopettamiseen sekä roskapankkien perustamiseen. Tätä Åkerholm pitää poliittisesti kaikkein vaikeimpana kysymyksenä.

Åkerholmilla on vahva näkemys siitä, että Eurooppaan pitää luoda pankkiunioni. Hänen mielestään se kuuluu järjestelmään, jolla on yhteinen raha ja jossa pankit kilpailevat keskenään. Åkerholm kuitenkin kysyi, kestääkö pankkijärjestelmä, että sitä vahvistetaan.

– Pankkiunioni tuo pankeille lisää kustannuksia, koska pankkien on mm. kasvatettava omavaraisuuttaan. Sen seurauksena pankit joutuvat hinnoittelemaan palvelunsa entistä kalliimmiksi sekä pystyvät ottamaan entistä vähemmän riskejä ja antamaan lyhyempiä lainoja. Jatkossa etenkin pk-yritykset ja yksityiset ihmiset kärsivät tilanteesta.

Åkerholm korostaa tulevaisuudessa no bailout -periaatetta eli sitä, että emme saa ottaa yhteistä vastuuta toisten aiheuttamista ongelmista, vaan kukin hoitakoon ongelmansa itse.