Hyvinvointipalvelut sopeutuvat ikääntyvään väestöön – välineinä kuntakartan muokkaus, yhteistyö ja valtionosuudet

Vaasan yliopiston apulaisprofessori Pekka Valkama ja Tampereen yliopiston professori Lasse Oulasvirta ovat tutkineet kunnallisten hyvinvointipalvelujen sopeutumista ikääntyvään väestöpohjaan.

Suomen väestö ikääntyy nopeinta tahtia Euroopassa. Kun vähintään 65 vuotta täyttäneiden suhteellinen osuus vuonna 2000 oli 14,8 prosenttia, niin vuonna 2019 tällaisen väestön osuus oli jo 21,8 prosenttia. Ikääntyvä väestö lisää hyvinvointipalvelujen ja erityisesti hoivapalvelujen kysyntää, kiihdyttää kuntatyöntekijöiden eläköitymistä, lisää kuntien rekrytointivaikeuksia ja kasvattaa kuntien menoja.

Valkaman mukaan Suomen tulevissa kuntavaaleissa valittavat kuntapäättäjät ovat samassa tilanteessa monen muun OECD-maan kuntapäättäjän kanssa, koska väestö ikääntyy kehittyneissä maissa. Väestörakenteen muutos on Suomessa kuitenkin poikkeuksellisen voimakasta.

– Tutkimuksemme tunnistaa ikääntymiseen kansallisesti liitettyjä riskitekijöitä ja sopeutumiskeinoja, sanoo Valkama.

Riskinä on esimerkiksi työvoimapula hoitoalalla.

– Syntyvyyden lasku erottaa Suomen muista Pohjoismaista. Väestö ikääntyy voimakkaasti ja tarvitsee lisää hoitajia, samanaikaisesti vääristynyt ikäpyramidi ja paheneva työvoimapula ei mahdollista tarvittavaa rekrytointia hoitoalalle, sanoo Oulasvirta.

Kuntia on vähennetty ja kuntayhtymiä fuusioitu

Valkaman ja Oulasvirran tutkimuksen mukaan hyvinvointipalvelujen rakenteita on sopeutettu Suomessa väestörakenteen kehitykseen muuttamalla kuntakarttaa eli kuntajaotusta, fuusioimalla kuntayhtymiä ja lisäämällä sopimusperusteista mutta joustavaa kuntayhteistyötä. Tutkijoiden mukaan kuntien lukumäärää on supistettu varsinkin taloudellisten kannusteiden avulla, mutta pakkoliitoksiltakaan ei ole kokonaan vältytty.

Tehty eläkeuudistus tuo myös kunnille helpotusta jonkin verran. Muina sopeutumiskeinoina päättäjät pitävät muun muassa tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantamista sekä digitalisaatiota. Maan poliittiset päättäjät näkevät soteuudistuksen aivan keskeisenä sopeutumiskeinona, sillä se siirtäisi sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut kunnilta maakuntatasolle, vaikka joistakin uudistuksen yksityiskohdista kiistelläänkin.

– Yhteiskuntapoliittisesti olisi tärkeätä, että soteuudistus turvaisi kansalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia päästä hoidon ja hoivan piiriin. Kuntien perustuslaillinen asema ei välttämättä muuttuisi uudistuksen myötä, mutta kuntapäättäjillä olisi edessään uuden kunnan johtoidean keksiminen, sanoo Valkama.

Valtionosuudet tasaavat tehokkaasti kuntien tuloissa ja menoissa olevia eroja

Kunnallisten hyvinvointipalvelujen rahoituksellinen perusta on kuntien rajoittamaton verotusoikeus, jonka avulla kunnat voivat kerätä verotuloja asukkaidensa tuloista. Kunnilla on kuitenkin erilainen verotulopohja, koska kuntalaisten tulotasot vaihtelevat maan eri osissa. Valtionosuusjärjestelmän avulla tasataan sekä kuntien tuloissa että menotarpeissa olevia eroja.

– Tutkimuksemme havaintojen mukaan valtionosuusjärjestelmää on kehitetty tasaustarpeita vastaavalla tavalla. Tilastoanalyysien mukaan valtion kunnille maksamat osuudet kompensoivat tehokkaasti väestön ikärakenteen johtuvia kuntakohtaisia menotarpeiden eroja, sanovat tutkijat.

Niillä kunnilla, joissa vanhusten suhteellinen osuus on korkein, on korkeimmat yhteenlasketut asukaskohtaiset vero- ja valtionosuustulot. Mitä suurempi vanhusten suhteellinen osuus kunnassa on ja mitä korkeampi kunnan verotuloprosentti, sitä enemmän kunta saa asukaskohtaista valtionosuutta.  Kunnat ovat nostaneet veroprosenttejaan ja ottaneet uutta velkaa samaan aikaan. Tutkijoiden mukaan tämä kehitys on ollut näkyvissä kaikissa kunnissa.

Hyvinvointivaltion perustat huolena

Maan hallitukset ovat olleet hyvin huolissaan ikääntymiskehityksen vaikutuksista, mikä on saanut ne suunnittelemaan kaikkien kunnallisten sotepalvelujen ja pelastustoimen maakunnallistamista.

Soteuudistusesitysten valmisteluasiakirjoista käy ilmi, että ikääntymiskehityksen uskotaan kyseenalaistavan kuntapohjaisen palvelujärjestelmän kestävyyden ja aiheuttavan tyydyttämättömiä palvelutarpeita.

Hallitusten kaavailut ovat saaneet tukea myös OECD:n analyytikoilta, joiden mukaan sotepalvelut kärsivät tehottomuuksista osittain sen vuoksi, että palvelujärjestelmän tuottajavastuut jakautuvat niin monelle kuntatoimijalle.

Oulasvirran mukaan valtionosuuksien tasausjärjestelmä edistää oikeudenmukaisuutta ja takaa ainakin tietyn palvelujen minimitason kaikkialle Suomeen. Suunnitellussa soteuudistuksessa tasausjärjestelmä siirtyisi kunnista maakuntiin.

– Palvelujärjestelmien hallinnoinnin uudistaminen ei ratkaise hyvinvointivaltion ongelmien juurisyitä Suomessa, eli syntyvyyden vähäisyyttä ja muita Pohjoismaita selkeästi heikompaa työllisyysastetta, kansantalouden kasvua ja verotuspohjaa asukasta kohden. Valtionosuuksien avulla aikaansaatu tulonjako kuntien välillä ei ratkaise tätä ongelmavyyhtiä. Haluan korostaa ongelmien juurisyiden ratkaisua, mikä vaatii hallituksilta valtakunnan tasoisia laajoja sekä rohkeita toimenpiteitä ja rakenteellisia uudistuksia, sanoo Oulasvirta.

Lisätiedot:

Apulaisprofessori Pekka Valkama, johtamisen yksikkö, Vaasan yliopisto
(etunimi.sukunimi@uwasa.fi), p. 029 449 8099

Professori Lasse Oulasvirta, johtamisen ja talouden tiedekunta, Tampereen yliopisto (etunimi.sukunimi@tuni.fi), p. 050 318 6017

Lähteet:

OECD (2018) OECD Economic Surveys: FINLAND. February 2018. Paris: OECD.

Valkama, Pekka & Lasse Oulasvirta (2021) How Finland copes with an ageing population: adjusting structures and equalising the financial capabilities of local governments, Local Government Studies, DOI: 10.1080/03003930.2021.1877664

Valtiovarainministeriö (2021) Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa – lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut. Markku Stenborg, Ilari Ahola, Olli Palmén ja Jenni Pääkkönen. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:6.