Jan-Erik Helenelundin väitös 9.12: Oikeus asuntoon asunnottomuusnäkökulmasta
HTL Jan-Erik Helenelundin julkisoikeuden alaan kuuluva väitöskirjatutkimus ”Rätten till boende/bostad ur ett bostadslöshetsperspektiv” tarkastetaan perjantaina 9.12.2011 klo 12 alkaen auditorio Kurténissa (Tervahovi).
Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii akatemiaprofessori Kaarlo Tuori (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Eija Mäkinen.
Tutkimustiivistelmä
Jan-Erik Helenelundin väitöskirjan lähtökohtana on toisaalta todellisen asunnottomuuden ja toisaalta perustuslain 19 pykälään sisältyvän oikeuden asumiseen/asuntoon välinen jännite.
Perustuslain 19 pykälän 1 momentissa on subjektiivinen ”oikeus huolenpitoon”, johon kuuluu myös oikeus asumiseen, mikäli henki tai terveys on vaarassa ilman järjestettyä asumista. 4-momentti puolestaan velvoittaa julkista sektoria edistämään oikeutta asuntoon.
Tutkimuksessa tarkastellaan yllä mainittujen säännösten pohjalta edistääkö säännösten toteuttamiseksi tarkoitettu tarkempi kokonaissääntely myös asunnottomien oikeutta asuntoon ja asumiseen, kunnioittaen samalla kaikkien osapuolten perusoikeuksia.
Perustuslain 22 pykälään sisältyvä säännös velvoittaa edistämään myös ihmisoikeuksien toteutumista suomalaisessa oikeusjärjestelmässä.
– Oikeusdogmaattisen tarkastelun perusteella ihmisoikeusjärjestelmän edellyttämät tulkinnat eivät riittävässä määrin ole vaikuttaneet kansallisiin tulkintoihin koskien oikeutta asumiseen/asuntoon, Helenelund toteaa.
Suomesta löytyy sekä ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisia säännöksiä että aukkotilanteita, joissa ihmisoikeusvelvoitteiden viemistä kansalliseen lainsäädäntöön ei ole toteutettu. Myös suositustason sääntelyn pitäisi osittain olla lakitasolla.
Sääntelyn kokonaisrakenne ei näin ollen ole kunnossa. Näiltä osin Helenelundin kritiikki koskee perustuslain 19.4 pykälän tarkempaa toteuttamista. Helenelund suhtautuu myös kriittisesti siihen, että nykyinen sääntely katsotaan olevan vuokratalo-omistajien perusoikeuksien mukainen vaikka aravalainoja ei enää myönnetä, vaan pelkästään annuiteettilainoja.
Myös subjektiivista oikeutta koskeva kokonaissääntely saa osakseen kritiikkiä Helenelundin taholta. Hän peräänkuuluttaa ennen kaikkea tarkempaa sääntelyä, jolla tätä perusoikeutta koskevaa henkilöpiiriä ja oikeuteen kuuluvia asumisen laatukysymyksiä olisi säännelty.
Helenelund lähestyy tutkimusaihettaan pääasiallisesti oikeusdogmaattisesta näkökulmasta, mutta täydentää tätä näkökulmaa oikeuspoliittisella näkökulmalla.
Mitä mieltä olit jutusta?