Johanna Hautala aluekehityksen ja innovaatiopolitiikan apulaisprofessoriksi

– Minua kiinnostaa erityisesti tutkia, mitä tapahtuu, kun tietoyhteiskunta astuu tekoälyn ajalle, Hautala sanoo.

Yhä useammassa yrityksessä, julkishallinnossa ja yliopistoissa hyödynnetään itsenäisesti oppivaa tekoälyä. Tämä tarkoittaa, että ihmiset jalostavat tietoa ja ovat luovia yhdessä tekoälyn kanssa, jota voidaan pitää uudenlaisena oppivana toimijana näissä prosesseissa.

– Miten voimme taata, että hyödynnämme ja tuotamme tekoälyn ajalla tietoa, joka on luotettavaa, eettisesti kestävää ja kriittisesti jalostettua? Jotta voisimme astua viisaasti tekoälyn ajalle, meidän tulee ymmärtää tiedon jalostamisen ja luovuuden prosesseja ihmisen ja tekoälyn yhteistyössä sekä ihmisten arkipäivässä.

Luovuutta yhdessä tekoälyn kanssa

Hautala on Turun yliopiston talousmaantieteen dosentti ja koulutukseltaan filosofian tohtori Oulun yliopistosta. Hän toimii tällä hetkellä akatemiatutkijana ja on vapaalla tehtävästään Turun yliopiston maantieteen yliopistonlehtorina. Hautala johtaa parhaillaan kahta tutkimushanketta, jotka molemmat liittyvät tekoälyyn. 

– Suomen akatemian rahoittamassa hankkeessa tutkimme ihmisen, tekoälyn ja robottien välisiä tiedon jalostamisen prosesseja yrityksissä, yliopistoissa ja julkishallinnossa. Koneen säätiön hanke on nimeltään ”Luovuus tekoälyn ajalla”, ja siinä keskitymme tutkijoihin ja taiteilijoihin, jotka hyödyntävät tekoälyä luovassa prosessissa.

Hautala kertoo havainneensa merkkejä siitä, että meille on avautumassa aivan uudenlainen ymmärrys tiedosta ja luovuudesta.

– Perinteisesti käsitys tiedosta on ollut hyvin ihmiskeskeinen, mutta useat henkilöt, jotka työskentelevät tekoälyn ja robottien kanssa, pitävät näitä toimijoina, joilla voi olla tietoa – joskin erilaista kuin ihmisellä.

Toisaalta tekoäly ja robotit voivat olla pelkkiä työkaluja, joiden avulla voidaan helpottaa jonkin tehtävän suorittamista. Toisaalta niihin voidaan suhtautua oppivina toimijoina, joiden kanssa on mahdollista tietää tai olla luova yhdessä.

Ovatko vain kaupungit tiedon ja innovaatioiden paikkoja?

Hautala kertoo tutkineensa aina maisteriopiskelijasta lähtien tiedon jalostamisen, innovaatioiden ja luovuuden prosesseja alueellisesta ja maantieteellisestä näkökulmasta käsin.

– Minua kiinnostaa, miten tieto ja innovaatiot syntyvät ja kehittyvät, miten ne liikkuvat tai estyvät liikkumasta, tai mikä merkitys paikalla on tiedon, innovaatioiden ja luovuuden prosesseissa, kertoo Hautala.

Usein innovaatiot ja luovuus yhdistetään kaupunkeihin, mutta voivatko ne kukkia myös periferioissa? Hautala kertoo tutkineensa aiheeseen liittyen esimerkiksi pikkukyliä, saaria ja kauempana isoista kaupungeista sijaitsevia paikkoja.

– Olen havainnut, että tällaisissa rauhallisissa paikoissa työskentely tukee monien ihmisten luovuutta, keskittymistä tai tiettyjä vaiheita luovassa prosessissa. Nämä ovat mielenkiintoisia huomioita, sillä usein innovaatiokeskustelussa painotetaan kaupunkien ja keskusten merkitystä. Haluan tehdä näkyväksi, etteivät ne ole ainoita tärkeitä paikkoja luovassa prosessissa.

Hautalan apulaisprofessuuri sijoittuu yliopiston johtamisen akateemiseen yksikköön. Tehtävä on kytketty myös yliopiston InnoLab-tutkimusalustaan.

– Haluan kehittää kommunikoivaa tiedeyhteisöä, johon kuuluvat sekä opiskelijat että henkilökunta. Olen kuullut, että innostukseni tutkimusta kohtaan välittyy ihmisille ympärilläni. Minusta tuntuu erityisen hienolta, kun näen, että innostukseni tarttuu ja joku toinen saa uusia ideoita ja lähtee toteuttamaan niitä opinnoissaan tai työssään.

Myös kansainvälisyys innostaa häntä tutkijana ja opettajana. Hautala kertoo työskennelleensä useita jaksoja vierailevana tutkijana Ruotsissa, Saksassa ja Singaporessa.

Lisätiedot

Johanna Hautala, johanna.hautala@utu.fi