”Kotouttamisen suurin haaste on pääsy työelämään”
Suomalaisia pelottaa, että uusista maahanmuuttajista tulee Suomelle jatkossa taakka – ryhmä, joka elää erilaisten sosiaalitukien turvin. Kansanedustaja, Setlementtiliiton puheenjohtaja Pekka Haavisto sanookin, että maahanmuuttajien kotouttamisessa isoin haaste onkin siinä, miten heidät saadaan integroitua mahdollisimman nopeasti työelämään. Haavisto puhui tänään Uusi paikallisuus -hankkeen päätösseminaarissa Vaasan yliopistolla.
Suomeen on saapunut kuluneen vuoden aikana ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Setlementtiliitto ja sen eri paikallisyhdistykset ovat mukana järjestämässä hätämajoitustoimintaa, vastaanottokeskustoimintaa ja nuorten tukiasumista.
– 3000 hengestä on puhuttu, sanoo liiton puheenjohtaja Pekka Haavisto.
Haaviston mukaan hätämajoituksen, kieli- ja kulttuurikoulutuksen eli akuuttivaiheen jälkeen seuraava askel kotouttamisessa on se, miten tukea maahanmuuttajien pääsyä työelämään. Haavisto toivookin, että Setlementtiliikkeessä innovoitaisiin uusia metodeja ja työkaluja maahanmuuttajien nopealle integroitumiselle työelämään.
– Haluaisin, että uusilla maahanmuuttajilla olisi mahdollisuus tavata maahanmuuttajayrittäjiä, kuulla yrittämisen vaikeuksista, mutta samalla saada myös kipinän itse yrittää, hän sanoo.
Vaasan aluetieteen professori Hannu Katajamäen mukaan esimerkiksi Vaasan Setlementtiyhdistyksen vaikeasti työllistyvien työllistämisprojektista on saatu hyviä tuloksia.
– Samoja metodeja voitaisiin käyttää maahanmuuttajien työllistämisessä, hän ehdottaa.
Uuden paikallisuuden tiellä
Setlementtiliitto paikallisyhdistykseen on tunnettu asumisen palveluiden, kansalaistoiminnan, lapsi- nuorisotyön, vanhustyön, monikulttuurisen työn ja opinto- ja kulttuuritoiminnan järjestönä. Tärkeä osa liiton kansalaistoimintaa on viime vuodet ollut Uusi paikallisuus -hanke, jossa Vaasan yliopisto on ollut tutkimuskumppanina vahvasti mukana.
– Kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja julkisen sektorin monipuolistuva yhteistyö on uutta paikallisuutta. Sitä edistetään luovalla kehittämisellä, jonka ytimenä on paikallisyhteisöjen oikeus kehittyä omista lähtökohdistaan, sanoo hankkeen valtakunnallista ohjausryhmää vetänyt professori Katajamäki.
Hankkeen ytimeksi valikoituivat kolme paikallisyhteisöön kiinnittynyttä osahanketta, Kemijärvi, Tampereen Hervanta ja Vaasan Palosaari. Kullakin kokeilupaikkakunnalla syntyi monenlaista toimintaa, järjestettiin kansalaisraateja ja erilaisia tapahtumia.
Uutta demokratiaa ja kansalaisraateja
Hankkeen tavoitteena oli kehittää ja toteuttaa kansalaisvaikuttamisen menetelmiä, uusia kansalaisjärjestöjen välisiä yhteistyömuotoja, kunnan ja paikallisyhteisöjen välistä vuorovaikutusta sekä paikallisyhteisön sisäistä vuorovaikutusta.
Yhtenä hankkeen tavoitteena oli kansalaisten innostaminen omien asuinalueidensa kehittämiseen. Mukaviin tapahtumiin ihmiset lähtivät helposti mukaan, mutta yhteinen kehittäminen ja vaikkapa osallistujien saaminen kansalaisraateihin vaati paljon työtä ja markkinointia.
– Ihmiset aktivoituvat, kun oman paikallisyhteisön arkea uhkaa heikkeneminen. Silloin osallistutaan ja vastustetaan. Valitettavasti innostus kuitenkin monesti herää liian myöhään. Ikävät päätökset on jo tehty, sanoo professori Katajamäki.
Kotouttamisen sijaan kotiutumista
Hankkeen aikana järjestettiin myös turvapaikan hakijoiden ja kantaväestön yhteisiä tapaamisia. Katajamäen mukaan uusi paikallisuus voi jatkossa tarkoittaa myös uusien suomalaisten kotiutumista paikallisyhteisöihin.
– Kannattaisi ehkä alkaa puhua kotiutumisesta, eikä kotouttamisesta. Kotouttaminen tapahtuu ylhäältä alaspäin, kotiutuminen perustuu tasaveroisuuteen.
Mitä mieltä olit jutusta?