”Pelkkä tieteen tekeminen ei enää riitä”

Esa Hyyryläinen totesi aloituspuheenvuorossaan, että vaikka Vaasan yliopisto on kasvanut pienestä kauppakorkeakoulusta, muitakin tieteenaloja arvostetaan. Yliopistolain uudistus on tuonut paljon muutoksia Vaasankin yliopistoon ja osaa toimintatavoista opetellaan vasta. Tämä voi olla välillä raskasta. Hyyryläinen kysyy kuitenkin,

– Kenellä muulla on parempi työ kuin professoreilla? Missä muussa työssä voi vaikuttaa niin paljon pohjoismaisen hyvinvointivaltion menestykseen kuin professorin työssä?

Suomalaisella tieteellä neljä uhkakuvaa

Maarit Valo aloitti juhlapuheensa toteamalla, että ilman professoreita ei ole yliopistoa, mutta että myöskään professoreita ei olisi ilman yliopistoa. Siksi hän olikin nimennyt puheensa Vivat academia, vivant professores eli eläköön akatemia, eläköön professorit. Hän jatkoi pohtimalla, uhkaako jokin suomalaista tiedettä. Valon mukaan mahdollisia uhkia on neljä. Ensimmäinen uhka on yliopistojen ja tieteen vähenevä rahoitus.

– Siitä yksi esimerkki on yliopistoindeksistä luopuminen. Sen piti turvata yliopistojen rahoitus tiukkoinakin aikoina, mutta nyt siitä ollaan leikkaamassa tai luopumassa jo toisen kerran, vaikka se on vastoin hallitusohjelmaa, pahoitteli Valo.

Toinen uhkakuva Valon mukaan on yliopistojen rakenteellinen kehittäminen. Suomessa on totuttu, että yliopistoverkosto kattaa koko Suomen, mutta tulevaisuudessa se voi olla vaarassa. Kolmas uhka on täydentävän rahoituksen merkitys tieteen ja yliopistojen autonomialle. Valo kaipaakin aiheeseen liittyvää tutkimusta. Neljäs uhka liittyy edelliseen. Yliopistoilta halutaan yhä enemmän suoria hyötyjä yhteiskunnalle ja liike-elämälle. Tieteen tekeminen, tiedon tuottaminen ja ylimmästä opetuksesta huolehtiminen ei enää riitä.

– Puhutaan jopa siitä, että kolmen vuoden kandidaatin opinnot ovat liian pitkä koulutusputki. Ministeri Gustafsson onkin määrännyt työryhmän selvittämään mahdollisuuksia tarjota lyhyempää korkeakoulutusta työelämän tarpeisiin. Korkeakouluja haluttaisiin myös velvoittaa työelämälähtöisen aikuiskoulutuksen tarjoamiseen.

Valo täydensi vielä Hyyryläisen ajatusta yliopistotyöskentelyn kiehtovuudesta.

– Tutkimusten mukaan professorit ovat kuitenkin erikoinen työntekijäryhmä. He voivat olla hyvin kiireisiä ja stressaantuneita ja tekevät äärimmäisen pitkää päivää. Silti he ovat keskimääräistä selvästi innostuneempia työstään. Tämä työn ilo pitäisi pystyä säilyttämään tulevaisuudessakin.

Professoriliitto edistää tieteen ja tutkimuksen vapautta myös Vaasassa

Pitkään osaston puheenjohtajana toiminut Lehtonen tarkasteli puheenvuorossaan osaston toimintaa historiallisesta näkökulmasta. Vaasan yliopistolla on ollut perinteenä, että käytännössä kaikki professorit kuuluvat Professoriliittoon.

– Jäsenten rekrytointi oli aikanaan helppoa. Monet uudet professorit kertoivat kuulleensa kaikkien olevan jäseniä. Jäsenyydestä itsessään oli tullut arvo.

– Meillä on noin 50 työssä olevaa jäsentä ja runsas 10 eläkkeellä olevaa jäsentä, kertoi osaston sihteeri professori Harry Lönnroth.

Professoriliitto on professorien ammatillinen yhdysside ja työmarkkinajärjestö. Liitto korostaa tieteellisen tutkimustyön ja siihen perustuvan ylimmän opetuksen merkitystä sekä vaalii tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan vuorovaikutusta. Se myös edistää tutkimuksen ja opetuksen vapautta. Professoriliitto on perustettu 43 vuotta sitten ja sillä on 16 paikallisosastoa. Vaasan yliopiston osasto aloitti toimintansa toukokuussa 1982 professori Ilkka Virtasen aloitteesta. Osaston nykyisenä puheenjohtajana toimii professori Merja Wanne.

Vaasan osaston toiminta on jatkunut vakiintuneissa muodoissaan. Se on pyrkinyt ylläpitämään jäsenkuntansa ammatinharjoittamiseen liittyviä edellytyksiä muun muassa toimimalla informaatiokanavana Professoriliiton ja jäsenistön välillä. Yliopiston ja ympäristön vuorovaikutussuhteita se on ylläpitänyt järjestämällä yhdistettyjä kokous- ja vierailutilaisuuksia alueen yrityksissä ja organisaatioissa.