Seppo Iivosen väitös 30.11: Verohallinnon muuttuva norminanto

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Kauko Wikström Turun yliopistosta ja kustoksena professori Asko Lehtonen.

Tutkimustiivistelmä

Iivosen väitöskirjassa tarkastellaan Verohallinnon norminannon syntyä, kehitystä ja Verohallinnon norminannon suhdetta verotuksen oikeuslähteisiin.

Tutkimuksessa havaittiin, että Verohallinnon norminannon määrä on sidoksissa Verohallinnon organisaation rakenteeseen. Mitä enemmän verotusta toimittavalla viranomaisella on suhteellisen riippumattomia alaorganisaatioita, sitä enemmän on itsenäistä norminmuodostusta ja erilaisia ratkaisukäytäntöjä. Verohallinnon organisaation kehitys kolmiportaisesta organisaatiosta nykyiseen yksiportaiseen organisaatioon on yhdenmukaistanut norminantoa.

Verohallinnon norminanto jakaantuu kirjalliseen norminantoon ja verotuksen toimittamisen yhteydessä syntyneeseen verotuskäytäntöön. Osa verotuskäytännöstä perustuu Verohallinnon norminantoon, ja osa verotuskäytännöstä perustuu oikeuskäytäntöön.

Verohallinnon norminannon ohjausvaikutus kohdistuu sekä Verohallinnon virkamiehiin että verovelvollisiin. Verohallinnon virkamiesten on noudatettava verohallinnon ohjausta.

– Virkamies voi jättää noudattamatta verohallinnon ohjauksen silloin, jos verohallinnon ohjaus on lainvastaista. Verohallinnon ohjaus ei sido verovelvollisia taikka tuomioistuimia. Verohallinnon ohjausta kuitenkin yleisesti noudatetaan, kertoo Iivonen.

Verohallinnolle on lainsäädännöllä delegoitu tietyissä asioissa oikeus antaa määräyksiä.  Verohallinnon antamat määräykset ovat delegoitua lainsäädäntöä, joka on sitovuudeltaan lainsäädäntöön verrattavaa. Näitä määräyksiä on kaikkien noudatettava.

Verohallinnon kirjallinen norminanto taikka Verohallinnon soveltama verotuskäytäntö ei saa olla lainvastaista. On mahdollista, että eduskunta jättää verolain sisällön tarkoituksellisesti avoimeksi. Eduskunnan tarkoituksena on ollut, että lain sisältö muovautuu lain soveltamisen ja oikeuskäytännön kautta. Verohallinto on ensimmäinen viranomainen, joka joutuu soveltamaan lakia ja tällöin verohallinto antaa laille ensimmäisen tulkinnan. Verohallinnon tulkinta voi muuttua oikeuskäytännön perusteella taikka oikeuskäytäntö voi vahvistaa verohallinnon tulkinnan.

Hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuilla on vaikutusta Verohallinnon norminannon sisältöön. Verohallinnon norminannosta poikkeavat tuomioistuinten päätökset voivat johtaa siihen, että norminantoa muutetaan. Verohallinnon norminannolla voi olla vaikutusta hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin, Iivonen kertoo.

Verohallinnon normien elinkaari vaihtelee. Osa normeista on voimassa määräajan ja osa normeista on voimassa ennalta määräämättömän ajan. Iivosen mukaan on mahdollista, että kumottujen normien sisältämät periaatteet taikka normien osat voivat vaikuttaa verotus- ja oikeuskäytännössä hyvin pitkään alkuperäisen normin kumoamisen jälkeen.

Julkaisun tilaukset ja pdf