Uusi tutkimus osoittaa: Maaseutu unohdetaan kuntaliitoksissa
Liitosalueelle annetut lupaukset osoittautuvat kuntaliitoksissa tavallisesti liioitelluiksi tai jopa vääriksi. Tämä käy ilmi Vaasan yliopiston Levón-instituutissa tehdystä tutkimuksesta Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, vuosina 2001–2009 toteutettujen maaseutu–kaupunki -kuntaliitosten tarkastelua. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhteensä 45 kuntaliitosta eri puolilta Suomea.
Maaseutukuntien ja alueellisten keskuskaupunkien väliset liitosprosessit ovat tutkimuksen mukaan olleet lähes sattumanvaraisia, kun sopivaa kumppania on etsitty monelta suunnalta ja päätös tehty yhdistymisavustusten maksimoinnin takia hyvin nopeasti.
Yhdistymisen tavoitteena on poikkeuksetta ollut elinvoimaisen kunnan muodostaminen ja kuntapalvelujen säilyminen ennallaan. Yhdistymiset ovat pahimmillaan johtaneet suuriin pettymyksiin, kun liitosalueiden palveluja on alettu ajaa alas heti yhdistymisen jälkeen eivätkä asukkaat ole saaneet ääntään kuuluviin.
Maaseudun ja kaupungin näkemykset eivät kohtaa. Liitosalueilla asuvien maaseudun asukkaiden suurimmat huolenaiheet liittyvät koulujen lakkauttamiseen ja lääkäripalvelujen puuttumiseen. Kaupungeissa pyritään sen sijaan dynaamisen keskuksen luomiseen.
Etenkin suurkaupungeissa ja monikuntaliitoksissa maaseudun rooli jää vähäiseksi. Yhdistyminen ei myöskään anna uutta vetovoimaa tai turvaa kilpailukykyä, jos edellytykset seudun menestymiselle ovat heikot.
Asukkaiden näkemyksiä arvostettava aidosti
Tutkimuksessa korostetaan, että erilaisten lupausten sijaan liitostilanteessa tulisi pohtia uuden kunnan maaseutualueiden kehittämistä pitkällä aikavälillä. Mahdollisista palvelujen keskittämispyrkimyksistä pitäisi sopia jo liitosneuvotteluissa.
Maaseudun asukkaita tulisi kuunnella aidosti ja heidän näkemyksensä ja toiveensa pitäisi ottaa todesta, tutkimuksessa todetaan. Nykyisten lähidemokratian muotojen kuten asukaslautakuntien ja aluejohtokuntien tilalle tulisi nopeasti rakentaa todelliset vaikutuskanavat. Maaseudun ominaispiirteitä ja asukkaille tärkeitä asioita tulisi arvostaa.
Tutkimuksessa kannetaan huolta maaseutualueiden tulevaisuudesta osana kaupunkia. Koska maaseudun erityispiirteitä ei kuntatasolla tunneta, pitäisi peruspalveluille luoda etäisyyksiin liittyvät valtakunnalliset kriteerit.
Alueellisen näkökulman kuuluisi olla tärkein palvelujen järjestämiseen liittyvä ajattelumalli. Kuntaliitokseen tulisi jatkossa valmistautua paljon nykyistä huolellisemmin ja kriittisemmin, sillä kuntien menestyminen ei riipu yksittäisistä hallintorajoista.
Tarkastelussa 45 aluetta eri puolilta maata
Tutkimusta varten käytiin läpi 45 kuntaliitoksen yhdistymissopimukset sekä erilliset hallinnon ja palvelujen järjestämissopimukset. Tutkimusaineistona olivat myös työryhmien raportit, eri luottamuselinten pöytäkirjat, talousasiakirjat, kaupunkistrategiat ja lehtiartikkelit.
Tarkastelussa olleet kuntaliitokset kohdistuivat seuraavien kuntien alueelle: Akaa, Alajärvi, Hamina, Huittinen, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Jämsä, Kaarina, Kajaani, Kauhava, Kokkola, Kouvola, Kuopio, Kurikka, Lohja, Loimaa, Länsi-Turunmaa, Mikkeli, Mänttä-Vilppula, Naantali, Orivesi, Oulu, Pieksämäki, Raahe, Raasepori, Rauma, Rovaniemi, Saarijärvi, Salo, Sastamala, Savonlinna, Seinäjoki, Ulvila, Varkaus, Äänekoski ja Ylöjärvi.
Tutkimuksen on toteuttanut Vaasan yliopiston Levón-instituutti, ja sen rahoitti Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän esityksestä maa- ja metsätalousministeriö.
Levón-instituutti on koulutus-, tutkimus- ja kehittämispalveluja tarjoava Vaasan yliopiston erillislaitos. Instituutin yhtenä vahvuusalueena on alueiden kehittäminen ja maaseutututkimus.
Mitä mieltä olit jutusta?