Väitös 24.8.: Yhdessä kehittäminen vahvistaa työyhteisöä

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Leena Paasivaara (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Pirkko Vartiainen (Vaasan yliopisto).

Vatajan väitöskirjassa tarkastellaan työyhteisölähtöisen kehittämisen toteuttamista sosiaalitoimessa. Tutkimus käsittelee kehittämisotetta, jossa korostuvat työntekijöiden rooli kehittämistyössä, kehittämisen tiivis yhteys arjen työhön, koko työyhteisön osallistuminen kehittämiseen sekä arvioiva työote.

Riittävästi aikaa yhteiselle työn tutkimiselle, vuorovaikutukselle ja kehittämistoimille

Vatajan mukaan kehittämistyö osana arkea ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää pitkäjänteistä ja systemaattista toimintaa, selkeästi määriteltyjä kehittämisvastuita ja koordinointia. Työyhteisön on varattava riittävästi aikaa ja tilaa yhteiselle työn tarkastelulle, keskustelulle ja kehittämistoimien toteuttamiselle.

Tutkimuksessa tarkastellaan itsearvioinnin hyödyntämistä kehittämistyössä. Itsearvioinnin menetelmät ovat työyhteisöissä välineitä, joiden avulla tietoa tehdään näkyväksi ja asioita nostetaan yhteiseen keskusteluun. Tutkimuksessa on tunnistettu kolme kehittävän arvioinnin orientaatiota. Ne kuvaavat työyhteisön erilaisia tapoja hyödyntää arviointia kehittämistyössään. Tulokset korostavat yhteisöllisten ja organisatoristen tekijöiden merkitystä itsearvioinnin hyödyntämisen edellytyksinä.

Kehittämisprosessi vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja yhteistä ymmärrystä

– Kehittämistyön onnistumisen kannalta osoittautui tärkeäksi panostaa riittävästi yhteisen perustehtävän ja työntekijöitä yhdistävien, merkitykselliseksi koettujen tekijöiden tunnistamiseen. Kehittämistyön jatkuvuus ja muutosten onnistuminen ovat viime kädessä kiinni paitsi johdon, myös työntekijöiden sitoutumisesta, selittää Vataja.

Tutkimuksessa tarkastelluissa työyhteisöissä kehittämisprosessi vahvisti tietoisuutta ja itseymmärrystä työstä ja työyhteisöstä, yhteisöllisyyden kokemusta, eri ammattiryhmien ja työntekijöiden keskinäistä ymmärrystä ja arvostusta sekä arvioinnin ja kehittämisen osaamista.

– Nämä ovat ominaisuuksia, joita tarvitaan muuttuvassa työelämässä. Työyhteisöiltä edellytetään yhä enemmän oppimista, innovatiivisuutta ja kykyä sekä uudistua että sopeutua muutoksiin.

Muutosten tuottamista ja hallintaa

Sosiaalitoimessa työskennellään monien rakenteellisten, organisatoristen ja lainsäädännöllisten muutosten keskellä. Työyhteisön kehittämisellä pyritään paitsi parantamaan työkäytäntöjä, myös sopeutumaan ylhäältä alas johdettuihin muutoksiin. Työyhteisölähtöisen kehittämisen onnistumista määrittää se, millä tavoin omaehtoinen kehittäminen kytkeytyy ulkoapäin johdettuihin muutoksiin.

– Työyhteisön kehittämistyö voi parhaimmillaan tukea ulkoapäin johdettujen uudistusten toteuttamista ja vahvistaa siten muutosten hallintaa. Uudistukset voivat kuitenkin mitätöidä työyhteisön kehittämisponnistukset, mikäli tavoitteet eivät ole yhteen sovitettavissa. Olennaista on, että työntekijät otetaan aidosti mukaan uudistusten suunnitteluun.

Julkaisun tilaukset ja pdf