Väitös: Julkkis on verkkokeskustelijoille stereotypioiden ruumiillistuma
Maria Eronen tarkastelee viestintätieteiden alan väitöskirjassaan, millaista suomenkielisten ja englanninkielisten verkkokeskustelijoiden itseilmaisullinen retoriikka on. Tutkimus osoittaa, että julkisuuden henkilö on verkkokeskustelijoille ihmisryhmiin liittyvien stereotypioiden ruumiillistuma. Julkkis edustaa aina jotakin ihmisryhmää, ja verkkokeskustelut julkkisjuoruista ovat alusta seksismille, rasismille ja luokkapohjaiselle syrjinnälle.
– Julkkiksista verkossa keskustelevat voidaan nähdä reettoreina eli puhujina ja heille julkisuuden henkilöt ovat vapaata riistaa, joka provosoi jakamaan tuomitsevia ja pilkkaavia tunnereaktioita. Verkkokeskustelijoilla on läheinen ja kritiikitön suhde digitaalisiin sisältöihin, joihin kohdistuvia tunteellisia reaktioita keskustelupalstoilla on helppo jakaa impulsiivisesti ilman itsekritiikkiä, Eronen kertoo.
Tutkimuksessa painotetaan näkemystä, jonka mukaan valtamediaan kohdistuva kriittinen medialukutaito ei enää riitä, vaan myös netissä viliseviä itseilmaisuja on tarkasteltava kriittisesti.
Läheisyyden retoriikkaa etäännytettyjen toisten kustannuksella
Julkkisjuoruja kommentoivat jakavat tunnereaktioitaan mediaobjekteihin, kuten julkisuuden henkilöiden kuviin, mutta etäännyttävät samalla tiettyjä ihmisryhmiä, joita joko pilkataan tai moralisoidaan.
– Verrattuna amerikkalaisia julkisuuden henkilöitä arvosteleviin leikillisiin, englanninkielisiin nettikommentteihin suomenkielisille verkkokeskusteluille olivat tyypillisempiä vakavamielisemmin moralisoivat kommentit, Eronen kertoo.
Yhteistä oli, että verkkokeskustelija perustaa itseilmaisunsa samanmielisten suostutteluun ja täten kahlitsee itsensä yleisönsä valtaan. Tällaisessa retoriikassa samanmielisyyden edellytyksenä on automaattisesti jonkin tietyn ihmisryhmän syrjiminen, jota muidenkin odotetaan jakavan omissa kommenteissaan.
Tutkimuksessa verkkokeskustelukommentteja analysoitiin soveltamalla retoriikan teoriaa digitaalisen viestinnän tarkasteluun. Väitöskirja edustaa Suomessa vielä harvinaista digitaalisen retoriikan tutkimusta.
Nettiajan medialukutaito vaatii irtiottoja
Verkkokeskustelua julkkisjuoruista voidaan pitää tyyppiesimerkkinä läheisyyden retoriikasta, joka kuuluu myöhäismodernin ajan tunneperäiseen viestintään.
– Läheisyyden retoriikka on keskeistä yksilöön vetoavassa viestinnässä myös organisaatioiden, kuten yritysten tai järjestöjen, hyödyntäessä yksilöiden itseilmaisuja omassa viestinnässään, Eronen mainitsee.
Netti näyttäytyy toisaalta vapaana itseilmaisujen areenana, toisaalta sisältää myös sosiaalisesti jaetut valtakytköksensä, joiden mukaan vain tietynlaiset itseilmaisut ovat retorisesti vetoavia. Läheisyyden retoriikkaan osallistuvat torjuvat ajatuksen itsenäisestä reettorista ja luovat siksi pohjaa myös vallankäytölle. Kuitenkin myös nettiajalla retoriikka on reettorin ja yleisön tekemiä valintoja, eikä verkkokäyttäytyminen siksi koskaan ole vääjäämättömällä tavalla tietynlaista. Tutkimusta voidaan hyödyntää analysoitaessa esimerkiksi netin vihapuhetta tai tarkasteltaessa yksilöihin vetoavaa organisaatioiden viestintää läheisyyden retoriikkana.
Väitöstiedot
FM Maria Erosen viestintätieteiden alaan kuuluva väitöskirjatutkimus ” Rhetoric of Self-Expressions in Online Celebrity Gossip” tarkastetaan lauantaina 9.5.2015 klo 12 Vaasan yliopiston Kurtén-auditoriossa (Tervahovi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Susanna Paasonen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Merja Koskela.
Mitä mieltä olit jutusta?