Juuli-Tuuli Rytkönen

Miksi Vaasan yliopisto?  Koska aloitit opiskelun ja koska valmistuit?

Valmistuin lukiosta keväällä 2015 ja välivuoden työskentelyn ohella aloitin kokeilumielessä tekemään Vaasan avoimen yliopiston kursseja. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, joten matka ensin Vaasan avoimen yliopiston tunneille ei ollut pitkä. Avoimen yliopiston kurssit olivat oiva tapa testata kauppatieteiden sopivuutta itselle. Samalla innostuin henkilöstöjohtamisen pääaineesta ja se vahvisti entisestään haluani päästä juuri Vaasan yliopistoon opiskelemaan. Avoimen opinnot veivät mennessään ja pian minulla olikin jo valmis kandidaatintutkielma odottamassa, kun pääsin sisään yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi.  Kauppatieteiden tutkinnon koin antavan valmiudet monenlaisiin työtehtäviin, mikä tuki päätöstäni lähteä opiskelemaan alaa. Kampuksen ihanat tilat meren läheisyydessä veivät myös sydämeni ensimmäisestä luennosta alkaen.

 Mitä muistat hyvällä opinnoista ja opiskeluajasta?

Opintojen ryhmätöissä pääsin verkostoitumaan ihmisten kanssa, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Vaasa oli kaupunkina ihana paikka asua, kun meri oli läsnä kaikkialla ja pyörällä pääsi helposti liikkumaan mihin vain.

Avoimen opinnot ja sitä kautta reitti yliopistoon antoivat mahdollisuuden päästä etenemään kohti unelmiaan ilman pitkittyviä välivuosia. Jälkikäteen koen myös oppineeni avoimen itsenäisen opiskelutavan kautta entistä vahvempaa vastuunottoa. Muistelen vieläkin lämmöllä Vaasan avoimen yliopiston nyt jo eläköitynyttä opintopäällikkö Sonja Hakalaa, joka kannusti tarttumaan opintoihin ja valoi uskoa oman jutun löytämiseen välivuoden keskellä.

Opinnot antoivat hyviä valmiuksia työelämään haastavissakin asioissa kannan ottamiseen ja laajoihin kirjoitustehtäviin. Maisteriopintojen ajan työskentelin rekrytointitoimeksiantoja tekevässä yrityksessä, joten oli mukava saada luettua työnteko harjoitteluksi.

Millaista työsi on?

Koen olevani luova ihminen, joka on parhaimmillaan päästessään itse vaikuttamaan työnsä raameihin ja kehittämään työtä yhä sujuvammaksi. Nykyisessä työssäni olenkin päässyt luomaan ja dokumentoimaan rekrytointiohjeitamme. Harkitsin aikoinaan myös hieman oikeustieteellisen opintoja vaihtoehtoina kauppatieteelliselle. Tämän vuoksi innostuin, kun pääsin opinnoissa opiskelemaan esimerkiksi työlainsäädäntöä. Nyt puolestaan nykyisessä työssäni pääsen soveltamaan valtion virka- ja työehtoja hyvinkin laajasti.

Parasta työssäni on, kun pystyn omalla työlläni auttamaan esihenkilöitä hyvin kiperissä rekrytoinnin kysymyksissä. Välillä jonkin vaikean asian selvittelyyn saattaa kulua puolet päivästä, mutta lopulta kun asian saa ratkaistua on todellinen voittajafiilis. Välissä harmittavaa on, kun itse ei pääse edistämään jotain isompaa asiaa vaan asiaan tarvitaan useamman ihmisen kuittaus tai näkemys. Tärkeä oppi onkin ollut oppia paketoimaan haastavatkin asiat yksinkertaisesti yhteistyötahoille, jotta asioiden edistyminen ei jää ainakaan siitä kiinni. 

Olen tyytyväinen, että olen päässyt toiminaan jo kolmessa erilaisessa oman alan tehtävässä. Omalla tavallaan huippukohta oli ensimmäisessä oman alan työpaikassa päästä junior rekrytoijana tuuraamaan omaa esihenkilöä, ja näin ottamaan valtava vastuu rekrytointitoimeksiannoista ja konsulteista. Toisaalta taas toukokuussa koin toisen huippukohdan, kun minulle ilmoitettiin saaneeni paikan rekrytoinnin erityisasiantuntijana - vain neljä vuotta ensimmäisen oman alan työpaikan jälkeen ja kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. Kuitenkin itse tiedän sen taustalla nähdyn työmäärän ja ponnistelut sen saavuttamiseksi.