Väitös: Perinteiset johtamismenettelyt eivät sovellu aluekehittämisen pirulliseen peliin
Niklas Lundström tarkastelee aluetieteen alan väitöskirjassaan aluekehittämistä pirullisena pelinä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että aluekehittämisen pirullinen peli on haasteellista ja epälineaarista. Aluekehittämisen pirullisuus tulee hyväksyä eikä sitä ei pidä yrittää kontrolloida liikaa.
Pirullinen peli on väitöskirjan mukaan aluekehittämisen normaali käytäntö. Aluekehittäminen on otollinen pelikenttä pirulliselle pelille, koska mukana on samanaikaisesti monta eri tahoa. Ei ole yhtä organisaatiota tai toimijaa, joka alueen kehittäisi.
– Pirullinen peli muotoutuu jokaisen kehittämiseen osallistuvan omien intressien pohjalta. Siinä törmätään väistämättä erilaisiin tulkintoihin toivottavasta kehityksestä tai kehityksen määrittelystä. Jokainen toimija määrittelee omat tavoitteensa itse, Lundström kertoo.
Kokonaisuuden kontrolloinnin sijaan kompleksisuuden sietämistä
Pirullinen peli on viitekehys, jossa pirullisia ongelmia muotoillaan ja yritetään ratkoa. Ongelmana pirullisessa pelissä on sen epälineaarisuus ja sitä kautta sen hallinta.
– Perinteiset johtamis- tai hallintamenettelyt eivät sovellu aluekehittämisen pirulliseen peliin sen kompleksisuuden takia. Kompleksisuutta ei pidä tukahduttaa, vaan on etsittävä ratkaisuja kompleksisuuden voimavaroja hyödyntävistä menettelyistä.
Yksi väitöskirjassa esitetty malli tähän on kaaospilotointi. Siinä ei pyritä kokonaisuuden kontrollointiin, vaan edetään kompleksisuuden ehdoilla.
– Periaatteessa jokaisen aluekehittämiseen osallistuvan tulisi olla jossain määrin perillä kompleksisuusteoriasta. Sen kautta voi koko kentän hahmottaa uudella tavalla. Se on ehkä jo sisäänrakennettuna monen toimijan alitajuntaan, mutta kompleksisuus ja pirullinen peli auttavat selittämään kehittämiseen liittyvää tuskaa ja monitulkintaisuutta, toteaa Lundström.
Ongelmana kansalaisten passiivisuus
Tutkimus koostuu neljästä artikkelista, joissa rakennetaan kompleksisuusteoreettista tulkintaa aluekehittämisen pirullisesta pelistä ja selvitetään, miten deliberatiiviseen demokratiaan pohjautuvat kansalaisraadit soveltuvat tällaisiin peleihin. Tavoitteena oli selvittää, miten kansalaistaso saadaan mukaan aluekehittämisen pirulliseen peliin.
– Kansalaisraadit sisältävät lupaavan potentiaalin osallistaa tavallisia kansalaisia. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu kansalaisten passiivisuus ja se, ettei kansalaisraateja ainakaan vielä ole otettu mukaan toimintaan laajemmin, Lundström miettii.
Pirullinen peli ja kaaospilotointi antavat Lundströmin mukaan toimivan viitekehyksen myös monen muun asian tarkasteluun.
– Kaaospilotointi ja pirullinen peli kaipaavat vielä paljon tutkimusta esimerkiksi siitä, onko tällaisia kaaospilotteja olemassa. Pirullisen pelin osalta olisi mielenkiintoista tutkia jatkossa erilaisia pelistrategioita tai pelaajien välisiä suhteita, toisin sanoin operationalisoida pirullisen pelin käsite.
Väitöstiedot
HTL Niklas Lundströmin aluetieteen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus ”Aluekehittämisen pirullinen peli” tarkastetaan keskiviikkona 3.6.2015 klo 12 alkaen Nissi-salissa (Tritonia). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Sami Moisio (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Katajamäki.
Lisätiedot: Niklas Lundström, p. 029 449 8381, sähköposti: etunimi.sukunimi@uwasa.fi
Mitä mieltä olit jutusta?