Tekstivastine Oivalluksia-podcast, jakso 10 Kiehtova kiertotalous 4.12.2020 //SAAVUTETTAVUUS

Podcastissa Vaasan yliopiston energian ja kestävän kehityksen VEBIC-tutkimusalustan johtaja Suvi Karirinne ja projektivastaava Karita Luokkanen-Rabetino puhuvat kiertotaloudesta. Mitä kiertotalous on? Miten kuluttajien ja yritysten tulisi muuttaa ajatteluaan? Ja voiko kiertotalous synnyttää työpaikkoja ja yritystoimintaa? Haastattelijana on Miia Kahila Radio Vaasasta.

Linkki podcast-jakson kuunteluun: https://soundcloud.com/univaasa/oivalluksia-jakso-10-kiehtova-kiertotalous-suvi-karirinne-ja-karita-luokkanen-rabetino
 

(musiikkia lyhyesti)

MIEHEN ÄÄNI:

Oivalluksia – Vaasan yliopiston podcast

Miia Kahila:

Olen siivoamassa mummolan ullakkoa ja löydän lipastosta vanhan perukirjan. Perukirjaan on listattu vainajan koko omaisuus ja myös tarve-esineet ja vaatteetkin. Ennen vanhaan tavarat tehtiin kestämään isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Tätä tuotteiden pitkäikäisyyttä, korjaamista ja materiaalien kierrättämistä toivoisi enemmän myös nykyaikana, sillä ilmastonmuutos uhkaa, luonnonvaroista on pulaa ja jätteet ovat iso ongelma varsinkin kehittyvissä talouksissa.

Yhdeksi tärkeäksi ratkaisuksi merten muoviroskaan, päästöihin, jäteongelmaan ja luonnonvarojen ylikulutukseen on tullut kiertotalous. Mutta mitä kiertotalous oikein on? Onko se vain kierrätystä? Entä tuoko se ihan oikeita ratkaisuja, vai onko kyseessä vain hypetys tai muotisana? Mikä voisi olla minun roolini kuluttajana kiertotaloudessa? Entä voiko kiertotalouteen syntyä kannattavaa liiketoimintaa ja työpaikkoja?

Minä olen toimittaja Miia Kahila ja kiertotaloudesta kertovat meille kaksi aiheeseen perehtynyttä tohtoria: projektivastaava Karita Luokkanen-Rabetino ja johtaja Suvi Kalliorinne Vaasan yliopiston energian ja kestävän kehityksen VEBIC-tutkimusalustalta. Tervetuloa Oivalluksia-podcastin vieraaksi Karita ja Suvi.

Karita Luokkanen-Rabetino ja Suvi Karirinne:

Kiitos!

Miia Kahila:

Mennään tästä heti aluksi asiaan, eli mitä kiertotalous Karita oikein tarkoittaa?

Karita Luokkanen-Rabetino:

Se onkin hyvä kysymys, koska se on erittäin laaja käsite, joka ei välttämättä ole helposti määriteltävissä, ja usein tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Mutta jos lähdetään miettimään kiertotaloutta sellaisten perusperiaatteiden kautta, jotka tavallaan määrittävät sen sisältöä, niin puhutaan järjestelmätason asiasta. Jotkut käyttävät sanaa talousjärjestelmä. Tällainen itseään uudistava regeneroiva järjestelmä, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun otetaan luonnosta raaka-aineita materiaaleja ja tehdään erilaisia toimintoja, niin pyritään koko ajan pitämään mielessä se, että luonto ikään kuin palautuu ja ympäristö palautuu ennalleen niiden toimenpiteiden jälkeen jollakin aikajänteellä. Sitten myöskin suunnitellaan esimerkiksi teolliset taloudelliset aktiviteetit niin, että siellä olisi mahdollisimman vähän jätteitä tai hukkaa tai saasteita. Eli lähtökohtaisesti se design ikään kuin perustuu siihen, että se on puhdasta ja kestävää. Ja sitten vielä kolmantena asiana se, että pidetään tuotteet ja materiaalit mahdollisimman pitkään käytössä. Eli ei heitetä pois sen ensimmäisen käyttökerran jälkeen, vaan mietitään, että miten niitä tuotteita materiaaleja tai komponentteja pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman kauan.

Miia Kahila:

No mihin sitä kiertotaloutta sitten oikein tarvitaan?

Suvi Karirinne:

No, jos ajatellaan tämän hetken ongelmia maailmassa, niin tietysti se, että on ilmastonmuutos, joka on iso trendi. Meillä on vaarana, että meidän maapallomme keskilämpötila nousee yli kaksi astetta näillä kulutustottumuksilla, joita meillä tällä hetkellä on. Meillä on myöskin jäteongelma aika suuri, ja jätteeseen myös sitoutuu jonkin verran energiaa, ja sitä kautta jätteellä on arvoa, eli aika paljon laitamme rahaa hukkaan, kun tuotamme paljon jätettä emmekä kierrätä sitä. Sitten on myös semmoinen ajatus luonnonvarojen käytöstä, että jos ajatellaan hiilijalanjälkeä ja meidän ekologista jalanjälkeämme, niin suomalaiset ovat ensimmäisen vuosineljänneksen aikana, oikeastaan jo huhtikuun alussa, käyttäneet sen osan maailman luonnonvaroista, mikä on meidän osuus, ja sen loppuvuosi me mennään sitten kyllä ihan yli omien varojemme. Eli tämmöinen ylikulutuspäivä on Suomen osalta jo huhtikuussa.

Sitä (kiertotaloutta) tarvitaan siihen, että pystytään käyttämään luonnonvaroja järkevästi ja kestävästi, eikä hukata niitä. Ja varsinkin, jos ajatellaan energiatransitiota, niin me tulemme tarvitsemaan paljon hyvin harvinaisia mineraaleja. Meidän on pakko pystyä kierrättämään materiaalit, jotta voimme myös mennä eteenpäin energiatransitiossa ja vastata näihin hiilidioksidipäästövähennysvaateisiin, mitä politiikat ja poliitikot meille laittaa ja asettaa. Käytetään materiaalit järkevästi ja kierrätetään kaikki materiaalit, joita pystytään kierrättämään. Otetaan talteen materiaalit, niin silloin myös aina otetaan talteen sen arvo, mikä niillä materiaaleilla on, ja hyödynnetään se täysi arvo.

Eli ajatus on juuri se, että se viimeinen vaihe, jolloin ei sitten enää materiaalia pystytä käyttämään kiertoprosessin jälkeen, kun esimerkiksi niiden laatu on selvästi heikentynyt, niin vasta sen jälkeen materiaalit menevät siihen viimeiseen vaiheeseen, että niistä oikeasti tulee jätettä. Tämä on se tilanne, että saadaan jätemäärät vähenemään, saadaan materiaalit kiertämään tehokkaammin kuin nyt. Täytyy aina muistaa, että aina kun tuotamme jotain, me käytämme energiaa, aina kun me louhimme jotain materiaalia, käytämme energiaa, silloin kun me valmistamme, käytämme energiaa ja silloin kun me käytämme energiaa, niin silloin meidän pitää myös miettiä, millä tavalla sitä energiaa tuotetaan.

Miia Kahila:

Millaisilla eri tavoilla kiertotaloutta voidaan sitten toteuttaa?

Karita Luokkanen-Rabetino:

Tuo mieleen mielenkiintoinen ja moninainen kysymys. Ensinnäkin me voitaisiin lähteä ajattelemaan yhtä tapaa toteuttaa kiertotaloutta tällaisen regeneraation ja uudistumisen kautta, eli tavallaan yritykset ja kuluttajat esimerkiksi suosivat uusiutuvia energialähteitä ja uusiutuvia materiaaleja, jolloin ikään kuin se kokonaisjärjestelmä, luonnonjärjestelmä, ikään kuin pystyy uudistumaan, emmekä tuhoa pysyvästi mitään. Sitten ehkä vähän sellaisia läheisempiä ratkaisuja monelle meistä ovat erilaiset jakamistalouden ratkaisut, jolloin mennään kysymyksiin siitä, että onko meidän pakko omistaa kaikkea. Voidaanko vaan maksaa vaikka jonkun tuotteen, (esimerkiksi) auton käytöstä. Voidaanko esimerkiksi suosia yhteiskuljetuksia sen sijaan, että kaikki meistä käyttäisivät vaikka omaa autoa? Jos mennään esimerkiksi vähän teknisempiin asioihin, niin kaikenlainen optimointi, jolloin käytetään esimerkiksi energiaa vähemmän: menee vähemmän energiaa hukkaan, materiaalia hukkaan. Nämä ovat kaikki esimerkkejä siitä, millä eri tavoin kiertotaloutta voi toteuttaa. Haluatko Suvi jatkaa vielä?

Suvi Karirinne:

 Me voimme myös sitten uudelleen valmistaa tai korjata, eli me voimme korjata ja päivittää komponentteja. Niitä voidaan tuottaa sitä kautta uudelleen käyttöön ja sitä kautta myös vähentää jätteen määrää ja tehostaa materiaalien käyttöä. Iso osa tänä päivänä on digitalisaatiota, koska todennäköisesti jo tässä vaiheessa ihmiset lukee e-kirjoja ja he katsovat Netflixiä ja lataavat kaiken musiikkinsa Spotifysta. Eli digitalisaatio on myös vapauttaa siitä, että kaikkea ei tarvita tavaran muodossa, vaan me saamme sen myös digitaalisessa muodossa. Se on hyvinkin kiertotalousperiaatetta noudattavaa toimintaa.  Ja sitten tietysti on vaihto. Otetaan uusi teknologia, tehokkaampi teknologia käyttöön, vaihdetaan niitä komponentteja uusiin järjestelmiin ja uusiin tehokkaampiin ja energiatehokkaampiin, silloin kun se vanha tulee tiensä päähän. Eli otetaan uutta teknologiaa käyttöön nopeutetussa tahdissa.

Karita Luokkanen-Rabetino:

Ja tavallaan sitä kasvua ja liiketoiminnan volyymia voidaan hakea esimerkiksi juuri sillä tavalla, että myydään palveluja niiden tuotteiden sijaan, jolloin tavallaan yrityksen tapa tehdä rahaa voi vähän muuttua. Palvelullistaminen ei ylipäänsäkään ole uusi asia, mutta me olemme tottuneet, meillä niin paljon omistamisen kulttuuria, mutta tavallaan se, että meillä on tuote, jota ikään kuin päivitetään aina palvelujen avulla, niin silloin se on esimerkki siitä, että materiaalien käyttö vähenee. Me louhimme jotakin luonnonmateriaalia tai vastaavaa vähemmän. Mutta silti palvelujen muodossa, yritykset tekevät liikevaihtoa.

Miia Kahila:

Jos mietitään, että tässä pitäisi vaan löytää sellaisia uusia ajattelutapoja sekä esim. tuotteiden valmistajilta tai palvelujen antajilta/myyjiltä. Ja sitten myös kuluttajilta?

Suvi Karirinne:

Kyllä. Tietysti kuluttajat, olivat he sitten yksittäisiä kotitalouksia tai ihmisiä tai yrityksiä, niin sehän on siis myös oppimiskysymys, eli millä tavalla me opitaan uudenlaiseen ajattelumalliin, koska uudenlaista ajattelumallia kiertotalous edellyttää ihan kaikilta.

Miia Kahila:

No siitä päästäänkin sitten siihen, että yleensäkin minkälaisia esteitä ja haasteita kiertotalouteen liittyy?

Karita Luokkanen-Rabetino:

Juurikin ensinnäkin mindsetissä olevia ja tapoihin liittyviä, elikkä kuluttajina meidän pitää pystyä omaksumaan vähän uudenlaisia kulutustapoja ja ehkä jossain määrin muuttaa meidän ostokäyttäytymistä ja kulutuskäyttäytymistä. Samoin yrityksille, siellä joudutaan miettimään vähän uudenlaisia liiketoimintamalleja ja uudenlaisia ansaintamalleja, ja monesti myös sillä tavalla, että perinteiset tuotanto- ja arvoketjut muuttuvat, ja silloin joudutaan ehkä enemmänkin yrityksen arvoketjua muuttamaan ehkä toisenlaisiksi, mikä on aika iso toinen asia, ja vaatii monien toimijoiden yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista. Tietenkin vaaditaan monenlaista tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoimintaa, että meillä on teknologia, joka mahdollistaa erilaisten uusien ratkaisujen syntymisen.

Suvi Karirinne:

Ehkä painottaisin myös sitä ehkä suurinta haastetta, että paljon puhutaan kuluttajasta ja ihmisistä itsestään, mutta kyllä haaste on se, että saadaan kiertotalous skaalautumaan teollisen mittakaavaan. Se, että meillä oikeasti teolliset prosessit ja teollinen mittakaava pystytään skaalaamaan kiertotalousajatteluun. Niin kyllähän se on ehkä tässä kohtaa se suurin kehityssteppi, jolloin on myöskin se skaalaetu ja se skaalavaikuttavuus, mikä siitä tulee.

Karita Luokkanen-Rabetino:

Kun löydetään joku yritys, joka käyttää vaikka omasta tuotannosta ja valmistustoiminnasta kierrätettyjä materiaaleja, silloin pitää tietenkin miettiä aina sillä tavalla, mistä ne materiaalit tulee. Tulevatko volyymit ajoissa, oikeat määrät ja millaista se kierrätetyn materiaalin laatu on? Että siellä on aika paljon sellaisia haastavia kysymyksiä, jotka pitää pystyä ratkaisemaan, eli paljon tekemistä riittää.

Suvi Karirinne:

Aivan erityisesti laatu, koska aina, kun meidän materiaalit kierrätetään, niin yleensä kiertoprosessi tarkoittaa sitä, että materiaalin laatu saattaa heikentyä. Ja sehän on aina sitten (haastavaa), kun myös laatuvaatimukset ovat suuret ja puhtausvaatimukset ovat suuret. Niin ja hyvinkin tarkat, niin se aiheuttaa tiettyä painetta myös siihen TKI-prosessiin, ja siellä pitää kehittää sitä laatua ja prosesseja niin, että se ei niin paljon sen yhden kierrätyskierroksen aikana laatu sitten heikkene.

Miia Kahila:

No esimerkiksi minä haluan kierrättää mahdollisimman paljon, mutta joskus kierrättäminen tuntuu kuitenkin vähän hankalalta, kun ei tiedä että pitääkö muoviroskat tiskata tai minkä kaiken metallin voi laittaa metallinkierrätykseen? Suomessa kuitenkin kierrätetään vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Miten tuota kierrätystä voisi mielestänne edistää ja miten ihmiset voisi saada kierrättämään enemmän?

Karita Luokkanen-Rabetino:

Aina ajattelen tätä sitä kautta, että asiat pitää tehdä ihmisille helpoksi. Eli se on ehkä se ensimmäinen, että se (kierrätys) on helppoa. Ja jos lähdetään ihan niin yksinkertaisesta tai konkreettisesta asiasta liikkeelle kuin se, että esimerkiksi erotellaan eri jätelajit siellä kotona, että meillä on hyvät tilat keittiössä, että me saamme riittävästi tilaa erilaisille lokeroille. Se ehkä se hyvin konkreettinen asia. Me olemme kierrättäneet myös näitä lasipulloja kymmeniä vuosia, koska se on tavallaan omaksuttu tapa meille, että myös varmaan meille pitää tulla uusia tapoja, jotka kannustaa tekemiseen, että me saataisiin niitä ikään kuin pikku hiljaa rutiineiksi.

Suvi Karirinne:

Joo, kyllä se on ihan ehdottomasti näin. Jos ajatellaan kierrättämistä, että se lähtee siitä, että me lajittelemme ja se lähtee siitä, että meillä on tarpeeksi informaatiota, että me tiedämme, mitä me teemme ja se on yhdenmukaista se informaatio. Ja myös se, että se on sillä tavalla kuin ihmiselle helppoa, että jos on taloyhtiö, niin siellä ovat sitten myös jäteroskikset ja niitä on tarpeeksi, ja niitä on sitten näille tietyille jätejakeille. Sitten myös, jos ajatellaan, ei vaan sitä jätteen käsittelyä ja kierrättämistä. Mutta siis sitä, että kun puhutaan ihan siitä ostokäyttäytymisestä, niin silloin tulisi miettiä, mitä ostaa ja kuinka paljon ostaa ja mikä on se ostamisen motiivi. Niin silloin sitä kierrätettävää todennäköisesti tulee ehkä vähän vähemmän, ja hyvä niin.

Miia Kahila:

Mikä tässä kierrättämisessä on esimerkin voima?

Karita Luokkanen-Rabetino :

Se varmaan on, että mitä enemmän ihmiset sitä tekee, niin sitä helpompi siihen on mattimyöhäisilläkin liittyä.

Suvi Karirinne:

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Miia Kahila:

Lähinnä itse mietin sitä, että koko ajan tulee isompia ja isompia esimerkiksi vaatetehtaita, jotka tarjoavat muotivaatteita halvemmalla ja halvemmalla. Sehän ei tavallaan ole kovin esimerkillistä.

Suvi Karirinne:

Ei. Tietysti kun ajatellaan kyseisen teollisuudenalan osuutta esimerkiksi hiilijalanjälkeen ja yleensä tällaisen kestävän kehityksen mukaisen toimintaan, niin onhan sillä merkitystä. Tässä kohtaa ehkä lähtisin siitä ajattelutavasta myöskin siinä kuluttajakäyttäytymisessä, että kuinka tärkeätä se on se halpavaate, kun me kaikki tiedämme, että se ei ole eettisesti eikä ekologisesti valmistettua. Lähden kyllä siitä, että meidän kuluttajien käyttäytyminen kyllä ohjaa näitä yrityksiä, sitten kun ne huomaavat, mihin suuntaan kuluttajat käyttäytymisellään omia vaihtoehtoja ja omia valintojaan vie. Kyllähän siellä on paljon näkyvissä myös jo tietyillä tekstiili ja vaatevalmistajilla, että lähdetään tekemään kierrätetyistä kuiduista, paljon enemmän kierrätetyistä tekstiileistä ja myös otetaan kierrätystä paremmin huomioon, että myöskin se tekstiilijäte kiertää paremmin ja paljon tehdään siinäkin kehitystä. Mutta kyllä lähden myös siitä, että ihmiset voivat miettiä, kun he ostavat, että mitä he ostavat ja kuinka paljon he ostavat. On parempi, jos miettii vähän alkuperää ja tuotantotapoja ja ajattelee. Että jos mulle riittääkin yksi, enkä tarvitse kymmentä.

Miia Kahila:

Puhutaan hetki taloudellisista kannustimista. Entä jos muustakin kuin limsa- ja olutpulloista saisi pantin, esimerkiksi muovista? Luin syksyllä yliopiston väitöstiedotteessa, että taloudelliset kannustimet motivoivat niin köyhää kuin rikastakin kuluttajaa kierrättämään. Eli mitä mieltä olette, lisääntyisikö esimerkiksi muovijätteen kierrätys, jos jogurttipurkeistakin saisi senttejä kukkaroon?

Karita Luokkanen-Rabetino:

Luulisin, että se voisi ihan hyvin lisääntyä, koska se on ehkä semmoinen asia, mikä meidän on meidän pullopanttisysteemimme myötä helppo omaksua. Joissakin kunnissa oli tällainen kokeilu joistakin muovipakkauksia, en muista olivatko ne kinkkupakkauksia tai mitä ne olivatkaan. Luulen, että se olisi eikä meille tuttu tapa, mikä voisi lisätä meidän kierrättämistä.

Miia Kahila:

Täällä Pohjanmaalla on hieno ja iso jätteenpolttolaitos. Jätteenpoltto on lisääntynyt kovaa vauhtia ja jätevoimaloita on syntynyt ympäri Suomea. Kilpaileeko jätteenpoltto kierrätyksen kanssa?

Karita Luokkanen-Rabetino:

Se on mielenkiintoinen kysymys ja siitä käydään keskustelua. Ovatko ne kilpailevia tai vähentääkö jätteenpoltto kierrätystä? Mutta luulen, että ainakin tällä hetkellä ja seuraavan parinkymmenen vuoden aikana jätteen määrä on niin suuri, eli sellaisten materiaalivirtojen määrä, mitä ei voida kierrättää, että tällä hetkellä se (jätteenpoltto) on ainut toimiva vaihtoehto, että me pääsemme jätteistämme eroon ja saamme siellä vielä energiankin talteen. Jossakin vaiheessa varmaan, kun kierrätyksessä päästään eteenpäin ja meillä on enempi kierrätettäviä materiaaleja, joita voidaan siis hyödyntää muuna kuin energiana, ne voivat esimerkiksi Euroopassakin lähteä laskuun, mutta en näe sitä lähitulevaisuudessa ollenkaan. Nähdään, että se jätteen energian hyödyntäminen on kumminkin sen viimeinen lenkki siellä kiertotalouden arvoketjussa, ja tavallaan sieltäkin vielä otetaan energiaa, otetaan metallia talteen, jotakin pohjakuonia ja sieltä tulevia materiaaleja voidaan käyttää maanrakennuksessa ynnä muuta.

Miia Kahila:

Tänään Oivalluksia-podcastissa puhutaan kiertotaloudesta ja meillä on vieraana kaksi aiheeseen perehtynyttä tohtoria projektivastaava Karita Luokkanen-Rabetino sekä johtaja Suvi Kari Rinne Vaasan yliopiston Energian ja kestävän kehityksen VEBIC-tutkimusalustalta.

Voiko kiertotalous synnyttää liiketoimintaa ja työpaikkoja? Onko näin käynyt, onko jotain esimerkkejä?

Suvi Karirinne:

Kyllähän niitä Suomesta löytyy aika paljonkin. Tuossa juuri puhuttiin jätteenpolttolaitoksesta, mikä on hyvä esimerkki. Ja myös meillä on biokaasutuotantoa. Se on toinen hyvä esimerkki kiertotaloudesta ja siitä syntyvästä liiketoiminnasta. Jos ajatellaan ihan systeemitasolla, niin esimerkiksi Biolan on yksi Suomen vanhimpia kiertotalousbrändejä. ja sieltä tulee paitsi mustaa multaa, niin aika paljon muutakin tänä päivänä. Silloin kun puhutaan esimerkiksi nettikaupan kasvusta ja pakkausmateriaalin kasvusta, niin sillä meillä on samantapainen Repac-yritys, joka valmistaa uudelleen käytettäviä pakkausmateriaaleja sekä myös ihan uusia pusseja nettikauppojen pakkauksiin, ja sitten on erilaista elektroniikkakomponenttien korjausta ja uudelleenpäivitystä: esimerkiksi Hollannissa on yrityksiä, jotka tekevät ja toimittavat näille globaaleille toimijoille korjattuja ja päivitettyjä komponentteja. On tärkeää, että elektroniikkamateriaali kiertää, koska elektroniikassa juuri käytetään paljon harvinaisia maametalleja. Se, että ne saadaan kiertämään sitä kautta, että käytetään komponentteja uudelleen, korjataan niitä, päivitetään niitä. Se on aina vaan parempi, koska silloin ei tarvitse niin paljon louhia sitä materiaalia. Sitten on tietysti Westenergy, ja on täällä Sulapac, joka tekee kierrätettäviä pakkausmateriaaleja, Stormossen tekee  biokaasua ja sitten meillä on ResQ. Näitä on vielä paljon enemmän, on Suomessa ja osa on EU-alueella.

Miia Kahila:

Puhutaan hetki yliopiston roolista, mitä yliopisto voi tehdä kiertotalouden edistämiseksi?

Karita Luokkanen-Rabetino:

No, jos lähdetään ruohonjuuritasolta, niin tietenkin tarkkailla kaikkea meidän omia tekemisiä ja toimintoja meidän arjessamme: Kuinka hyvin me toteutamme kiertotalouden periaatteita. Mutta jos me ajattelemme sellaista suurempaa vaikuttavuutta ja impaktia, niin tietenkin lähteä mukaan rakentamaan sellaisia tutkimus- ja kehityshankkeita, joilla edistetään uusien ratkaisujen, konseptien, syntymistä ja kehittämistä ja pilotoimista esimerkiksi tällä alueella. Se on tietenkin yksi merkittävä keino, mikä meillä on. Ja varmaan kampuskehitys.

Suvi Karirinne:

Vaasan yliopisto on kehittämässä kampustaan seuraavan kolmen vuoden aikana suhteellisen paljon ja meillä tietysti myös tulee sinne korjausrakentamista, ja sitä kautta voidaan myös käydä näitä meidän energiajärjestelmiämme ja tuotantotapojamme läpi. Tämä kaikki tulee siitä, että meillä on tavoitteena olla hiilineutraali kampus vuonna 2030. Eli talk the talk and then walk the walk.

Miia Kahila:

Tutkimuspuolesta jos puhutaan, niin millaista kiertotalouden tutkimusta Vaasan yliopistossa ja VEBICissä tehdään?

Karita Luokkanen-Rabetino:

Tällä hetkellä meillä on esimerkiksi meneillään EAKR-rahoitteinen Pohjanmaan liiton rahoittama biokaasuhanke, jossa mietitään sitä, millaisia liiketoimintamahdollisuuksia Pohjanmaalla biokaasun käyttöön liittyy ja kuinka sitä voitaisiin lisätä. Se on yksi mielenkiintoinen teema, mikä VEBICissä on meneillään. Meillä on myös tällainen hanke kuin Resurssiviisaat ratkaisut Pohjanmaan valmistavassa teollisuudessa. Ja siinä kiertotaloutta lähestytään erityisesti tällaisen energiatehokkuusajattelun kautta ja ekosysteemiajattelun kautta, että miten me saisimme alueen yritykset tehokkaammin hyödyntämään resursseja. Sitten meillä oli esimerkiksi jäte-energia-alaan kohdistuva hanke, missä me pohdittiin ja rakennettiin jäte-energia-alalle kiertotalouden ekosysteemiä ja tiekarttaa.

Suvi Karirinne:

Sitten meillä on paljon VEBICissä, missä tutkitaan tämmöisiä tulevaisuuden integroituja ja digitaalisia energiaverkkoja, niiden resilienssiä ja energiajärjestelmiä, paljon tutkimushankkeita, jotka tähtäävät nimenomaan uudenlaisten vähäpäästöisempien polttoaineiden - myös kaasumaisten polttoaineiden käyttöön - ja sitä kautta energiajärjestelmien hiilijalanjäljen pienentämiseen, koska siellä kaasumaisista polttoaineista tulee pienemmät päästöt. Meillä on paljon uusiutuvan energian integrointia verkkoon ja sitä kautta uuden markkinan mallintamista energiamarkkinoiden toiminnasta, kehittämistä ja tutkimusta, millä tavalla energiamarkkinat kehittyvät ja millä tavalla ne toimivat tulevaisuudessa ja tulevaisuuden uudemmissa integroiduissa energiajärjestelmissä ja systeemeissä. Meillä on paljon kiertotalouteen liittyvää (tutkimusta) energiatehokkuuden kautta ja energiatuotannon ja käytön optimoinnin kautta.

Karita Luokkanen-Rabetino:

Lisäksi meillä on yliopistolla paljon palvelullistamistutkimusta, joka on juuri sitä, että tuotteiden elinikää pidennetään, kun tavallaan niiden ympärille rakennetaan palveluja. Sitten meiltä löytyy ekosysteemitutkimusta. Ja olikos viime vuoden puolella, kun markkinoinnin ja viestinnän akateemisesta yksiköstä väiteltiin kiertotalouden liiketoimintamalleista, että on hyvin monenlaista tekemistä. Kaikki ei välttämättä ole kiertotalousotsikolla aina, mutta hyvin voimakkaasti kiertotalouteen linkittyvää ja liittyvää (tutkimusta).

Miia Kahila:

Tänään puhuttiin Oivalluksia-podcastissa kiertotaloudesta ja vieraina olivat Karita Luokkanen-Rabetino sekä Suvi Karirinne. Kiitoksia!

Karita Luokkanen-Rabetino:

Kiitos.

Suvi Karirinne:

Kiitos oikein paljon.