Tekstivastine Oivalluksia-podcast, jakso 16 Lohkaisuja lohkoketjuista
Miehen ääni ja musiikkia: Oivalluksia. Vaasan yliopiston podcast
Toimittaja Miia Kahila: Lohkoketjut mullistavat taloutta, kryptovaluuttojen kurssi nousee tai laskee, ja joku Jani-Petteri jossain äkkirikastuu tai äkkiköyhtyy. Teslan Elon Musk kahmii kryptoja ja Kiina puolestaan kieltää ne. Louhinta on energiasyöppöä ja kryptotaidemaailmasta kuuluu aivan kummia. Tällaisia uutisia ja tarinoita media on tarjoillut meille viime aikoina. Medialla ja journalismilla onkin hyvin tärkeä rooli siinä, kuinka uutta monimutkaista ja vaikeasti ymmärrettävää teknologiaa tuodaan ihmisten tietoon.
Toimittaja Miia Kahila: Tässä oivalluksia podcastin jaksossa puhutaan siitä, miten lohkoketjuteknologia ja sen monet eri sovellukset näkyvät journalismissa. Onnistuuko media uuden teknologian selittäjänä? Miten puhe on ajan kuluessa muuttunut, ja kenen suulla puhutaan ja millä sävyllä? Minä olen toimittaja Toimittaja Miia Kahila Kahila, ja vieraana on Vaasan yliopiston viestintätieteiden professori Tanja Sihvonen, joka on tutkimusryhmänsä kanssa tehnyt neljän vuoden ajan tutkimusta aiheesta: eli kryptovaluutoista ja lohkoketjuista yritysten vuosikertomuksissa, journalismissa ja sosiaalisessa mediassa.
Toimittaja Miia Kahila: Tervetuloa professori Tanja Sihvonen Oivalluksia-podcastiin.
Tanja Sihvonen: Kiitos.
Toimittaja Miia Kahila: Aloitetaan sillä, että kerrataan ihan lyhyesti kuulijoille että, mikä lohkoketju eli englanniksi blockchain oikein on?
Tanja Sihvonen: Lohkoketju on tietysti aika monimutkainen asia. Ehkä sitä voisi yksinkertaisesti hahmottaa hajautettuna ja läpinäkyvänä teknologiana, joka ylläpitää rekistereitä tai eräänlaista kirjanpitoa, eli mä ajattelen lohkoketjua tällaisena julkisena tietokantana, jossa nämä lohkot muodostaa jatkuvasti täydentyvän kokoelman mistä tahansa transaktioista, joita siellä ketjussa tapahtuu. Siinä on tärkeitä tavallaan se, että se on aikasidonnainen. Ne lohkot asettuu tiettyyn järjestykseen tietyssä kronologiassa, eli tietyssä aikaperspektiivissä. Eli se on kuin ikään kuin tämmöinen hajautettu lista transaktioista, joka on kaikkien osapuolten, eli niiden yksittäisten tietokoneiden vahvistama. Se on oikeastaan tallennettu sillä tavalla, että niitä lohkoja ei voi jälkeenpäin esimerkiksi väärentää. Tai oikeastaan muuttaa millään tavalla,se hajautettu takaa juuri sen. Eli jokainen lohko tallentuu kaikkien sen ketjun koneille tietynlaisena, eikä niitä voi jälkeenpäin siis muuttaa. Tai ainakin kaikki sen lohkon ylläpitäjät saisivat tiedon siitä. Tämän takia lohkoketjut ovat kauhean käteviä, koska ne ketjun jäsenet, jotka siinä on - eli ne periaatteessa anonyymit tietokoneet tai palvelimet, voivat ikään kuin luottaa toisiinsa sen järjestelmän ansiosta. Eikä se tarvitse mitään kolmansia osapuolia, niitä instituutioita ikään kuin takaamaan niitä transaktioita tai sitä luottamusta. Ja tämän takia näitä ensimmäisiä lohkoketjusovelluksia ovat olleet kryptovaluutat tai virtuaalivaluutat. Ja tietysti raha on meidän yhteiskunnassa semmoinen ultimaattinen luottamuksen väline. Eli sehän on periaatteessa sopimukseen perustuva. Ei ole mitään sisäistä syytä sille, että raha on tietyn arvoista, vaan me ollaan sovittu, että se on arvokasta, ja sitä ylläpitää tietyt instituutiot. Niin lohkoketjun tai kryptovaluuttojen osalta se instituutio, joka ylläpitää sitä, on se lohkoketju itsessään.
Toimittaja Miia Kahila: Tanja Sihvonen. Mikä sai sinut tutkijana innostumaan lohkoketjuista ja kryptovaluutoista?
Tanja Sihvonen: No, mä olen ollut kiinnostunut teknologiasta jo 1990-luvulta lähtien, ja olen tutkinut sitä nimenomaan tämmöisestä kulttuurisesta ja sosiaalisesta historiallisesta näkökulmasta. Ja jos mä ajattelen lohkoketjuja tämmöisenä tietoteknisenä järjestelmänä, jossa on vertaisverkkojen piirteitä ja tosiaankin tällaisia rahatalouteen liittyviä piirteitä ja yhdistää niin kuin monella monella tavalla näitä mun kiinnostuksen kohteita. Toisaalta lohkoketjut on vielä aika salaperäisiä ja tämmöisiä ehkä vähän mystisiäkin. Niihin liittyy paljon tämmöisiä mielleyhtymiä ja mielikuvia ja ehkä ennakkoluulojakin. Niin toisaalta mun mielestä on kauhean kiinnostava tutkia tätä puolta tässä kentässä, että juuri sen takia olen kiinnostunut näistä diskursseista ja puhetavoista käsitteellistyksistä, jotka liittyy lohkoketjuihin ja kryptovaluuttaoihin. Että niistä kuitenkin puhutaan aika paljon, mutta aika tietyillä tavoilla.
Toimittaja Miia Kahila: Miksi sitten juuri nyt on erityisen tärkeää tutkia sitä, mitä ja miten lohkoketjuteknologiasta ja sen sovelluksista kerrotaan mediassa?
Tanja Sihvonen: No mun mielestä tätä on on tosi tärkeä tutkia sen takia, että mikään teknologiahan ei ole olemassa ikään kuin puhtaasti vain itsenään, vaan se on olemassa - ja kaikki teknologiat ovat olemassa diskursiivisina sosiaalisina kulttuurisena konstruktioina. Eli se tapa, millä me ymmärretään ne ja miten me puhutaan niistä, tuottaa myös niitä itse teknologioita ja vaikuttaa siihen, että millainen rooli me ollaan valmiita antamaan tietyille teknologioille vaikka meidän arjessa tai joissain tietyissä toiminnoissa, mitä me halutaan suorittaa. Esimerkiksi rahan osalta juuri eilen luin semmosta tekstiä appifikaatiosta, eli miten meidän digitaalinen rahankäyttö on sidoksissa erilaisiin appeihin tänä päivänä. Me voidaan puhelimella maksaa erilaisia appeja käyttäen erilaisia maksuja. Niin tavallaan mun mielestä on kauhean kiinnostavaa ajatella sitä, että millaisia maksuja me ollaan valmiita antamaan tällaisilla apeille ja myös Mobilepaylle tai Applewalletille tai jollekin lähimaksujärjestelmille. Onko ne tosi pieniä ruokakauppaostoksia tai sitten oltaisko me valmiita ehkä käymään joitain lainaneuvotteluita jonkun napin kautta, joissa puhutaan aika isoista summista. Niin esimerkiksi liittyvissä teknologioissa tulee selvästi esiin se, miten tärkeitä ja merkityksellisiä ne voi olla sosiaalisesti.
Toimittaja Miia Kahila: Jos vielä puhutaan siitä lohkoketjuteknologiasta, niin mitä haasteita siihen sitten liittyy ja ylipäätänsä se että, kuinka siitä kerrotaan mediassa?
Tanja Sihvonen: Mä itse ajattelen, että lohkoketjuidea silloin, kun se pulpahti vuonna 2008, niin se on alusta alkaen ollut tietyllä tavalla jo ideologinen teknologia, eli se kytkeytyy niinkuin vertaisverkkojen rakentamiseen ja tavallaan vapaan lähdekoodin ihanteisiin ja tiedostojen jakamiseen. Ja tavallaan sen riippumattomuuden ihanteeseen, eli pyritään eroon tämmösistä keskusvallan hallitsemista niinkuin pankeista tai poliittisista järjestelmistä. Että ajatellaan, että olisi tosi hienoa, että meillä olisi niin kuin ihmisyksilöiden käsissä enemmän teknologista valtaa tai ylipäänsä valtaa, joka realisoituu sen teknologian kautta. Ja jos ajattelen tutkimuksen näkökulmasta, niin lohkoketjua sinänsä on aika vaikea tutkia tai, että niin kuin mäkin olen kiinnostunut käsityksistä siitä, tai siihen liittyvistä merkityksistä ja journalistisista tarinoista tai tämmösista, ennemmin kuin itse tavallaan siitä tekniikasta. Ja toisaalta sellainen tutkimusote, mitä mä olen kehittänyt, niin siihen liittyy omanlaisia haasteita, että mistä sitä aineistoa kerätään ja kenen lausumia otetaan niikun merkitsevinä suhteessa siihen uuteen teknologiaan, onko ne niitä kehittäjiä, siihen lohkoketjuun osallistujia tai näitä vertaisverkon louhijoita? Onko ne poliitikkoja? Onko ne talousasiantuntijoita esimerkiksi? Kaikilla heillä voi olla hyvin erilainen käsitys siitä, että mistä tässä on kyse. Eli tavallaan semmosta niin sanotusti neutraalia näkemystä tästä koko ilmiöstä on äärimmäisen vaikea muodostaa. Toki, jos me ajatellaan maailmanlaajuisesti, niin ollaan me aivan erilaisessa asemassa tarkastelemassa tätä teknologiaa kuin esimerkiksi Afrikassa asuvat ihmiset tai Aasiassa Kiinassa. Just mainitsit tämän kryptovaluuttoihin liittyvän negatiivisen asenteen, joka joka tulee eri tavoin esiin Yhdysvalloissa, Euroopassa. Eli toisaalta tähän aihepiiriin liittyy valtavia odotuksia ja sellaista niinkuin huumaa ja innostusta. Ja toisaalta tähän aihepiiriin liittyy epävarmuuksia, pelkoja, huolta ja paljon semmosta huijauksen mahdollisuuksia tai petetyksi tulemisen tunteita. Ja kaikki tämä heijastui jollain tavalla niihin puhetapoihin, joita me nähdään ympärillä ja joihin me ehkä itsekin osallistutaan. Sehän ei voi olla vaikuttamatta siihen tavallaan, miten me ymmärretään näitä teknologioita.
Toimittaja Miia Kahila: Ja varsinkin se varmasti, että kun tavallinen ihminen törmää yleensäkin teknologiaan, niin siihen voi tutustua etenkin, jos se tulee omaan kotiin, kuten vaikkapa ilmalämpöpumppu tai VR-lasit lohkoketjuissa. Haasteena tuntuu olevan just se, että ainakin itse teknologia näyttäytyy vielä todella kaukaisena. Mitä mieltä olet tästä?
Tanja Sihvonen: Tämä on ilman muuta totta, että tässä liikutaan hyvin abstraktilla tasolla varsinkin lohkoketjujen osalta, että yksittäisiä sovelluksia ja ja tavallaan tämmöisiä lohkoketjujen päälle rakennettuja pieniä järjestelmiä on paljon helpompi tutkia ja niitä niinkuin tietyissä konteksteissa voidaankin mielekkäästi ajatella. Toisaalta se ongelma on on juuri se, että ne kontekstit voi olla usein aika rajattuja. Että ne ei koskaan niinkuin ikäänkuin välity meidän suuren kansanosan tai suuren yleisön arkeen, eikä meillä on mitään kosketuspintaa niihin. Ne voi olla esimerkiksi yritysten sisäisiä tai joihinkin hyvin tiettyihin tarkoituksiin rakennettuja lohkoketjusovelluksia. Eli kyse ei missään tapauksessa sellaisesta arkisessa käytössä olevasta laajasta teknologiasta, johon meillä kaikilla olisi jotenkin automaattisesti kosketuspinta ja mielipide.
Toimittaja Miia Kahila: Olet tosiaan tehnyt tutkijakollegoidesi kanssa jo useamman vuoden tutkimusta kryptovaluutoista ja lohkoketjuista yritysten vuosikertomuksissa, journalismissa ja sosiaalisessa mediassa journalismissa. Teillä oli aineistona useamman suomalaisen median tekstejä useammalta vuodelta. Millainen tutkimus tässä oikein oli kyseessä?
Tanja Sihvonen: Joo, meillä on ollut tosiaan tämmöinen Coblo-hanke käynnissä vuoden 2018 tammikuusta lähtien. Sitä ovat rahoittaneet muun muassa Vaasan Aktiasäätiö, OP-ryhmän tutkimussäätiö, Liikesivistysrahasto ja Pörssisäätiö. Eli tästä listasta jo vähän arvaa, että minkä tyyppisiä kysymyksiä siinä on käsitelty. Aika paljon ollaan menty sillä kryptovaluutta- tai virtuaalivaluuttakärjellä, jos näin saa sanoa, eli me ollaan ajateltu yhtäläisesti sitä, että millainen lohkoketju on teknologiana ja sitten käytännössä se sovelluskohde on ne kryptovaluutat ensisijaisesti. Ja tästä journalistisesta aineistosta tosiaan on ilmestynyt yksi artikkeli. Me ollaan kerätty aineistoa siis suomalaisista lehdistä: Taloussanomista, Kauppalehdestä, Tivistä, Helsingin Sanomista, Digitodaysta vuosilta 2015-2018. Eli lähetty ihan hakemaan digitaalisista lehtiaineistoista lohkoketju-hakusanalla kaikki jutut, mitkä on ilmestynyt tällä aikavälillä. Ja me saatiin 292 osumaa. Ja me ollaan katsottu, että keitä ne kirjoittajat on, missä konteksteissa lohkoketju tulee esille. Puhutaanko nissa kryptovaluutoista, vai joistain muista sovelluksista? Onko niiden tekstien sävy neutraali, negatiivinen, positiivinen. Tämäntyyppisiä asioita.
Toimittaja Miia Kahila: No mitä tuosta aineistosta ja tutkimuksesta oikein selvisi?
Tanja Sihvonen: Me ollaan katsottu siis tavallaan määrällisesti sitä, että kuinka paljon lohkoketjusta puhutaan ja toisaalta sitä laadullisesti, että missä yhteydessä siitä puhutaan ja miten? Yleisesti ottaen siitä voi sanoa, että lohkoketju nähdään sinällään hyvin neutraalina tai positiivisena, kun taas kryptovaluutat eli sillon 2018-2019 se oli käytännössä bitcoin, josta kirjoitettiin. Se oli voittopuolisesti negatiivinen asia journalismissa. Ja toisaalta Bitcoin on ollut kiinnostava, koska se nousee otsikoissa esiin, ingressseissä puhutaan lähes pelkästään bitcoinista, eli ne jutut ikäänkuin myydään sillä bitcoinilla, vaikka ne käsittelis lohkoketjua. Ajatellaan, että bitcoin on semmonen, minkä ihmiset tunnistaa ja josta ne ovat kiinnostuneita, ja sitten käytännössä kuitenkin puhutaan siitä lohkoketjusta. Ehkäpä aika toisenlaisella tavallakin kun siitä Bitcoinista ,eli tämmöinen ristiriita siellä oli tavallaan havaittavissa, mikä oli meidän mielestä kiinnostava. Ja sitten toisaalta siellä oli myös aika isoja eroja siinä, miten meillä oli tavallaan kaksi ryhmää lehtiä tässä, eli tekniikkalehdet ja talouslehdet. Tekniikkalehdissä puhuttiin lohkoketjusta, talouslehdissä puhuttiin bitcoinista, ja siinä oli tavallaan myös iso ero siinä. että miten näissä erityyppisissä lehdissä tästä aihepiiristä puhuttiin, eli yleisesti ottaen tekniikkalehdet kirjoitti lohkoketjusta positiivisesti erityisesti Tivi. Talouslehdet taas kirjoitti bitcoinista ja suhteellisen positiivisesti, myös negatiivisesti. Toisaalta sitten meitä kiinnosti se, että Hesarissa nousi aika vahvasti lohkoketju tämmöisten kirjanpitoon liittyvien metaforien kautta, joka kytkee sen talouteen ja tilikirjoihin tämmösiin asioihin, vaikka tavallaan lohkoketju voisi olla hyvin monta muutakin asiaa eli se konteksti, missä näitä teemoja ollaan on käsitelty Suomessa on ollut todella tiukasti talousasioihin kytkeytyvä ja hyvin vaatimattomalla tavalla tekninen konteksti.
Toimittaja Miia Kahila: Entä millaisia asenteita ja tarinoita media tarjoaa meille tässä aihepiirissä? Mitä haasteita näihin mahdollisesti liittyy?
Tanja Sihvonen: No ehkä voisi lyhyesti sanoa näin, että tässä tutkimuksessa me katsottiin sitä, että keitä nää aiheesta kirjoittaneet henkilöt on. Hehän on voittopuolisesti miehiä ja he kirjoittaa talousnäkökulmasta, ja sit siellä on hyvin vähän, hyvin pieni osuus aiheesta kiinnostuneita naistoimittajia. Tämmöisiä haasteita tavallaan liittyy tähän tämän aihepiiriin tarkasteluun journalistisessa kontekstissa. Eli jos jos vetää johtopäätöksiä siitä meidän aineistosta, niin ylipäätään tää aihe on ollut aika vähän esillä, siitä on kirjoitettu aika varovasti, erittäin vähän toistaiseksi on ollut keskustelua tavallaan niistä kaikista erilaisista mahdollisuuksista, joita lohkoketju voisi tarjota ja nimenomaan ehkä semmosen jonkun arkisen kuluttajan näkökulman kautta. Ne tarinat, joita mediassa on tulleet esille on on tämmöisiä niin kuin järjestelmätason tai instituutiotason keskusteluita, ja ne ei ehkä parhaalla tavalla tuo esiin sen ilmiön kaikkia puolia.
Toimittaja Miia Kahila: Olette tutkineet median lisäksi myös yritysten ja organisaatioiden lohkoketjupuhetta. Yksi tutkimuksen haara liittyy sosiaaliseen mediaan. Miten lohkoketjut näkyvät esimerkiksi organisaatioiden twiiteissä?
Tanja Sihvonen: Joo, tämä on taas hyvin toisenlainen näkökulma tähän samaan aiheeseen, eli sama aikajänne 2015-18 kerättiin Twitteristä samalla periaatteella aineistoa. Eli lähdettiin hakemaan lohkoketju-hakusanan avulla suomenkielisiä tviittejä. Tai siis itse asiassa ne twiitit on lähes kaikki suomenkielisiä, siellä on myös englanninkielisiä twiittejä, mutta joka tapauksessa se hashtag oli suomeksi. Ja tviittejä löytyi tarkistuksen jälkeen 5 186, joissa pystyttiin varmistamaan, että se twiitin lähettäjä oli organisaatio tai henkilö, joka edusti jotain organisaatiota Twitterissä. Tämä on vielä julkaisematon tutkimus, mutta muutama nosto sieltä voidaan tehdä. Tavallaan me tarkasteltiin tällaista lohkoketjupuhetta siellä Twitterissä organisaatioiden näkökulmasta kun siinä mielessä, että mikä voi olla organisaation syy osallistua tai twiitata lohkoketjuaiheesta? Eli millaisia funktioita niillä twiiteillä mahdollisesti on? Ja toisaalta oltiin kiinnostuttu siitä, että mitä toimialoja ne organisaatiot edustaa? Ja kolmanneksi mietittiin, että miten se organisaation toimiala ja sen twiitin funktio mahdollisesti liittyy yhteen. Tämä oli jo aika monimutkaisen ajatustyön tulos tämä tutkimuskysymys, mutta me saatiin hienoja tuloksia siitä. Eli vaikka vaikka se aineisto oli niinkin rajallinen niin ehdottomasti suurin osa näistä organisaatioiden twiiteistä oli tämmösiä informatiivisia. Niissä kerrottiin neutraalisti joku ikään kuin uutisasia lohkoketjuihin liittyen.
Tanja Sihvonen: No toisaalta sitten taas siellä tehtiin tämmöistä promootiotyötä, PR:ää. Eli kerrottiin, miten juuri meidän organisaatio on osallistunut johonkin lohkoketjuihin liittyvään projektiin tai kehittänyt jopa jotain itse. Ja sitten toisaalta siellä promotoitiin toisia organisaatioita, että katsokaa miten upea tuote näillä on. Sitten lisäksi meillä oli sellaisia twiittejä, joissa vain jaettiin resursseja tai merkittiin ikään kuin muistiin sinne Twitteriin, joku lohkoketjuihin liittyvä asia, joku tilaisuus tai joku hyvä puheenvuoro tai joku selityssivu. Eli ne on aika monenlaisia ne twiitit, joita organisaatio tekee. Mutta hyvin pienessä osassa on kuitenkin sellaiset twiitit, joissa organisaatiot ikään kuin promotoisivat suoraan sitä omaa toimintaansa tai omaa lohkoketjuihin liittyvää kehitystyötään. Se on enemmän sellaista, että ne organisaatiot haluaa näyttää, että he ovat mukana tässä hypeasiassa. He ovat mukana muutoksessa, edelläkävijöiden joukossa. Ja tämä oli mun mielestä hyvin mielenkiintoista, että sen sijaan, että ne organisaatiot ja yritykset olis puhuneet konkretiasta, niin he niinkuin halusivat signaloida tämmöstä edelläkävijyyttään, ja tämä oli mun mielestä tosi mielenkiintoista. Erityisesti sosiaalisessa mediassa tällaista itsensä tai oman aseman korostamista tai oman aseman varmistelua tapahtuu aika paljon sekä yksilöiden että organisaatioiden osalta.
Toimittaja Miia Kahila: Media on tuonut esiin myös kryptotaiteen, eli niin sanotun Nft-taiteen läpimurron ja teoksista saadut miljoonatulot. Korona on tätä ilmiötä entisestään kuumentanut. Kerrotko lisää tästä minkäänlaisesta taiteesta on oikein kyse? Paljastatko samalla, mitä tämä lyhenne Nft tarkoittaa?
Tanja Sihvonen: Joo, tää on tosi mielenkiintoinen aihepiiriä ja jotain sellaista, mitä tutkin just tällä hetkellä. Tämä on tosiaan hyvin uusi ilmiö. Voi sanoa, että se on kuin räjähtänyt tämmöiseen isoon mediahuomioon tänä vuonna (2021). Viime keväänä oikeastaan tapahtui isoja liikahduksia ja tämä näkyy myös journalismissa ja tosiaan sosiaalisessa mediassa mielenkiintoisilla tavoilla. Eli oikeastaan, kun ei ole kyse vanhasta ilmiöstä, joka olisi hiljalleen kehittynyt jossain, vaan jotenkin sellaisesta hajanaisesta löyhästi yhteen liittyvästä kehityskulusta, jossa erilaiset voimat törmää. Mutta ehkä NFT on aika monimutkainen asia myös. Ehkä voisi ajatella, että se on sellainen tekniikka, jossa voidaan yksilöidä virtuaalisia kohteita ja kirjata niiden omistussuhteita sen lohkoketjun avulla eli tavallaan jos ajatellaan, että kryptovaluutta on kuin ikäänkussa muiden oheistuote sille lohkoketjulle, samoin on tää NFT, eli se on tapa kirjata esimerkiksi omistusoikeus siihen lohkoketjuun niin, että se on uniikki, lähes mahdoton väärentää ja se on helposti todennettavissa. Ja mä itse ajattelen sitä non-fungiblea ainutkertaisena. Eli siinähän on se kans kantasana fungii, joka tarkoittaa kaiketi sientä, ja jos ajattelee sitä fungible-etuliitettä, niin sen voi ymmärtää ehkä helpoiten kryptovaluuttojen kautta, ne fungible-tokeneita, ne ovat kaikki samanlaisia ja jokainen bitcoin on ihan samanlainen kuin toinen bitcoin. Ne on niinkuin kuin sieniä, jotka pulpahtelee sieltä rihmastosta, ne on kaikki samanlaisia.
Tanja Sihvonen: Non-fungible on taas uniikki. Se on teknologisesti tai teknisesti varmistettu, että maailmassa ei ole toista juuri sellaista asiaa. Tämä tokenhan on hirveän vaikea suomentaa, tai ainakaan mä en oo löytänyt sille oikein hyvää suomennosta. Mä ajattelen sitä sellaisena kuin merkitsijänä tai suomeksikin käytetään Token-sanaa- Eli se on joku asia, joka on tallennettu yhdeksi datapisteeksi sinne lohkoketjuun ja joka voi edustaa mitä tahansa digitaalista. Eli siellä voi olla joku digitaalinen teos tai gif tai kuva-, äänitiedosto, mitä tahansa, mitä voidaan ylipäänsä digitaalisesti levittää. Hassuintahan tässä on niinkuin se, että ne teokset itsessään ei oo siellä lohkoketjussa. Ne teokset voi olla missä tahansa vapaassa jakelussa netissä, eli ne voi olla esimerkiksi niitä giffejä, mitä me nähdään joka päivä tai meemejä, meemikuvia. Mutta joku on silti voinut rekisteröidä sen alkuperäisen meemikuvan nimiinsä lohkoketjun avulla sillä NFT:lle eli sillä tokenilla. Ja tämä tekee siitä todella kiinnostavan uudenlaisen dynamiikan. Eli NTF on tapa tuoda niinkuin digitaaliseen maailmaan ikään kuin ainutkertaisuus, niukkuus, resurssien vähäisyys. Ja jo tavallaan sitä kautta arvonnousu, koska jos ajatellaan niinkuin taloudessa niin se niukkuushan on suhteessa kysyntään ja arvoon.
Toimittaja Miia Kahila: Onko tämä NTF-taide vain oman genrensä, vai voisiko sitä soveltaa uuden virtuaalitaiteen lisäksi myös perinteisempään taiteeseen?
Tanja Sihvonen: Tätä mun mielestä voi ajatella just sen sen sen kautta, mitä me äsken sanoin. Eli perinteiset taidemarkkinathan perustuu siihen, että maailmassa on vain yksi uniikki taideteos, joka on vaikka Leonardo da Vincin maalaus. Ja jos joku kopioi sen, niin se on väärennös. Se ei ole alkuperäinen työ, eikä sillä arvoa samalla tavalla kuin sillä alkuperäisellä. Jos vaikka Mona Lisasta tehtäisiin digitaalinen kopio, joka olisi äärimmäisen tarkka, se olisi silti kopio, jota ei missään tapauksessa voisi pitää siinä alkuperäisenä. Ja jokaisella meillä voi olla vaikka makuuhuoneen seinällä tällainen painokuva, vaikka oikean kokoinen painokuva siitä Mona Lisasta, mutta silti me kaikki tiedetään, että maailmassa on vain yksi alkuperäinen aito oikea, mittaamattoman arvokas Mona Lisa. Jos me ajatellaan tätä NFT-maailmaa. Niin siinä taas kopioiminen on normi ja niiden kopioiden leviäminen itse asiassa auttaa sen alkuperäisen työn arvonnousua. Eli se on tavallaan niinkuin täysin toisenlainen arvonmuodostuksen kenttä, tai se se niin sanottu taidemarkkina toimii täysin toisenlaisella tavalla. Siinä alkuperäisyydellä alkuperäisellä teoksella on toisenlainen arvo kun tällä kopiolla. Digitaalisestihan näitä ei voi erottaa toisistaan.
Toimittaja Miia Kahila: Kryptovaluutoista on mediassa ollut jo paljon juttua, mutta muista lohkoketjuteknologiaa käyttävistä sovelluksista vähemmän. Miten media on mielestäsi onnistunut kertomaan esimerkiksi juuri tästä NFT-taiteesta. Olisiko sinulla jotakin vinkkiä medialle tarjota jatkoa ajatellen?
Tanja Sihvonen: No mun mielestä toistaiseksi, toki on kyse hyvin uudesta ilmiöstä, kuten äsken sanoin ja monille varmasti kyse on aivan tuntemattomasta asiasta. Siitä kertominen on vaikeaa, mutta mielestä silti tosi tarpeellista, koska kyllähän meidän täytyy ymmärtää, miten maailmalla kymmeniä miljoonia dollareita on vaihtanut omistajaa kryptovaluuttoina, kun näitä NFT-teoksia on myyty ja ostettu. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kun lanseerasi tämän Vision talouden erikoisliitteen, niin siinä on ollut aika paljon juttua NFT-teoksista viime vuonna (2020) ja tänä vuonna (2021). Näissä jutuissa on puhuttu usein tästä NFT-stä esimerkiksi ei korvattavissa olevana kolikkona tai ei-vaihtokelpoisena rahakkeena. Ja mun mielestä nää ei oikeastaan avaa sitä asiaa kauhean hyvin. Näistä ei niinkuin semmoinen tavallinen lukija, joka ei jo tiedä mistä asiassa on kyse, pysty päättelemään, että mitä ihmettä ne tarkoittaa. Eli tavallaan jokaiseen tällaiseen kun lohkoketjuja tai kryptovaluuttoja tai NFT-ilmiötä käsittelevään juttuun mun mielestä olisi ehkäpä hyvä sisällyttää joku kainalo, missä olisi näitä keskeisiä termejä ja mediahan vois kehittää tämmösen kampanjan, että meille luotaisiin suomenkieleen hyviä käännöksiä näille englanninkielisille sanoille, jotka ovat aika vaikeita, ja sitten ne vähitellen ehkä vakiintuisi ja tulisi ihmisille ymmärrettävämmäksi, että se tapa millä näistä asioista kirjoitetaan, ei voi ikuisesti olla semmonen ihmettelevä ja kauhisteleva ja yllättynyt, vaan kyllä niitä täytyy aidosti myös selittää lukijoille ja kuulijoille.
Toimittaja Miia Kahila: Oliko tutkimuksessanne jotain, mikä yllätti sinut?
Tanja Sihvonen: No mä oon ajatellut esimerkiksi kryptovaluuttoja ja tätä NFT-ilmiötä kuin historiallisessa kontekstissa, että mun mielestä niissä on yllättävän samoja piirteitä kuin esimerkiksi pörssin toiminnassa on ollut pitkään tai tämmösissä sijoitusbuumeissa ja kaikessa kaikessa siinä spekulatiivisessa, mikä liittyy osakkeisiin, osakemarkkinoiden toimintaan, tämmösiin niinkuin massailmiöihin. Suuri joukko ihmisiä kiinnostui jostain tietystä tietystä yrityksestä, tietystä osakkeesta. Tämmösiä hän on ollut niinkuin kautta aikain eri muodoissa, ja jotenkin se, miten ihmiset niinkuin investoivat omaa aikaansa ja ehkä sitten rahojaankin tämmöisiin ilmiöihin, on mun mielestä tavattoman kiinnostavaa. Mikä saa sen impulssin liikkeelle, että joku päättää esimerkiksi sijoittaa kryptovaluuttoihin. Kryptovaluutathan ei toimi vaihdannan välineenä, vaan ne on ensisijaisesti sijoitusinstrumentteja. No siinä mielessä tämmöisiä tokeneita poletteja, joita voidaan laittaa joihinkin kohteisiin, joiden toivotaan tulevaisuudessa nostavan arvoaan. Suuria tunteita etenkin liittyy tähän kokonaisuuteen ja tähän ilmiöön, mutta ne tunteet harvoin ehkä näkyy siellä semmoisen mainstream-median parissa- että ne on enemmänkin siellä somessa usein keskusteluryhmissä tai tai tämmöisissä omissa omistautuneissa Facebook-ryhmissä, joissa näitä puhutaan. Että toki ihmisiä motivoi esimerkiksi oman varallisuuden kasvattaminen, voitontavoittelu, mutta toisaalta heitä jännittää ja toisia kiinnostaa ja toisia pelottaa ne nopeat kurssivaihtelut, isot syöksyt jompaankumpaan suuntaan. Ja totta näistähän löytyy todella paljon keskusteluja ja spekulaatioita tuolta netistä. Erityisesti. että jos ajatellaan niinkuin sitä rahan käyttöä esimerkiksi mikä meidän arjessa tällä hetkellä näkyy, joka on tämmöisten instituutioiden turvaamaa, niin kyllä se aika erilainen mielenmaisema hahmottuu, kun näistä esimerkiksi kryptovaluuttoihin liittyvistä online-keskusteluista. Ja mun mielestäni nämä ovat valtavan kiinnostavia ilmiöitä, ja jotenkin sen, mitä sen vähän mitä itse olen olen tutkinut lohkoketjuja ja niistä ymmärrän niin. mä oon nähny että se on ilmiö, se ei ole teknologia, joka ei ole niinkuin häviämässä vaan se on tulossa yhä uusilla ja uusilla tavoilla osaksi osaksi meidän maailmaa.
Toimittaja Miia Kahila: Jos tässä aihepiirissä pysytään, niin mitä pitäisi mielestäsi seuraavaksi tutkia?
Tanja Sihvonen: No yksi semmoinen alustava havainto, jonka mä oon tehny näistä NFT-teoksista, niiden markkinoista ja niiden myymisestä ja ostamisesta, on se, että ne toimii niin kuin tietynlaisina sijoitusinstrumentteina myös tässä kuin kryptovaluuttaskenessä ja eräiden alustavien arvioiden mukaan näyttää siltä, että niitä ostaa isoilla summilla semmoset niinkuin aika hiljattain vaurastuneet kryptomiljonäärit, jotka tavallaan etsii sijoituskohdetta sille kryptovarallisuudelle, eli silloin heitä tietenkin kiinnostaa se lohkoketjuissa tai niiden varassa toimiva teosten kauppa. Ja tavallaan tämmöisten henkilöiden tai tämmöisen tämmöisten markkinapaikkojen elinehto on tietynlainen sidos sosiaaliseen mediaan. Jos mä katson millaisia teoksia siellä NFTnä on on niinkuin myyty korkealla summilla, niin niitä on esimerkiksi Doge-meemi tai Disaster Girl, jossa sellainen pikkutyttö katsoo kameraa virnistäen kuin siellä taustalla palaa tulipalo. Tämmösiä niinkuin alkuperäisteoksia on myyty tosi isoilla summilla, tai yks lehtijuttukin on koeluontoisesti myyty. Oliko se New York Timesin toimittaja ja tällä hetkellä sen arvo on yli puoli miljoonaa dollaria, eli tavallaan kuin mitä ne teokset on, mistä ne syntyy, kuka niitä tekee. Ja toisaalta kuka niitä ostaa? Tämähän tarjoaa kuten niille, siis kelle tahansa luovalle ihmiselle, joka voi tuottaa jotain aivan uudenlaiset markkinat, koska hän voi luoda digitaalisen teoksen ja asettaa sen myyntiin. Tämmöiseen tiettyihin NFT-markkinapaikoille ja sieltä löytyy ostajia, koska maailmassa on valtavasti kryptovarallisuutta, joka etsii kohteita ja on tarve sellaiselle tietylle statuksen pönkittämiselle. Tässä kryptomaailmassa tämä on ehkä sellainen uusi ilmiö, jonka kehittymistä on uskomattoman kiehtova seurata ja josta tarvittaisiin todella paljon lisää tutkimusta.
Toimittaja Miia Kahila: Tänään Oivalluksia-podcastin vieraana oli Vaasan yliopiston viestintätieteiden professori Tanja Sihvonen. Kiitos kun tulit vieraaksi!
Tanja Sihvonen: Kiitos paljon!