Tekstivastine Oivalluksia-podcast, jakso 18 Kompleksinen kokonaisturvallisuus

(musiikkia, Miehen ääni)

Oivalluksia. Vaasan yliopiston podcast.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:00:19.46] Onko kaupungissa riittävästi väestösuojia? Riittävätkö lääkkeet, polttoaineet ja viljavarastot kriisitilanteessa Suomessa? Onko kaikille varattu maskeja [00:00:30.00] tai hengityskoneita? Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat tuoneet nämäkin kokonaisturvallisuuteen ja varautumiseen liittyvät huolenaiheet niin mediaan kuin kahvipöytäkeskusteluihinkin. Pitäiskö nyt itse varautua pandemialta sodalta tai vaikka ilmastokatastrofin aiheuttamalta pakolaisaallolta? Vai voiko yhä tyynesti luottaa siihen, että yhteiskunta kyllä varautuu ja viranomaiset tietävät mitä tekevät? Minä olen toimittaja Anssi Marttinen ja vieraana ovat tutkimusjohtaja Petri Uusikylä ja professori Harri Jalonen Vaasan yliopiston kompleksisuustutkimuksen ryhmästä. Sekä Uusikylä ja Jalonen ovat parhaillaan mukana Vaasan yliopiston johtamassa Irwin-hankkeessa, jossa tutkitaan tiedon huoltovarmuutta eli niin sanottua informaatioresilienssiä kompleksisessa ympäristössä ja samalla kehitetään osallistavaa kansallisen varautumisen mallia. Tervetuloa Harri Jalonen ja Petri Uusikylä Oivalluksia-podcastiin.

Petri Uusikylä: [00:01:39.35] Kiitos.

Harri Jalonen: [00:01:40.07] Kiitos.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:01:41.21] Nämä tuoreet kriisit ovat tuoneet turvallisuuden ja varautumisen uudella tavalla tai ainakin uudestaan näkyville. Millaisia huomioita teillä on tästä?

Petri Uusikylä: [00:01:52.16] Se pitää paikkansa ja siinä on ehkä myönteisenä puolena se, että kansalaisten ja yhteiskunnan muiden toimijoiden [00:02:00.00] kriisitietoisuus on lisääntynyt - että ymmärretään ne nyky-yhteiskunnan uhkat ja vaikuttamisen keinot eri tavalla kuin ehkä vielä muutama vuosi sitten samaan aikaan. Se on omiaan lisäämään myös kansalaisten huolta ja pelkoa - ja osin irrationaalista pelkoa siltä osin, kun ei oikein täysin ymmärretä, että miten konkreettinen uhka ja miten se kohdistuu juuri meihin.

Harri Jalonen: [00:02:24.74] Joo, tämä on ihan totta. Ja me voidaan ehkä ajatella, että näissä kaikissa kolmessa kriisissä, jos ajatellaan koronapandemiaa, sitten Ukrainan  sotaa ja sitten taas kolmanneksi ilmastonmuutosta. Niissä on vähän erilaisia piirteitä. Koronapandemia tuli ikään kuin kulman takaa. Me tulimme todellakin yllätetyiksi sen asian edessä. Sitten taas Venäjän uhka on tietyllä tavalla ollut niinkuin kuin suomalaisessa kansanperinteessä tässä vuosikymmeniä ellei jopa vuosisatoja. Ja tietyllä tavalla me olemme varautuneet ehkä henkisesti erilaisiin asioihin. Sitä taas tää ilmastonmuutos, sehän on aika aika aukottomasti osoitettu tosiasia, että [ se on käynnissä. Ja se on näistä ehkä se jollain tavalla kuitenkin kaikkein hankalin. Mutta tässä on sellainen vinouma, että me tietysti ajatellaan ajallisesti tai maantieteellisesti kaikkein lähimpänä olevia asioita. On ihan inhimillistä, mutta se ei välttämättä kerro siitä, että ne olisivat suurimmat uhkat.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:03:17.63] Olen käymässä tuollaisessa paikassa, joka myy kaasunaamareita ja minulle sanottiin, että eläkeläiset ovat ostaneet kaasunaamareita. Aika erikoinen ajatus siitä , että nyt tulee se uusi Tšernobyl.

Harri Jalonen: [00:03:32.44] Kieltämättä, jos asiaa olisi kuukausi sitten pohtinut tai vähän yli, niin olisi tuntunut kovin vieraalta. Toisaalta tutkimuksessa tiedetään, että meillä ihmisillä on sellainen - kutsutaan negatiiviseksi vinoummaksi meidän ajattelussa, joka tarkoittaa sitä, että me kiinnitetään kauheasti huomiota sellaisiin asiaa, jotka uhkaa meitä. Esimerkin omaisesti, jos me törmäämme lenkkipolulla karhuun, se synnyttää myös erilaisen reaktion kuin jänis - tämmöinen pakenereaktio.  Vähän nämä uhkat ovat nyt samanlaisia, että meidän huomio kiinnittyy niihin kielteisiin asioihin ja me usein unohdetaan sitten kaikki se hyvä, mikä meillä koko ajan kuitenkin ympärillämme on.

Petri Uusikylä: [00:04:13.19] Se on ihan totta. Sopiiko, että jatkan tästä Harrin erinomaista avauksesta. Muistan 90-luvulla Vesa-Matti Lahti väitteli tohtoriksi, ja aiheena oli riskiyhteiskunta ja kansalaisten suhtautuminen yhteiskunnallisiin riskeihin. Se oli taustalla semmoinen Ulrich Beckin [00:04:30.00] vanha 80-luvun riskiyhteiskuntakirja, joka herätti paljon huomiota. Lahti totesi siinä loppuyhteenvedossaan, että voidaan tunnistaa neljä kansalaisten tasolla neljä tapaa suhtautua tällaisiin uhkiin ja riskeihin. Ensimmäinen on riskejä vähättelevä. Ja ainakin siltä osin, että tämä ei koske minua, tämä on jotain sellaista, joka on minun ulkopuolella. Toinen tapa suhtautua on sitten tämmönen nöyrä fatalismi. Että asioita tapahtuu ja mä en voi vaikuttaa [00:05:00.00] niihin ja tässä on ihan mahdoton tehdä yhtään mitään. Ja sitten oli erilaisia muita muotoja ja mm. se, että suhtauduttiin niin kuin karnevalistisesti, että tehtiin siitä parodiaa ja koetettiin sillä tavalla lievittää pelkoa. Ja viimeinen, jonka haluaisin nostaa tässä keskustelussa esiin, on kaikkein kiinnostavin ja siinä hän nosti esiin tämmöisen uusyhteisöllisyyden ja riskien voimaannuttaman vaikutukseen. Tämä on musta äärimmäisen tärkeä myös näissä niin koronapandemian jatkuessa kuin tän Ukrainan sodan [00:05:30.00] ollessa käynnissä, niin nostaa tätä yhteisöllistä ulottuvuutta myöskin esiin.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:05:35.66] Onko yhteiskunta sitten muuttunut jotenkin monimutkaisemmaksi? Tuossa tosiaan sanoitte, että koronahan yllätti meidät täysin. Ehkä tämä Ukrainan sota ei yllättänyt, vaan siitä oli nähtävissä jonkinlaisia piirteitä jo aikaisemmin, mutta kaikki vaikuttaa vähän kaikkeen. Käsi pystyyn, kuka ajatteli, että joku venäläinen urea tai pikemminkin sen puute voi että rekkakuski hätään täällä Suomessa? [00:06:00.00]

Harri Jalonen: [00:06:00.53] Kysymys siitä, että onko joku aikakausi monimutkaisempi kuin joku toinen, se on hankala. Meillä on jonkinlainen aikalaisharha, että kun me eletään tiettyä aikaa, niin me helposti tunnistetaan siinä sellaisia piirteitä, että tämä on poikkeuksellista aikaa. Mutta on totta että esimerkiksi, jos tätä ureasta nyt ajatellaan, niin esimerkiksi globaalit toimitusketjut - tosin maailma oli kyllä sata vuotta sittenkin aika globaali ja taloudet olivat toisiinsa kytkeytyneitä, mutta se nopeus, jolla tällä hetkellä [00:06:30.00] kaikki sokit leviävät erilaisissa ketjuissa, niin se on kyllä tälle ajalle tyypillistä, jonka teknologia on mahdollistanut. Siinä mielessä kyllä voidaan sanoa, että ollaan monimutkaisemmassa maailmassa.

Petri Uusikylä: [00:06:41.21] Ja se on juuri näin. Jos katsotaan tutkimuksen näkökulmasta, niin se tuo myös tutkimukselle ihan uudenlaisia haasteita. Että vähän liiotellen voi sanoa, että meidän nteoriat ja tutkimuksen työkalupakki on pitkälti valjastettu sen niin sanotun vanhan [00:07:00.00] maailman, voisiko tämmöisen reduktionistisen maailman tarpeisiin. Ja meidän pitäs myös tutkimuksissa ymmärtää paremmin tän järjestelmän systeemisuus ja kompleksisuus ja kehittää uusia työkaluja ja analyysivälineitä ymmärryksen lisäämiseksi, mutta myös sitten yhteiskunnan vaikeiden ongelmien joko ratkaisemiseksi tai ainakin, että kyetään elämään niiden kanssa ja hallitsemaan niitä jollain tapaa.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:07:26.60] Voimmeko sitten yhä luottaa siihen että yhteiskunta varautuu [00:07:30.00] ja viranomaiset tietävät mitä ovat tekemässä? Tulee mieleen esimerkiksi koronan alkupuolella Huoltovarmuuskeskus, tuntuu, että se oli jäänyt jonnekin melkein 40-,50-luvulle?

Petri Uusikylä: [00:07:41.12] Tästä olen kyllä eri mieltä. Tämä on pitkälti semmoinen myös niin kuin median luoma kuva, joka liittyy tähän maskikohuihin. Ja siinä totta kai oli onnettomia onnettomia yhteensattumia ja niihin nyt ei kannata tässä yhteydessä palata sen enempää, mutta kansainvälisessä vertailussa meillä on erittäin toimiva ja arvostettu [00:08:00.00] huoltovarmuusjärjestelmä. Ja sen yksi ihan keskeinen vahvuus on se, että meidän yritykset ovat vahvasti mukana tässä kansallisessa huoltovarmuustoiminnassa. On niin sanottuja huoltovarmuuspooleja, jotka kokoaa eri toimialojen yrityksiä mukaan. Ja tämä on ihan poikkeuksellista myöskin tuota,jos verrataan muihin EU-jäsenmaihin tai OECD-maihin, niin tämä meidän yksityisen sektorin mukanaolo.

Harri Jalonen: [00:08:27.32] Toi on totta. Ja jos kansainvälisessä vertailussa asiaa [00:08:30.00] vielä vähän tarkastelee niin, esimerkiksi tässä taannoin Financial Times -lehdessä oli laajahko artikkeli, jossa havainnollistettiin suomalaista kokonaisturvallisuuden mallia. No onko sitten todellisuus aivan sellainen kuin kansainvälisissä laatulehdissä esitetään, niin sitä voidaan aina hieman hieman problematisoida,  mutta noin niinkuin isossa kuvassa voi kyllä sanoa, että suhteellisen hyvin varmaan suomalainen yhteiskunta on varautunut erilaisiin kriiseihin. Mutta tietysti kriiseihin liittyy [00:09:00.00] aina se ulottuvuus, että ne ovat niinkuin  määritelmällisesti yllätyksellisiä. Ja meillä ihmisillä ja yhteisöllä on vaikea kuvitella jotakin, mitä ei ehkä ole aiemmin koettu. Kaikissa ikävissä asioissa vaan usein jokin myönteinenkin puoli. Ja esimerkiksi tämä koronapandemia, joka meillä vielä on päällä. Se jollain tavalla ehkä oli stressitesti myös meidän yhteiskunnalle, joka viritti meidän yhteiskunnan. Kaikki ei mennyt putkeen, ainakaan siinä alkuvaiheessa, mutta se synnytti uusia yhteistyömalleja. Tiedonkulku on huomattavasti parantunut [00:09:30.00] valtionhallinnon eri sektoreiden välillä, samoin alueiden ja keskushallinnon välillä. Ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka toimivat myös muunlaisissa kriiseissä - että siinä mielessä meitä on koeteltu.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:09:43.76] Jos ajatellaan esimerkiksi nyt tätä bensakriisiä, niin aika usea on huutamassa yhteiskuntaa apuun. Laskekaa verotusta, onko kansalainen liikaa yhteiskunnan varassa tällä hetkellä?

Petri Uusikylä: [00:09:58.49] Tämä on hyvä [00:10:00.00] kysymys. Tämä on semmoinen ehkä tässä kuin resilienssi- ja varautumiskeskustelussa vähän vähemmälle jäänyt huomio on tällainen omaehtoinen varautuminen ja se, että miten kansalaiset voisi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että tietyt uhkaskenaariot eivät toteudu tai ainakin tietyt suojaukset pitää, jos mennään tuonne hybridiuhkiin ja kyberturvallisuuden osalle, niin ihan perustietoturvaan liittyvät liittyvät varautumistoimet, mutta tähän bensaesimerkki ehkä laajemmin ymmärrettynä [00:10:30.00] tarkoittaa myös sitä, että kansalaisten pitäisi myös ymmärtää, että on tällaisia poikkeus- tai häiriötilanteita, jossa täytyy joustaa siitä omasta mukavuudestaan ja arjen sujuvuudesta ja luottaa siihen, että kun toimitaan niin kun maltillisesti ja pitkäjänteisesti, niin asiat palautuu, jossei nyt samaan pisteeseen, niin ainakin kuitenkin asettuu uomiinsa. Semmonen niinkuin luottamus - mä nostaisin luottamuksen käsitteen aivan keskeiselle sijalle.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:10:59.22] Puhutaan uudenlaisesta [00:11:00.00] uhkista. Nytkin lentokoneet eivät Itä-Suomessa lentäneet satelliittihäiriön vuoksi tai pankkimaksaminen takkusi palvelunestohyökkäyksen vuoksi. Vieras valta maalailee uhkakuvia Suomesta tai suomalaisista ympäri internetiä. Turvallisuus ja varautuminen eivät taida olla enää pelkästään varautumista sotilaallisiin uhkiin?

Harri Jalonen: [00:11:23.43] Ei missään missään nimessä. Ka ikki nuo ilmiöt, joita kuvasit,on totta, ja luultavasti [00:11:30.00] käy niin, että me emme vielä tiedä kaikkea minkälaista ehkä tässä tulevaisuudessa tulee - erilaisia informaatiovaikuttamisen muotoja vaikkapa. Otan tuosta Petrin luottamusteemasta hieman hieman kiinni. Ja jos ajatellaan kansakunnan tällaista kriisinsietokykyä, niin meidän kannattaa kiinnittää myös huomiota niihin hyviin asioihin, jotka jollain tavalla suojelee meitä myös tällaiseltä erilaisilta informaatiovaikuttamiselta. [00:12:00.00] Meillä on maailman huippua oleva koulutusjärjestelmä. Erityisesti peruskoulu, joka tuottaa suhteellisen yleissivistynyttä väestöä, meillä on vapaa ja riippumaton media. Meillä on legitiimi hallinto, korruptoitumaton päätöksentekojärjestelmä ynnä muuta vastaavaa. Nämä on kaikki sellaisia tekijöitä, joiden varaan voidaan sitten rakentaa sellaista kestävyyttä, että kun meitä koetellaan vaikkapa erilaisen disinformaation keinoin, niin me emme ehkä mene samalla [00:12:30.00] tavalla niin helposti tämän tyyppisten operaatioiden alttiina näille. Mutta kuten todettua, niin me emme tiedä kaikkea, mitä edessä edessä on vai onko mitään?

Petri Uusikylä: [00:12:41.67] Kiitos tämä oli hyvä. Me jatkan tästä Harrin erinomaisesta analyysistä juuri sen sen suhteen, että uskon että nämä kriisit jo koronapandemia ja nyt tämä Ukrainan sota ovat herätelleet kansalaisia ymmärtämään tämän mis- ja disinformaation käsitteitä ja olemaan vähän tarkempia sen [00:13:00.00] suhteen, että ketä ja mitä uskoo. Ja siinä kyllä, kuten Harri sanoi, niin meillä on hyvät lähtökohdat. Meillä on kuitenkin tuon koulutuspohjan lisäksi meidän kansalaisilla on aika hyvää medialukutaito. Ja ehkä haasteen aiheuttaa nyt sitten perinteisen median ja sosiaalisen median yhteenkytkeytyneisyys. Sitä voisi kutsua tällaiseksi hybridimediaksi, joka saa aikaan sen, että ei aina tiedetä missä se raja menee ja mikä on siellä somessa [00:13:30.00] käytyä loiskiehuntaa, jos käyttää tämmöistä Urho Kekkosen aikoinaan käyttämää termiä, ja mikä on sitten niin kun jollain tavalla verifioitua tai testattua tietoa? Tai oikeasta tiedosta on tässä maailmassa enää turha puhua, mutta tuota, että oppii ymmärtämään tiedonlähteet ja luonteet ja käsittelemään niitä sillä tavalla järkevällä tavalla.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:13:52.71] Jos lyhyesti käydään vielä läpi tuo kokonaisturvallisuus, niin mitä se kokonaisturvallisuus oikein tarkoittaa?

Petri Uusikylä: [00:13:59.97] Se [00:14:00.00] on hyvin laaja käsite. Ja tuota nyt parhaillaan Suomessa ollaan päivittämässä yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa, ja se on ollut meidän kokonaisturvallisuuden yksi kulmakivi. Turvallisuuskomitea johtaa sitä työtä, ja siellä on määritelty nämä kokonaisturvallisuuden eri osa-alueet. Ja siinä on sitten, jos niitä käy läpi niin kuin kohta kohdalta, niin siinä on nämä turvallisuusjärjestelmän ja kansakunnan johtamiseen liittyvät elementit -päätöksentekojärjestelmä,  sen toimivuuden [00:14:30.00] varmistaminen. siinä on kansainvälinen ja EU-ulottuvuus. Sit siellä on ihan omana kohtanaan on sotilaallisen turvallisuuden osio, joka niin kuin tuossa Harri äsken hyvin sanoi, niin nyt tässä nykymaailmassa ja hybridiuhkien maailmassa sotilaallinen ja ei-sotilaallinen turvallisuus sillä tavalla sekoittuu, että joskus on vaikea vaikea tietää aina kummasta on kyse, kun on  ei-sotilaallisiin toimiin puettua  - sitten selkeästi taas niin kuin sotilaaista vaikuttamista esimerkin informaatiosodankäynnin [00:15:00.00] kautta. Sisäinen turvallisuus ihan omana asianaan ja sitten huoltovarmuus ja talous, infrastruktuurikysymykset. Ja tää väestön toimintakyvyt, palvelut ja sitten tämmöinen henkinen kriisinkestävyys, jota ei voi korostaa liikaa. Se on ehkä, jos ajatellaan meidän kokonaisturvallisuusjärjestelmää, niin niin soisin itse, että tästä henkisistä kriisinkestävyydestä puhuttaisiin vielä enemmän ja nostettaisiin kansalaiset ajattelun keskiöön.  [00:15:30.00]

[00:15:31.41] Oivalluksia. Vaasan yliopiston podcast.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:15:50.53] Oivalluksia-podcast on käynnissä. Tänään puhutaan kompleksisesta kokonaisturvallisuudesta. Minä olen toimittaja Anssi Marttinen [00:16:00.00] ja vieraana ovat tutkimusjohtaja Petri Uusikylä ja professori Harri Jalonen Vaasan yliopiston kompleksisuustutkimuksen ryhmästä. Puhutaan seuraavaksi kotivaraista. Nimittäin netissä puhutaan kolmen päivän kotivarasta. Paljonko pitäisi olla vettä ja ruokaa, ja vertaillaan sitä, että  kuinka kukin selviäis kriisin tullessa. Pitäiskö esimerkiksi olla transistoriradio siellä valmiina, nyt [00:16:30.00] on kuulemma patteriradioiden myynnit kasvussa. Mitä ajattelette tällaista omaehtoisesta varautumisesta ilmiönä?

Petri Uusikylä: [00:16:38.74] No voisin vaikka aloittaa. Se on ilman muuta niin kuin järkevää huolehtia siitä, että häiriötilanteissa on niin kuin elintarvikkeita ja energiaa ja muuta, että se oman arjen jatkuvuus on turvattu, mutta siinäkin menee rajansa. Silloin täytyy miettiä, että mikä on niihin [00:17:00.00] riskeihin mitoitettuna niin kuin liiallista toimintaa. Se, että,jos kaasunaamarit loppuu alan liikkeistä tai ei joditabletteja enää saa, niin voi kysyä, että kuinka todennäköinen se uhka on, johon varaudutaan. Mun mielestä siinä on myös meidän päätöksentekijöillä, medialla ja asiantuntijoilla keskeinen rooli. Että kun puhutaan tilannekuvasta ja tilannetietoisuudesta, niin se ei ole ainoastaan ylätason päätöksentekojärjestelmä. Valtioneuvoston [00:17:30.00] alueellisen ja kunnallisen tason päätöksentekijöiden asia, vaan myös kansalaisille täytyy antaa realistista ajantasalla olevaa tilannekuvaa ja sitä kautta tilanneymmärrystä. Ja tämä on ehkä semmoinen nyt tässä kriisiyhteiskunnassa yks semmonen haaste, joka meidän pitäisi yhdessä ja kollektiivisti ottaa haltuun.

Harri Jalonen: [00:17:51.52] Mä korostaisin tämän kollektiivisen haltuunoton yhteydessä myös kansalaisten roolia, että me ollaan yhteiskunta ja myös kansalaisilla [00:18:00.00] on oma tehtävänsä tässä asiassa. Ja nyt kun meillä valtaosa suomalaisista taitaa olla jossakin sosiaalisen median palveluissa. Niin sehän tarkoittaa sitä, että me olemme tietyllä tavalla oman elämämme päätoimittajia joka päivä ja me kerromme, mitä ajattelemme ja mitä me teemme. Niin on vähän merkkejä myös siitä, että varautumisen kohdallakin on ehkä hieman myös sosiaalisessa mediassa paikoitellen näkynyt ylilyöntiä, että ollaan esitelty omia kotinvaroja ynnä muuta vastaavaa. Sinällään [00:18:30.00] harmiton asia saattaa muodostua sitten, kun sitä tulee riittävästi, se saattaa muodostaa sellaista kansakunnan kollektiivisessa ymmärryksessä tietynlaista ehkä tarpeetonta huolta, että siinä mielessä katsoisin myös peiliin kansalaisena.

Petri Uusikylä: [00:18:46.68]  Kyllä. Ja ainakin jos me jatkan tästä vielä niin huolehtii siitä että itse ei ole niin kuin tietämättään tai tai tahatta myötävaikuttamassa siihen. Otetaan nyt vaikka niin kuin tietoturva ja kyberturvallisuus, että huolehdit [00:19:00.00] oman laitteesi,oli se älypuhelin tai että ei tuota tietokone suojauksista niin, että sun konetta ei valjasteta jonkun bottiarmeijan käyttöön, että se on nyt ensimmäinen niin kuin semmoinen konkreettinen toimi, mitä täällä täällä kyberturvallisuuden alueella itse kukin meistä voi tehdä.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:19:17.02] Niin te olette IRWIN-hankkeessa tutkimassa informaation resilienssiä eli tiedon huoltovarmuutta.  Mitäs tuo tiedon huoltovarmuus käytännössä tarkoittaa, onko se juuri tätä mitä kerroit?

Petri Uusikylä: [00:19:29.02] Tämä on yksi ulottuvuus [00:19:30.00] siitä. Tässä meidän hankkeessa tämä on sillä tavalla palasteltu. Meillä on tässä yhteistyökumppaneina Vaasa yliopiston lisäksi Itä-Suomen yliopisto, joka katsoo että tiedon huoltovarmuutta sääntelyn näkökulmasta ja säädösvalmistelun näkökulmasta, meillä on Maanpuolustuskorkeakoulu, joka keskittyy disinformaation ja misinformaatiokysymyksiin ja siellä ennen kaikkea sosiaalisen median roolin. Sitten meillä on Laurea-ammattikorkeakoulu, jonka tutkimuskohteena on nimenomaan kansalaisten kokema [00:20:00.00] turvallisuus ja luottamus kansalaisyhteiskunnassa. He puhuu kansalaisten kollektiivisesta toimijuudesta ja tää viittaa juuri tähän henkiseen kriisinsietokykyyn ja  näihin ilmiöihin, johon tuossa viitattiin. Mutta kyse on nyt vähän laajemmasta ilmiöstä kuin siitä, että onko oikeaa tietoa saatavilla oikeaan aikaan. Se liittyy laajemminkin siihen, miten taataan meidän järjestelmän varautumiskyky niin normaaliaikoina kuin häiriö- ja poikkeustiloissa [00:20:30.00] niin että yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ei vaarannu. Ja tässä on paljon erilaisia ulottuvuuksia ja päätöksentekojärjestelmän toimivuuden,  säädösvalmistelun ja disinformaation suhteen.

Harri Jalonen: [00:20:44.23] Kyllä ja yksi tärkeä ulottuvuus, jos me ajatellaan ikään kuin perinteistä huoltovarmuutta, joka on siis viljaa ja öljyä ynnä muuta vastaavaa ,varmuusvarastoja ja näin. Kun me sitten puhutaan  tiedon huoltovarmuudesta. Se keskeinen ero perinteisen ja tiedon huoltovarmuuden kohdalla on se, että tietoa ei [00:21:00.00] voida tuottaa varastoon. Me emme voi tuottaa varastoon sellaista tiedollista huoltovarmuutta, joka sitten kaivetaan kun kriisi koittaa. Se on koko ajan päivittyvää. Se on tilannekohtaista, se elää. Me voimme tiettyjen järjestelemiä ynnä muuta vastaavaa rakentaa kriisinkestäväksi, mutta viime kädessä se tilannekuva kulloisessakin kriisissä niin se on aina ainutkertainen ja se koko ajan muuttuu. Tämä on nyt ainakin tärkeää huomata.

[00:21:26.52] Silloimme tullaan ja tämä oli hyvä Harri todella hyvä nosto, ja silloin tullaan [00:21:30.00] tällaisiin tekijöihin, kun järjestelmän mukautumiskyky puhutaan adaptiivisuudesta - joustavuus ja kyky uudelleen asemoida itsensä suhteessa muuttuviin uhkakuviin. Otetaan esimerkki: Onnettomuustutkintakeskus Otkes kritisoi raportissaan sitä, että meillä oli olemassa valmis kriisijohtamisen malli, jota ei sovellettu. Ja se on tärkein huomio että ei sovellettu, voidaan käydä keskustelua että miksi ei sovellettu. Mutta mutta on [00:22:00.00] myös huomattava, että ei voi olla mitään ennalta määriteltyä toimintamallia, joka sellaisenaan laitetaan toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa, vaan se vaatii näistä tilanneherkkyyttä ja ymmärrystä, että miten sitä mallia sovelletaan. Tämä on sen nyt sen järjestelmän näkökulmasta keskeisin kehittämishaaste.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:22:19.56] Siitä ollaan varmasti samaa mieltä, että tiedon huoltovarmuus on erittäin tärkeää, mutta mitäs sitten yhteiskunnassa tapahtuu jos informaatioresilienssiä [00:22:30.00] ei ole.

Harri Jalonen: [00:22:32.70] Silloin me varmaan altistumme sellaiselle meidän yhteiskunnan kannalta haitalliselle vaikuttamiselle, ja ehkä se voi näkyä niin, että meidän vaikkapa yhteiskunnallinen keskustelu somessa ja muutoinkin polarisoituu. Tulee vahvoja toisilleen vastakkaisia tulkintoja siitä, mikä on yhteiskunnalle hyväksi ja se saatetaan kärsiä tällaisen jonkinlaisen yhteiskunnallisen [00:23:00.00] koheesion menettämisestä. Meidän luottamuksemme esimerkiksi keskeisiin instituutioihin saattaa osittain rapautua ja ne ovat pitkävaikutteisia ongelmia, joiden häntä on pitkä ja näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Tätä meidän pitäisi kyllä kaikin keinoin pyrkiä välttämään. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla itsesensuurissa. Meidän pitää käydä demokratialle tyypillistä keskustelua ja me saamme olla eri mieltä asioista. Me [00:23:30.00] voimme debatoida, se se kuuluu - sitähän me puolustamme. Meidän pitää olla tietoisia niistä tilanteista,  joihin ikään kuin meillä lyödään jostakin ulkoapäin kiilaa ja sitä tapahtuu tällä hetkelläkin, jos uskomme Supon varoituksia. Tämä on jatkuvasti käynnissä, tämä ei ole  mitenkään näihin kriiseihin liittyvä. Tätä vaikuttamista tapahtuu koko ajan, nyt se saa ehkä vähän näkyvämpiä muotoja.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:23:54.12] Mites sitten tätä tiedon huoltovarmuutta voitaisiin tukea?

Petri Uusikylä: [00:23:59.71] Tässä [00:24:00.00] on hyvin erilaisia erilaisia keinoja. Jos ajatellaan, että yhtäältä mitä tehdään siellä kansalaisyhteiskunnan tasolla, siellä on käyty aika paljon tässä keskustelussa niitä elementtejä, joka liittyy siihen kuin tiedonlähteiden varmentamiseen ja siihen kyetään reagoimaan oikealla tavalla, ettei tule näitä ylilyöntejä ja  vältetään tahallista vastakkainasetteluja ja ilmiöiden kärjistämistä, se on ihan keskeinen. Mutta kun [00:24:30.00] me mennään tänne järjestelmätasolle, niin silloin me keskeinen kysymys liittyy siihen, että kuinka varmistetaan, että se päätöksentekojärjestelmä, joka toimii normaalioloissa, toimii myös häiriö- ja  poikkeusoloissa. On olemassa selkeä ymmärrys siitä, että mitä tarvitaan silloin kun yhteiskunnassa on häiriö- ja poikkeusolot. Ja mun mielestä tämä valmiuslakikeskustelu on nyt omalta osaltaan osoittanut sen, että tuota meillä täytyy olla valmius sitten  aika nopeastikin [00:25:00.00] muuttaa tiettyjä  -  oli nyt sitte säädösvalmisteluun liittyviä asioita tai päätöksentekoprosessiin liittyviä asioita - silloin kun tilanne niin vaatii. Mutta se täytyy olla hyvin tarkkana, koska niitä ei voi ihan kuin heppoisin perustein lähteä muuttamaan.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:25:15.81] Kokonaisturvallisuus on Vaasan yliopistossa yksi nousevista tutkimuskohteista ja aloista ja IRWIN-hanke on yksi tutkimushankkeista, jotka liittyvät tähän. Millaista muuta tutkimusta te teette tai aiotte [00:25:30.00] tehdä kokonaisturvallisuuteen liittyen? Ja Mikä teitä siihen innostaa?

Petri Uusikylä: [00:25:34.74] Tehdyt semmoinen uusi avaus, joka on vielä nyt nyt työn alla  - ihan keskeinen Vaasan yliopiston uus strateginen avaus, sekä tutkimuksen että opetuksen alueella ja nyt parhaillaan. Tässä parhaillaan tätä tutkimusohjelmaa ja opetussisältöjä muotoillaan tämän vuoden aikana, vielä hiotaan tätä ohjelmaa, mutta siinä on nyt tarkoitus tämän kokonaisturvallisuuden ympärille [00:26:00.00] synnyttää sellaista aitoa monitieteistä tutkimusta, joka kytkee Vaasan yliopiston eri yksiköitä ja alustoja yhteen. Vaasan yliopistohan on sillä tavalla hyvin hyvin poikkeuksellinen yliopisto, että meillä on sekä vahvoja yksiköitä niin sanottuja schooleja, mutta  sitten meillä on myös alustoja,  jotka liittyy sitten energiaan, digitaalisuuteen tai innovaatioihin. Ja näitten ympärille rakennetaan kokonaisturvallisuuden tutkimus- ja opetusohjelma niin, että [00:26:30.00] siihen saadaan myös vahva  tuki näiltä substanssiyksiköiltä. Tämä Irwin-hanke on siis Suomen Akatemian rahoittama hanke. Tämän lisäksi meillä nyt on alkamassa tässä ihan ihan lähiaikoina kaksikin Valtioneuvoston tutkimus ja selvitystoiminnan rahoittamaa rahoittamaa tutkimushanketta, joilla on kokonaisturvallisuuteen liittyvä ulottuvuus. Toinen on sosiaalisen median hyödyntäminen viranomaisviestinnässä kriisi- poikkeustiloissa ja sitten on siviilivalmiuteen liittyvä tutkimushanke. [00:27:00.00] Jos vähän vielä hakee yhtymäkohtaa turvallisuuteen niin myös strategisen tutkimusneuvoston rahoittama hanke niin sanottu WELGO-hanke, jossa me tarkastellaan nimenomaan koronapandemiaa ja pyritään kokoamaan kumppaneiden kanssa Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja THL:n ja Demos Helsingin kanssa oppeja siitä, että mitä Suomessa on pandemianhallinta onnistunut ja minkälaisia pullonkauloja on ollut ja valuvikoja mahdollisesti, että  monenlaista k [00:27:30.00]okonaisturvallisuuteen liittyvää tutkimus- ja koulutustoimintaa on kyllä. Jos haluaisi vielä nostaa sen esiin, että kun nämä teemat ovat semmosia hyvin globaaleja ja kansainvälisiä niin tässä tutkimuspuolella ennen kaikkea myös kansainvälisen yhteistyöverkoston hyödyntäminen jo olemassa olevien kontaktien ja partnereiden mukaanotto mutta myös uusien kumppanuuksien rakentaminen kokonaisturvallisuuden alueella on äärimmäisen keskeistä. Ja tietenkin kotimaassa, kun ajatellaan, [00:28:00.00] että meillä kyllä Suomessa tehdään turvallisuustutkimusta niin Maanpuolustuskorkeakoulussa kuin Jyväskylän yliopistossa, Tampereen yliopistossa, Laurea ammattikorkeakoulussa, niin kaikkien näiden kotimaisten tahojen yhteen kytkeminen on kansallinen intressi.

Toimittaja Anssi Marttinen: [00:28:16.13] Olet kuunnellut Vaasan yliopiston Oivalluksia-podcastiä. Minä olen toimittaja Anssi Marttinen ja vieraana ovat olleet tutkimusjohtaja Petri Uusikylä ja professori Harri Jalonen Vaasan yliopiston kompleksisuustutkimuksen [00:28:30.00] ryhmästä. Kiitoksia mainioista juttutuokiosta.

Petri Uusikylä: [00:28:34.01] Kiitos oikein paljon ja kiitos kutsusta tulla tänne.

Harri Jalonen: [00:28:36.86] Kiitoksia.

Oivalluksia. Vaasan yliopiston podcast