Tekstivastine Oivalluksia-podcast, jakso 24: Näkökulmia lähiöstä

Oivalluksia-podcast: Jakso 24: Näkökulmia lähiöstä

Miehen ääni ja musiikkia: Oivalluksia on Vaasan yliopiston podcast, jossa tutkijamme keskustelevat ajankohtaisista teemoista ja ilmiöistä.

Anssi Marttinen: Onko lähiö luonnonläheinen onnela vai rapistuvien kerrostalojen ja palveluiden alakuloinen asuinalue, jossa on paljon työttömiä ja maahanmuuttajia? Usein lähiö on kuitenkin mainettaan parempi -  ainakin asukkaiden mielestä, mutta miten ehkäistä asuinalueiden eriytymistä ja kehittää lähiöistä entistä elinvoimaisempia asuinpaikkoja? Minä olen toimittaja Anssi Marttinen ja vieraana oivalluksia-podcastin tässä jaksossa ovat Vaasan yliopiston aluetieteen yliopiston lehtori Ilkka Luoto ja julkisjohtamisen yliopistotutkija Sanna Tuurnas. Luoto ja Tuurnen työskentelevät Vaasan yliopiston lähiö-Inno-hankkeessa, jossa tutkitaan lähiöiden kehittämistä ja asukkaiden osallistumista. Kohdealueina ovat Vaasan Ristinummi ja Olympiakortteli. Tervetuloa on Ilkka ja Sanna oivalluksia-podcastin vieraiksi.

Ilkka Luoto: Kiitos, kiitos.

Sanna Tuurnas: Kiitokset!

Anssi Marttinen: Ilkka Kerrotko lähemmin, että miten olet päätynyt tekemään lähiötutkimusta?

Ilkka Luoto: Jo siis sanotaan, että mulla on tausta tuolla maaseutututkimuksen maaseutukehittämisen puolella, ja sieltä käsin on sitten oikeastaan tullut tutuiksi nämä paikallisyhteisöt ja alueyhteisöt ja ihmiset, jotka kehittää omia asuinympäristöjä elinympäristöään. Ja sitä kautta oikeastaan on aika luonteva tulla myös tällaisiin lähiökehittämisen ja lähiöasumisen teemoihin mukaan. Että oikeastaan sitten sanotaan tässä hallintotieteen kontekstissa, kun on opettanut hallintotiedettä ja aluetiedettä, niin tavallaan myös hallinnon näkökulma on tullut siihen mukaan vahvasti. Elikkä, miten sitten näitä asuinalueita kehitetään yhdessä eri eri toimijoiden ja sektorirajat ylittävien koalitioiden kautta. Mutta tietenkin tää asukkaiden oma näkökulma on kauhean tärkeä. Se on ollut mulla aina silloin keskeinen omassa työssäni.

Anssi Marttinen: Sanna edustat eri alaa eli julkisjohtamista, mitä julkisjohtamisella on tekemistä lähiöiden kanssa.

Sanna Tuurnas: Joo no on kyllä julkisjohtamisella paljonkin tekemistä lähiöiden kanssa. Lähiöthän on osa kaupunkia ja tietenkin osa myös kaupungin johtamista, kaupungin konsernihallinnossa ja poliittisissa päätöksentekoprosesseissa tehtäviä päätöksiä. Eli tavallaan kuin se on hyvin hyvin olennainen osa myös julkisjohtamista. Se, mitä mitä esimerkiksi tuolla kaupungintalolla päätetään, vaikuttaa lähiöihin ja toisaalta mitä lähiöissä tapahtuu. Ainakin pitäis vaikuttaa sitten sinne kaupungin päätöksentekoprosesseihin myös.

Anssi Marttinen: Me puhumme lähiöistä, mutta miten lähiöt ovat ja milloin niistä alettiin oikein puhua?

Ilkka Luoto: No joo, voisi sanoa, että totta taustalla on varmaan varmaan ainakin tämmöinen kuin 60-70-luvulta alkanut teollistuminen, autoistuminen, pendelöinti, väestön vaurastuminen. Ja nämä ovat semmoisia tekijöitä, jotka on vaikuttanut siihen, että alettiin rakentaa nopeasti ja halvalla tällaisia betonilähiöitä, metsäsaarekkeita kaupunkien -  varsinaisen kaupunkirakenteen ulkopuolelle. Nää on niin oikestaan lähiön historiallista taustaa. No yhtä hyvinhän niitä voisi kutsua tässä mielessä kaukioiksi myös, että useimmiten ne sijaitsevat sen varsinaisen kaupunkirakenteen ulkopuolella. Ja tietenkin siinä näkyy se hyvin se kehitys 70-luvulla: Tultiin työn perässä tänne kaupunkeihin,  alettiin perustamaan perheitä ja luotiin niitä elämän edellytyksiä näissä lähiöissä. Nämä lähiöt on ollut hirveän tärkeitä suomalaisessa yhteiskunnallisessa kehityskaaressa. Ne on ollut tärkeitä paikkoja monille ihmisille ja perheille, kun on lähdetty luomaan ja rakentamaan tulevaisuutta. Kyllähän ne on vahva osa meidän yhteiskuntaa ja kulttuuria. Nyt ne toki sitten muuttaa muotoaan ajan kuluessa. Ja me ollaan nyt sitten sieltä se 70-luvulta tultu aina tänne 2020-luvulle asti, että tilanne nyt näyttää lähiöissäkin vähän toisenlaiselta, että siellä on silloin ihan uudenlaisia värejä ja tuoksuja ja mielenkiintoisia yhteisöjä.

Anssi Marttinen: Miten lähiöt ovat kehittyneet Suomessa?

Ilkka Luoto: Jossakin vaiheessahan siis -  Se 70-luvun aika oli sitä semmosta aikaa, että lähiöt oli jossakin vaiheessa monoliittisia, homogeenisia asukkaidensa puolesta. Ja sitten kun tultiin tonne 90-luvulle sen laman aikoihin, niin silloin alkoi tulemaan tällaisia uudenlaisia värejä ja negatiivisia piirteitä myös tähän lähiöpuhuntaan. Myös maahanmuuttopolitiikkahan tuli tähän aikaan aika vahvasti mukaan. Me saatiin pakolaisia Suomeen 90-luvulta 2010-luvulle tultaessa kymmenkertainen määrä, siis ulkomaalaistaustaisia ihmisiä tuli Suomeen. Ja tämä tämmöinen näkyy myös lähiöiden kehittymisessä samaan aikaan. Sitten ehkä se laman aika ja siihen liittyvät ehkä tämmöiset niinkuin pahoinvointiin liittyvät tekijät myös tuli lähiöihin. Mutta sit taas, kun ollaan tultu sieltä tänne lähemmäksi tätä päivää, niin voi sanoa, että lähiöistä on tullut kauhean mielenkiintoisia paikkoja, niissä on omalaatuista kulttuuria, mielenkiintoisia etnisiä yhteisöjä ja hyvin vahvoja sellaisia, ja ne ovat rikastuttaneet sitä hyvinkin paljon sitä semmoista, voisiko sanoa valtaväestön luomaa mielikuvaa siitä, mitä lähiöt on tai mitä lähiöt tai lähiöasuminen edustaa. Tämä muutos on ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata, ja se on osa myös tätä meidänkin tutkimushanketta, tän tyyppisten kysymyksien tarkastelu.

Sanna Tuurnas: Toki tietysti, vaikka vaikka näitä positiivisiakin sävyjä on niin ehkä enemmän - varsinkin mediassa korostuu myöskin lähiöihin linkitettävä segregaatio eli asuinalueiden ja niiden asukkaiden eriytyminen erilaisille alueille, ja tämä segregaatiokysymys on myös oli osa tätä lähiöohjelmaa, ja sen tavallaan taklaaminen oli tässä eri ministeriöiden yhteinen ja ympäristöministeriön koordinoiman lähiöohjelman yks tämmönen teema. Ja tähän segregaatiokysymykseen myös tää meidän Lähiöinno-hanke sitten halusi pureutua.

Anssi Marttinen: Olette tutkineet nyt kahta sellaista asuinaluetta eli Ristinummea ja Olympiakorttelia. Ja kerrotteko hieman lähemmin tästä hankkeesta?

Ilkka Luoto: Tuosta hankkeesta itsestään voisi vielä vielä sanoa, että tämä on tosiaan tuota kaksivuotinen hanke, ja ympäristöministeriön lähiöohjelmaa osana on sitä tutkimuspuolta, että ympäristöministeriö rahoittaa myös sitä kehittämispuolta ja Vaasan kaupunki on mukana tuossa Ristinummen osalta sen kehittämishankkeen tiimoilta. Että me ollaan on tehty jonkun verran yhteistyötä, mikä on ollut ollut tosi tosi hedelmällistä meidän kannalta. Ja meidän tässä hankkeessa on 8 tutkijaa.  Sanna on täällä mukana täällä tänään ja Tuomas Honkaniemi, Hanna Heino, Sofi Perikangas, Johanna Kalliokoski, Tommi Lehtonen ja Maria Niskavaara on myös meidän tutkijoita. Ja nyt tämä hanke on tulossa päätökseensä,eli on jonkinlainen tilinpäätöksen aika, että me ollaan kovasti kirjoittamassa erilaisia tutkimuspohjaisia artikkeleita, mutta myös nyt tekemässä tämmöistä yleistajuisempaa raporttia. Näistä alueista voisi sanoa vielä, että nämähän on varsin erilaisia, siis tämä Ristinummi ja Olympiakortteli. Että Ristinummi sijaitsee tuosta keskustasta itäkaakkoon semmonen seitsemän kilometriä. Se edustaa tyypillistä tämmöistä satelliittilähiökeissiä sieltä 70-luvulta. Ja sit taas tämä Olympiakorttelin alue on selkeästi huomattavasti pienempi lähes keskustan tuntumassa Vöyrinkaupungissa sijaitseva alue. Näitä yhdistää Sannan mainitsemat segregaatiokehityksen indikaattorit sekä myös tämmöinen mainehaitta, joka on jossakin määrin ohjannut sitä, miksi me ollaan kiinnostuttu just näistä kahdesta alueesta, toinen on huomattavasti isompi, siellä on 7000 asukasta. Vöyrinkaupungin tilastoalueella on 4000 asukasta ja itse Olympia korttelissa niitä on huomattavasti vähemmän, joku 600-700 asukasta. Elikkä näiden indikaattoreiden perusteella ollaan niitä tutkittu ja tämän mainehaitan perusteella myös.

Anssi Marttinen: Miten te lähditte tutkimaan näitä asuinalueita?

Sanna Tuurnas: Meillähän oli niin kuin tavallaan siinä taustalla ajatus siitä, että meitä kiinnosti se, että miten uusia ideoita, jopa innovaatioita voisi löytyä siitä kautta, että me kuullaan laajasti erilaisia toimijoita, jotka jotenkin on yhteyksissä sekä sekä Ristinummeen että Olympiakortteliin. Ja meillä oli vahvasti tässä sellainen ajatus siitä, että me halutaan näitä paikallisia asukkaita myös mukaan. Viimeisen kahden vuoden aikana me ollaan tehty paljon tämmöistä ihan jalkautumistyötä. Me ollaan käyty paljon tämmöisiä keskusteluja asukkaiden kanssa. Me ollaan oltu tuolla Ristinummella sekä Olympiakorttelissa. Meillä oli ideana alun perin sellaisia järjestää tämmöisiä niin sanottuja focus group -keskusteluja, missä sitten tulisi mahdollisesti mukaan erilaisia asukasryhmiä, mutta sittenhän tuli tietenkin, kun tämä on viimeisen parin vuoden aikana toteutettu tää hanke, tää koronakriisi tuli meidän meidänkin hankkeeseen väliin ja mullisti suunnitelmat. Ja esimerkiksi nyt näin tämmöiset Focus Group -keskustelut, joita me kutsuttiin tässä Community Urban Planning Labseiksi, elikkä CUPL-sessioiksi, niin me jouduttiin siirtämään ne verkkoon. Eli ehkä me tavallaan sitten käytiin onlinemoodissa sitten näitä keskusteluja erilaisten asukasryhmien kanssa. Sitä meillä on ollut paljon opiskelijoita. Ilkan vetämällä kurssilla opiskelijat on myös jalkautunut näille alueille ja keskustellut asukkaiden kanssa,  kysellyt erilaisia arkeen liittyviä kysymyksiä: turvallisuudesta ja lempipaikoista, hyvistä ja huonoista puolista ja näin. Sitten meillä on ollut vielä lisäksi laajasti ollaan haastateltu erilaisia toimijoita tuolta kaupungin puolelta ja järjestöjä, yhteisöjä, seurakuntia, marttoja ja setlementtiä, on ollut monenlaisia näkökulmia - se on ollut meillä koko tässä hankkeessa se idea, että halutaan kuulla laajasti laajasti erilaisia näkemyksiä.

Anssi Marttinen: Miten asukkaat sitten suhtautui näihin haastatteluihin?

Sanna Tuurnas: Palaute on ollut heti alusta asti siellä sellaista mun mielestä kiitollista siitä, että kiva, että te olette kiinnostuneita, ja on ollu valtavasti ajatuksia siitä alueen kehittämisestä ja on tullut sellaista palautetta, että on tosi tärkeää, että meiltä kysytään ja kuullaan. Ja on ollut myös sellaisia kommentteja, että ehkä ei oo aina koettu, että on tultu kuulluksi ja että on niitä ajatuksia saatu kerrottua. Että tässä tavallaan osaltansa tää hanke esimerkiksi ehkä on nähty sellaisenaan myös väylänä ja mahdollisuutena saada sitä omaa ääntä ja niitä omia ideoita kuulluksi.

Anssi Marttinen: Mitäs näiden asukkaiden keskusteluista, toimijoiden haastatteluista ja teidän tekemästänne muusta tutkimuksesta käy sitten ilmi? Maine taisi olla aika tärkeä asia.

Ilkka Luoto: Joo, siis voisi sanoa, että järjestetään näissä meidän CUPL-sessioissa, mitkä Sanna tuossa mainitsikin, niin nousi tää maineteema aika vahvasti esille. Elikkä siellä siellä tavallaan tunnistettiin se se maine, mutta se on jännittävää, että se on kaksijakoista. Se on hyvin kaksijakoista, eli asukkaat itse eivät sitä välttämättä nähneet huonona sitä mainetta, vaan he kokivat, että nämä asuinalueet on paljon viihtyisimpiä, kun tää ulkoinen maine tai yhteiskunnallinen tarinankerronta antaa ymmärtää. Elikkä tavallaan sitä mainetta tuotetaan näiden asuinalueiden ulkopuolella eri tavoilla ja eri tarkoitusperiä ehkä silmällä pitäen - niitä nyt sen kummemmin miettimättä. Mutta tavallaan siis tää asukkaiden oma kokemus on toisenlainen. Toisaalta myös tää maine tuotti mielenkiintoisia tulkintoja, kun opiskelijoiden kanssa kuljettiin tuolla alueella ja etenkin siellä Ristinummella, niin huomattiin, että nuorilla ihmisillä tämmöinen rosoinen, jopa vähän pelottava maine, niin saattoi olla tämmöinen ylpeydenaihe. Elikkä tavallaan tää kääntyi tämä niin sanottu mainehaitta jossakin määrin ylösalaisin. Eli tavallaan koettiin se maine, kertomus tai diskurssi osaksi sitä semmoista kuin nuorison omaa identiteettirakennusaineistoa. Elikkä nähtiin se, että voi olla ihan coolia sekin, että joku ei halua tulla Ristinummelle, koska se on jotenkin pelottavaa, ja sitte todettiin heti perään meille, että no eihän se oikeasti ole kauhean pelottava paikka. Siis näihin mainekertomuksiin, jos mä nyt nopeasti kertaan, niin siellä saattaa olla kuitenkin joitakin, jotka on kiinnostuneita näistä tutkimuksellisista valinnoista. Siellä se löydettiin 4 diskurssia: Yksi oli tää menneisyyteen liittyvä diskurssi - tällainen nostalgia, joka liittyi näihin lähiöihin. Ja sit oli tää tämmöinen presentaatio - elikkä se, mitä sieltä näkyy ja mitkä asiat symboloi tiettyjä asioita ja minkälainen se on esteettisesti se lähiö ja sitten representaation diskurssi, miten tätä tuotetaan uudestaan tätä lähiökerrontaa niin kuin median kautta esimerkiksi ja sit tämmöinen tulevaisuuteen suuntautuva diskurssi, joka oli aika positiivinen. Ja tää tulevaisuuteen suuntautuva diskurssi just kiinnittyi näihin asioiden asioihin. Esimerkiksi siellä Olympiakorttelissa mainittiin aika usein tää Vaasa station-hanke, että saattaa muuttaa sita dynamiikkaa siellä alueella aika hurjasti tää mmonitoimikorttelihanke, joka on nyt monipolvisen päätöksenteon jossakin vaiheessa tällä hetkellä. Ja sit samoin tää akkuteollisuuden sijoittuminen sinne ikään kuin Strömbergin perinnön jatkeeksi sinne Ristinummen no, ehkä ei nyt välittömään läheisyyteen mutta kuitenkin suhteellisen lähelle, niin se luo semmosia toiveikkaita tulevaisuuden kuvia sille alueen kehittämiselle ja sen asuntokannan uudistamiselle.

Anssi Marttinen: Ehkä asukkaat ovat siis toiveikkaita, mutta mitä tuo huono maine aiheuttaa sitten kun edelleen voidaan sanoa, että Ristinummella ja Olympiakorttelilla sellainen on?

Ilkka Luoto: Sehän on asia, joka vaikuttaa monikerroksellisesti. Eli voidaan sanoa, että kaupungin päättäjät, politiikot, viranhaltijat ja muut, ne tietenkin niin kuin seuraa sitä keskustelua. Ja kun me ollaan suhteellisen pienessä tai keskisuuressa kaupungissa, niin nämähän tunnetaan hyvin nämä tietynlaiset maineeseen liitetyt tarinat ja keskustelut. Yhteiskunnallinen maineen luomiseen liittyvä tarinankerronta on vahvasti tiedossa. Elikkä tämäntyyppiset tekijät hän vaikuttaa myös siihen halukkuuteen, miten näitä alueita kehitetään. Ja sen takia ois kauhean tärkeätä, että me ymmärretään se alueyhteisönä, että me tuotetaan myös sitä toisenlaista kerrontaa, sitä vaihtoehtoista positiivista kerrontaa näistä alueista ja viestitään sillä tavalla niiden kehittämisen suhteen, koska se on oikea tie sitten kun me mietitään, että miten näitä kehitetään näitä alueita.

Anssi Marttinen: Niin voiko lähiön mainetta parantaa?

Sanna Tuurnas: Ei varmaan mitään helppoja tapoja on sinänsä olemassa, mutta paljon esimerkiksi näissäkin haastatteluissa tuli sellaista kuin hyvin ruohonjuuritasolta lähtevää näiden asukkaiden semmoista mainetyötä, että he jatkuvasti korostaa niitä hyviä puolia. Esimerkiksi tuo esille erilaisissa yhteyksissä niitä: vaikka luonnonläheisyyttä Ristinummella tai yhteisöllisyyttä Olympia-korttelissa tai tällaisia asioita. Ja tavallaan voi ajatella myös, että tällaiset pienet teot voi olla tosi tärkeitä tavallaan tämmöisenä niin sanottuna vastadiskursseina sellaiselle kuin, mikä voi tulla ulkoa päin enemmänkin sitä. Media esimerkiksi tuo esille kuin useissa tämmöisissä, niin kuin negatiivisessa valossa, että jos jotakin on tapahtunut just vaikka Ristinummella tai olympiakorttelissa, niin myös se alue siinä mainitaan. Mutta että tällaiset positiiviset vastatarinat Ja tietysti tällaiset isot hankkeet, niin on tietysti omiaan myös tuomaa tuomaan ja parantaa sitä mainetta. Toki tietysti vaatii myös kaupungilta ihan konkreettisia toimenpiteitä joskus tällainen on tämmöinen asuinalueiden parannustyö, että se on ehkä enemmän vielä semmoista ihan strategista: Korjauskelvottomien rakennuksien purkaminen, uudisrakentaminen. Että ne ihmiset siellä alueilla, mutta myös alueiden ulkopuoliset ihmiset näkee, että tässä on myöskin jotakin potentiaalia ja tänne halutaan jotakin tuoda ja kehittää.

Anssi Marttinen: Sanna tuossa ottikin esiin tuon yhteisöllisyyden Ilkka, mitä tutkimuksenne paljasti yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta Ristinummella Olympiakorttelissa?

Ilkka Luoto: No joo, siis sanotaan näin, että sillä yhteisöllisyydellä on oikeastaan selvät kiinnikekohdat myös noihin alussa mainittuihin teemoihin. Voisi sanoa, että kun Ristinummi esimerkiksi rakentuu hyvin erilaisista rakennuksista ja rakennuskannasta, siellä on pientalovaltaista rakennuskantaa, mutta myös sitä vanhempaa kerrostaloasuimistoa. Niin etenkin tämä vanhempi sukupolvi, joka on Ristinummella, tuntee Ristinummen historiaa - on viettänyt siellä paljon aikaa, niin he näkee tän nostalgian ja tämmöisen yhteisöllisyyden merkityksen nimenomaan kauhean keskeisenä asiana. Se korostaa sitä tietynlaista yhteisöllisyyttä. Mutta sitten jos miettii yhteisöllisyyden muotoja, niin he esimerkiksi mainitsi tämmöisiä asioita kun kaikenlainen yhdessä tekeeminen: he muistelivat näitä Ristinummi-päiviä, lentopallon pelaamista, hiihtokilpailuja ja monia tämmöisiä tapahtumia, jotka oli tärkeitä yhteisölle. Toinen selkeä puhetapa, mikä meillä nousee esille, oli tää yhteisöllisyyden katoaminen tai häipyminen tai vaipuminen jonnekin. Elikkä  varsinkin, kun sitten kun viranomaisten ja kanta-asukkaiden toimesta tuotettiin paljon sitä toivomusta siihen, että pystyttäisiin palaamaan semmoseen vanhempaan, ytimellisempään yhteisöllisyyden aikakauteen, niin tätä me kuunneltiin aika paljon. Mutta toisaalta siellä näkyy myös se, että tää yhteisöllisyys monipuolistuu, se rikastuu. Sillä on paljon erilaisia etnisiä yhteisöjä, jotka tuottaa omaa yhteisöllisyyttä ja tämän  huomioiminen ei ole kauhean hyvin onnistunut ehkä sitten sieltä kaupunkikehittämisen ja viranhaltijoiden näkökulmasta, että ehkä voisi miettiä sitä, että miten tätä nostettaisiin positivisemmin esille myös, koska siellä on rikasta kulttuuria, rikasta tekemistä,  siellä on halukkuutta osallistua sen asuinalueen kehittämiseen. Tää pisti meille hyvin vahvasti silmään, että onko se halukkuus noteerattu riittävällä tavalla. Että tavallaan, kun meillä on ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään asioita alueen edestä ja sen puolesta sen oman elinympäristönsä kehittämiseen, niin miksi emme pystyisi osallistumaan heitä tehokkaammin siihen toimintaan mukaan. Ja varmaan tämä osallisuuden teema on Sannalle vieläkin tutumpi, että Sanna on sitä erityisesti tutkinut tässä hankkeessa.

Sanna Tuurnas: Joo toki kun sitä osattomuuttakin näkyi näissä meidän meidän haastatteluissa ja niissä keskusteluissa asukkaiden kanssa, mutta paljon näkyi myös semmoista kuin, just mitä mä mainitsin siitä esimerkiksi tämmöisestä arjen mainetyöstä, mitä siellä siellä tehdään tai muunlaisesta semmoisesta  hyvin pienimuotoisesta tällaisesta arjen osallistumisesta, niin siellä on näkyvissä myös myöskin tämmöistä aktiivisuutta. Ja se, mikä tietysti on ehkä tohon taas,mitä Ilkka puhuu tuosta yhteisöllisyydestä ja siitä, että miten paljon siellä kuitenkin niin kuin meidän tästä aineistosta löytyy tämmöistä paljon positiivista yhteisöllisyyttä, jotta sitä pystytään tukemaan ja edistämään, mikä on tietysti myös varmasti kaupungin osalta esimerkiksi tärkein tavoite, että sitä yhteisöllisyyttä löytyy. Koska niinkuin on todistettu, yhteisöllisyydellä on paljon positiivisia vaikutuksia, niin sitten tarvitaan myös tietysti tämmöisiä tiloja ja tavallaan sellaista sellaista tietynlaista tukea siihen, että sitä yhteisöllisyyttä pystytään sitten vahvistamaan. Ja esimerkiksi tämä tilakysymys oli oli sellainen, mikä tulikin  näissä haastatteluissa, että tarvittaisiin sellaisia kokoontumisen tiloja.

Anssi Marttinen: Kuka sitten määrittelee yhteisöllisyyttä?

Ilkka Luoto: Siinä tullaankin jännän äärelle. No, sanotaan, että en lähde puhumaan ehkä sittenkään yleisesti, vaan jotenkin nojaudun siihen tutkimusaineistoon, mikä meillä on. Ja sen perusteella se indikoi tai suorastaan osoittaa aika vahvasti sitä, että yhteisöllisyyttä määritellään hyvin vahvasti myös viranhaltijoiden toimesta ja kaupunkisuunnittelijoiden toimesta ja ihmisten toimesta, jotka niinkuin eri konteksteissa työskentelee näillä alueilla. Ja kuitenkin se lähtökohta voisi olla enempi niin päin, että sitä yhteisöllisyyttä tuotettaisiin sieltä asukkaista lähtien ja tälle luodaan mahdollistavia rakenteita aktiivisesti, kuunnellaan enemmän niitä asukkaita -  aidosti kuunnellaan, ei vaan  mennä kuuntelemaan, vaan vaan itse asiassa kuunnellaan, mitä he sanovat ja sitä kautta sitten luodaan semmosia rakenteita kaupunkihallintoon ja kaupunkisuunnitteluun, joiden kautta sitä voidaan tukea semmosta monikulttuurisempaa yhteisöllisyyttä, joka kuitenkin on tullut jäädäkseen näihin lähiöihin.

Anssi Marttinen: Minä olen toimittaja Anssi Marttinen ja vieraana Oivalluksia-podcastin tässä jaksossa ovat Vaasan yliopiston aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luoto ja julkisjohtamisen yliopistotutkija Sanna Tuurnas. Ja Luoto ja Tuurnas työskentelevät Vaasan yliopiston Lähiö Inno -hankkeessa, jossa tutkitaan lähiöiden kehittämistä ja asukkaiden osallistumista, ja kohdealueina ovat Vaasan Ristinummi ja Olympiakortteli. Puhutaan kehittämisestä: Eikö lähiöiden kehittäminen perustu lähtökohtaisesti siihen, että niissä on jotain vikaa?

Ilkka Luoto: Siis ihminen, hän on olento, joka haluaa jatkuvasti kehittyä ja kehittää asuinympäristöään. Muutos ei välttämättä tarkoita kehitystä. Ja muutos on yleensä se, joka on kauhean inhimillistä ja ohjaa meidän toimintaa hyvin monella tavalla. Mutta sanotaan esimerkiksi, mitä voisi sanoa Ristinummen ja Olympiakorttelin kohdalta suhteessa koko kaupungin kehittämiseen. Näkisin näin, että lähiöiden kehittämistä ei tulisi ajatella yksinomaan pelkästään lähiöiden asioina, vaikka siis todellakin  asukkaiden näkökulmat on sille tärkeitä niin kuin on ollut puhetta tässä aikaisemmin, vaan osana tämmöistä strategista kaupunkisuunnittelun ideaa. Elikkä voidaan ajatella silloin näin, että kun pidetään huolta myös niistä heikoimmin selviytyvistä asuinalueista tai heikoimmin kehittyvistä alueista, niin silloin tuotetaan semmosta hyvää kaupunkikehitystä, joka on koko kaupungin etu. Tämmöinen strateginen ajattelu kannattaa tuoda vahvasti mukaan tämmöiseen kaupunkisuunnittelu ja kehittämiseen, jossa kaikki alueet on jollakin tavalla tärkeitä, vaikkakin vähän erilaisissa rooleissa, mutta ettei jätetään joitakin alueita kehittämättä kokonaan tai jätetä kokonaan vaille huomiota.

Sanna Tuurnas: Ja varmaan olennaista on myös se, että miten se tavallaan kun sitten kehystetään se kehittäminen, että jos tullaan tavallaan ulkoapäin kertomaan, että me ruvetaan teille nyt tätä kehittämään teidän asuinaluetta, koska täällä on tätä segregaatiokehitystä. Ja on olennaista tämmöisessä kehittämiskeskustelussa, että myös otetaan se yhteisö, ne asukkaat, ne paikalliset toimijat siihen kehittämiseen mukaan. Ja silloinhan se mun mielestä ehdottomasti aina positiivista. Ja niin kuin näissä meidänkin haastatteluissa tuli just ja erilaisissa keskusteluissa tuli esille, että se on myös asukkaiden mielestä positiivista, että  heidän rakas tai ainakin varmasti monelle tosi tärkeä asuinalueensa on sitten huomioitu, ja siihen halutaan panostaa.

Anssi Marttinen: Ja varmasti viestinnälläkin on suuri merkitys kehitystyössä?

Ilkka Luoto: Joo viestintä erityisesti kaupunkikonsernin sisällä, että  me pystytään toimimaan siilojen välillä tehokkaasti. Että kun nyt on katsonut tätä jollakin tavalla haastatteluiden ja näiden sessioiden kautta läheltä se, niin se tuntuu olevan semmoinen perin vaikea asia suomalaisessa hallinnossa, kunta- ja kaupunkihallinnossa, se, että miten me pystytään siilojen yli välillä keskustelemaan riittävästi. Ja nimenomaan tämmöisessä paikkaperustaisessa johtamisessa ja näkökulmassa ideana on se, että kun meillä on joku alue, johon me keskitytään, sillä on tietynlaisia fyysisiä rakenteita, luonnonelementtejä ja muita, mutta meillä on myös hallinto, joka toimii näiden alueiden kanssa, niin sen pitäisi pystyä ikään kuin luomaan semmosia hallinnan kehyksiä, joissa on vahvasti mukana asukkaat sekä koko kaupunkikonserni toimialarajat ylittäen. Ja nythän näin kun toimitaan vahvasti toimialarajojen sisällä, niin se tuottaa sitten sellaista keskustelemattomuutta ja ohipuhumista. Ja äärimmäisen tärkeää on tietenkin se, että kaikki toimijat, jotka toimii alueilla: vapaaehtoiset toimijat, yhdistystoimijat, asukkaat tietenkin ja yritykset myös, otetaan mukaan näihin keskusteluihin. Ja sillä tavalla vaan tämmöisessä niin kuin laajassa koalitiossa me pystytään tuottamaan hyvää kaupunkiympäristöä asukkaille.

Sanna Tuurnas: Joo ehdottomasti Ilkalta tuli kyllä olennaisia asioita. Ja tähän vielä vielä komppaan sen verran, että kun puhutaan tämmöisestä lähiökehittämisestä, niin se viestintä tulee erityisen olennaiseksi juuri tällaisessä kontekstissa, koska se on niin moniulotteista. Kun siellä ehkä ei puhuta, vaan siitä, että mitä se infra tekee siellä, tai onko siellä sitten jotain tietynlaisia sosiaali- ja terveyspalveluja? Entäpä koulut tai päiväkodit? Entäpä kulttuuripuoli, että se on tavallaan tämmöinen laaja kokonaisuus, joka koskettaa koskettaa monia erilaisia kaupungin toimialoja, mutta myös sitten yrityksiä ja näitä niin kuin Ilkka sanookin näitä järjestöjä, yhdistyksiä ja niitä asukkaita siellä. Se viestintä on tavallaan juuri sen takia tässä meidänkin tutkimuksen tuloksena, mutta myös aikaisempien erilaisten tutkimusten tuloksena, niin tämmöisessä kehittämistyössä tosi tärkeää.

Anssi Marttinen: Te annoittekin jo tiettyjä vinkkejä päättäjille, poliitikoille ja asukkaille, mutta onko jotain vielä? Mitä te haluaisitte kertoa tämän lähiö-inno-tutkimuksen perusteella juuri esimerkiksi päättäjille?

Ilkka Luoto: No joo. Ehkä mä nostaisin vielä kerran silläkin uhalla, että tässä toistetaan vähän itseämme, tämä ihmisten kuuleminen, josta puhuttiin aikaisemmin. Se on tärkeää. Meidän on syytä saada aikaan asukkaissa semmoinen tunne, että on tullut kuulluksi ja kuunnelluksi aidolla tavalla. Ihmisten ideoiden ylös kirjaaminen ei myöskään riitä, vaan vaan me tarvitaan sitten actionia sen jälkeen. Elikkä kyllä mä sanoisin, että asukkaat ymmärtää sen, jos heitä vaan osallistutaan tai kuunnellaan, mutta mitään ei tapahdu. Elikkä kyllä jatkotoimenpiteiden keskeisyys on tässä yksi juttu, johon pitää kiinnittää huomiota. Samoin sitten kun nostaisin mistä nyt, niin kauheesti aikaisemmin puhuttiin, niin kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten vuorovaikutuksen lisääminen, että vaikka se tuntuu äärimmäisen vaikealta ja joskus jopa jopa mahdottomalta, niin kuitenkin pitäisi pyrkiä löytämään sellaisia keinoja luomalla esimerkiksi tiloja, harrastamisen tiloja, jotka on yhteisiä tai  talviaikaisia kokoontumistiloja, jotka on lämmitetty ja johon niin kuin avoin ja helppo pääsy ja jossa ihmiset ja asukkaat pystyy kohtaamaan toisiansa. Nää on tämmöisiä suhteellisen yksinkertaisia asioita.

Sanna Tuurnas: Ja varmaan myös just  näihin tiloihin liittyen. Esimerkiksi sellainen huomio, mikä on aikaisemminkin tullut tällaisissa lähiökehittämisen hankkeissa ja tutkimuksissa esille, on se, että kaupungin ei välttämättä esimerkiksi tarvitse itse olla joka jutussa tekemässä ja ja aktiivisesti vaikka tuottamassa jotakin palveluita siellä. Mutta on tärkeää kuunnella siellä niitä tarpeita, mitä sieltä sieltä asuinalueelta nousee. Ja se voi olla ihan kuin tietty joku konkreettinen paikka, missä voi olla esimerkiksi. Ihmiset on nähnyt, että tässä voisi olla hyvät tilat meille, mutta että miten me saatais tää tila nyt hyödynnettyä ja käyttöön. Kaupungin ja päättäjien suuntaan yleisestikin, ei pelkästään Vaasassa vaan vaan muuallakin, tällainen viesti voisi olla meidän hankkeen tai meidän hankkeen yhtenä lopputuloksena sellainen, just tämä kuunteleminen ja se myös siitä tarkalla korvalla oleminen siitä, että miten miten sitä paikkaperusteisesti myös tällaista yhteisöllisyyttä voidaan tällaisilla toimenpiteillä edistää.

Anssi Marttinen: Jos puhutaan vielä lopuksi Vaasan Ristinummen ja Olympiakorttelin tulevaisuudesta. Aiotaanko nämä tutkimustulokset ottaa huomioon näiden alueiden kehittämisessä?

Ilkka Luoto: Joo, mehän ollaan nyt tultu monenlaisten toimijoiden kanssa yhdessä, erityisesti Vaasan kaupunki, Joonas Nylén, Kiitos, VOAS WMarko Ylimäki. Kiitos! Näinhän nämä yhteistyökumppanuudet, jotka tässä on syntyneet ja heiltä tulleet viestit ovat olleet nostattavia. Me ollaan kuultu ihan sieltä, että tutkimuksen kautta ollaan pystytty tuottamaan uutta tietoa, mutta myös samalla luomaan jonkinlainen uudenlainen neutraalinkaltainen foorumi, minkä sisällä on ollut hyvä keskustella näistä alueista. Ja tämä oli meistä kauhean kiva kuulla. Ja sitten myös, mitä viestejä nyt on saatu, niin siellä on kiinteistömassojen uudelleenomistajuutta suunniteltu. Ja siellä on  mielenkiintoisia kaavahankkeita meneillään Ristinummella parasta aikaa. Elikkä kyllä nämä alueet kehittyy. Ja toivottavasti me ollaan  omalta osaltamme oltu tuomassa hyvää buustia tähän keskusteluun mukaan.  Ehkä jatkossakin voidaan osallistua, että monet meidän keskeisistä tutkimustuloksista on nyt kansainvälisissä prosesseissa vertaisarvioitavina. Ja sitä kautta vielä tää aihe ja nämä aiheet, maine ja yhteisöllisyys ja yhteiskehittäminen, ne elää ja rikastuu ja saa uusia muotoja. Toivon, että tää keskustelu jatkuu. Et meillähän on nyt tulossa 18.1. tämmöinen lähiökehittämisen tulevaisuusseminaari. Tästä löytyy lisätietoa Lähiö-innon sivu sivuilta myös ja me julkaistaan semmoinen yleiskielinen lyhyt raportti kolmella kielellä, elikkä suomi, englanti, ruotsi ja tääkin ilmestyy tammikuussa samoihin aikoihin. Mitä Sanna tuumaat, onko tässä tulevaisuuskeskustelussa vielä jotain semmoista, mitä tuossa ei tullut esiin.

Sanna Tuurnas: Varmasti tyhjäsit potin jo aika hyvin, mutta ehkä tässä tulevaisuuskeskustelussa vielä, että jos miettii, että mmitä vaikuttavuutta täällä hankkeella on ollut, niin on tuotu sitä, että tää on myös tällainen yliopiston operoima tämmöinen neutraali foorumi erilaisten keskustelujen avaamiselle. Se on nähty tervetulleena aika monesta suunnasta. Ollaan erittäin kiinnostuneita myös jatkamaan tällaisessa roolissa tulevaisuudessakin.

Anssi Marttinen: Minä olen Anssi Marttinen ja vieraana Oivalluksia-podcastin tässä jaksossa ovat olleet Vaasan yliopiston aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luoto ja julkisjohtamisen yliopiston tutkija Sanna Tuurnas. Kiitoksien vierailusta.

Ilkka Luoto: Kiitoksia.

Sanna Tuurnas: Lämmin kiitos!

Speaker1: Oivalluksia ovat Vaasan yliopiston podcast, jossa tutkijamme keskustelevat ajankohtaisista teemoista ja ilmiöistä.