Tekstivastine Oivalluksia-podcast, jakso 30: Yhdessä tuotettua energiaa

Tämä on Oivalluksia-podcastin jakson 30 Yhdessä tuotettua energiaa tekstivastine. Jaksossa innovaatiojohtamisen apulaisprofessori Jouni Juntunen kertoo kotitalouksien omasta energiantuotannosta ja energiayhteisöistä.

**

Miehen ääni: Oivalluksia. Vaasan yliopiston podcast.

Anssi Marttinen: Aurinkopaneelit katolla ja lämpöpumppu hurisemassa. Kotitaloudet ovat viime vuosina investoineet ahkerasti oman energiansa tuottamiseen. Eikä ihme, onhan sähkön myyntihinta välillä kivunnut hurjiin korkeuksiin ja siirtohinnat yhä vain kallistuneet. Mutta entäs jos olet kerrostaloasukas, jääkö ainoaksi vaihtoehdoksi vain seurata sivusta omakotiasujien energiapöhinää?

Minä olen toimittaja Anssi Marttinen ja vieraana Oivalluksia-podcastin tässä jaksossa on Vaasan yliopiston innovaatiojohtamisen apulaisprofessori Jouni Juntunen, joka tutkii kestäviä innovaatioita ja kansalaisten roolia niiden kehittämisessä ja leviämisessä.

Viime aikoina hän on tutkinut etenkin kotitalouksien aktiivista roolia energiamurroksessa ja energiayhteisöjen toimintaa. Tervetuloa Jouni Oivalluksia-podcastin vieraaksi!

Jouni Juntunen: Kiitos, mukava olla täällä. 

Anssi Marttinen: Jouni, miksi kotitalouksien rooli ja energia-asiat kiinnostavat? 

Jouni Juntunen: No monestakin syystä. Miten me tuotetaan energiaa ja käytetään energiaa, niin se on ihan keskiössä, kun ajatellaan kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoskysymyksiä. Minun omakin tutkimukseni ja motivaationi tutkimuksen tekemiseen lähti tästä näkökulmasta jo vuonna 2010. Mutta tässä matkan varrella, kun asiaa on tutkinut, niin itse asiassa aihe on muuttunut yhä ajankohtaisemmaksi. Ja tuossa mainitsitkin monia asioita, miksi. Ja nyt puhutaan ilmastoasioiden lisäksi ja fossiilisten alasajon lisäksi muun muassa energian riittävyydestä ja hinnasta ja paljon teknologian muutoksesta. Ja siinä on just näitä lämpöpumppukysymyksiä ja aurinkopaneeleita ja tuulivoiman yleistymistä ja sähkön varastointi ja akustot on muuttunut myös ajankohtaisemmiksi aiheiksi.

Ja tämä tutkimus sitten on nyt viime aikoina johtanut isompiin hankkeisiin, ja meillä on menossa tässä nyt Suomen Akatemian rahoittama hanke, jossa on mukana Vaasa-yliopiston lisäksi Aalto-yliopisto ja Suomen ympäristökeskus ja hankkeen nimi on Energiamurroksen digitalisoituneet energiayhteisöt, eli lyhyesti DigiDeCarbon, jossa me tutkitaan sitten energiamurrosta ja digitalisaatiota useammastakin näkökulmasta.

Anssi Marttinen: Jouni Juntunen, onko kotitalouden rooli vain kiltisti maksaa sähkö- ja lämpölaskunsa?

Jouni Juntunen: Hyvä kysymys. Kotitalouden rooli toki voi sellainenkin edelleen tänä päivänä. Kotitalouden rooli nyt kaiken kaikkiaan ei ole pysynyt samana. Se on aina muuttunut ja tulee muuttumaan.

Tässä nyt on ollut sellainen heiluriliike, että me lähdettiin liikkeelle tämmöisestä hyvin aktiivisesta kotitaloudesta vuosikymmeniä sitten, jos me ajatellaan omakotitaloja tai maatiloja, puulämmitystä. Siellä haettiin puut omasta metsästä, kuivatettiin ne. Ehkä vuoden päästä ne olivat riittävän kuivia, että pystyi tuottamaan sitä lämpöä siihen omaan taloon.

Sitten kehitys kulki eteenpäin, ja kotitalouden rooli oli juuri tällainen "kiltisti maksaa laskut"-tyyppinen, varsinkin kaupungissa kaukolämpö tuli taloon, jonka laskut maksettiin, sitten sähköenergiasta maksettiin sille tietylle sähköyhtiölle. Oli hyvin vähän kaupunkilaisella asujalla mahdollisuuksia aktiivisesti tuottaa omaa energiaa.

Nyt sitten lainsäädäntö on muuttunut ja ihmisten asenteet on muuttunut, mahdollisuudet on muuttunut siihen, että voidaan olla aika aktiivisia kuluttajia myös.

Ja voidaan asentaa oma aurinkopaneeli jopa siellä kaupungissa ja kerrostaloyhtiöissä ja hyödyntää siitä tulevaa sähköä sitten. Kaiken kaikkiaan, kun kotitalouksia ja kuluttajia on tutkittu, niin aika moniulotteisia, monipuolisia nämä roolit ovat. Eli sieltä löytyy ihmisiä, jotka tekevät omia aurinkokeräimiä ja menevät yhteistekemisen kursseille. Löytyy sellaisia Pelle Pelottomia, jotka ratkovat omia ongelmiaan liittyen energiaratkaisuihin. Tähän liittyy sellainen, että energiateknologia toki on sellaista hyvin geneeristä, kun sen kaupasta ostaa, mutta sitten omakotitalo saattaa olla hyvinkin omanlainen ja tarpeet hyvin spesifejä, niin sitten ihmiset alkavat kehitellä omanlaisia ratkaisuja siihen.

Eli kaupalliset ratkaisut eivät ole täydellisiä. Varsinkin tällaisia tuotannon optimointijärjestelmiin ja kulutuksen optimointiin liittyviä järjestelmiä löytyy paljon, mitä itse tekijät innovoivat.

Monesti nämä Pelle Pelottomat tai tämmöiset itsetekijät ovat tosi aktiivisia myös yhteisön mielessä. Eli he eivät vain ratkaise omaa ongelmaa, mutta ne auttavat myös toisia ratkaisemaan vastaavanlaisia ongelmia ja levittää tietoa eteenpäin. Siinä sitten mukana tulee digitaaliset alustat, mitä he hyödyntävät, ja keskustelufoorumit. Me ollaan tutkittu niitä paljon tässä viimeisen 14 vuoden aikana.

Löytyy paljon tämmöisiä energiaan liittyviä keskustelufoorumeita, missä yllättävän useat ihmiset ovat aktiivisia tuottamaan tietoa ja etsimään tietoa. Sitten on mielenkiintoista nähdä myös, miten ne ideat leviävät. Jotkut alkavat ihan yrittäjäksi sen idean pohjalta. Ehkä kuitenkin useammin se menee niin, että se leviää toiselle käyttäjälle, joka hyödyntää sen idean. Niin, se skaala on aika suuri, miten kuluttajat ovat aktiivisia, ja joskus tuntuu, että se on ihan poikkeava yksilö, jos hän vaan maksaa sen energialaskunsa ja on ihan perinteinen kuluttaja.Voi se kyllä todellisuudessa, jos tilastollisesti katsotaan, niin kuitenkin ollaan vielä ihan merkittävä kategoria kuluttajissa. 

Anssi Marttinen: Olet kiinnostunut myöskin energiayhteisöistä. Mitä nämä energiayhteisöt oikein ovat? Ja liittyvätkö ne jotenkin kotitalouksien energiantuotantoon? 

Jouni Juntunen: Energiayhteisöt ovat aika laaja käsite. Eli näin laajasti ajateltuna ne ovat energiaan liittyviä projekteja, joissa on yhdessä tekemistä. Ja se tekeminen ja energiayhteisöön liittyminen on vapaaehtoista.

Ja sillä ei oikeastaan ole merkitystä, että onko se yhteisö itsensä alulle paneva vai onko se jotenkin orkesteroitu muualta käsin, vaikka nyt sitten jostain yrityksestäkin käsin. Mutta ennen kaikkea niillä yhteisön jäsenillä pitää olla valta päättää, mitä tehdään ja milloin tehdään. Tai halutessaan astua ulos siitä porukasta, jos siltä tuntuu.

Usein energiayhteisöt ovat paikallisia ja ne liittyvät yhteiseen tuotantoon ja kulutukseen ja sen asian ympärille kehkeytyviä. Ja niissä saatetaan investoida yhdessä sitten johonkin tiettyyn teknologiaan. Mutta sitten löytyy myös tämmöisiä tiedon jakamiseen ja hyödyntämiseen liittyviä yhteisöjä, internet-yhteisöjä, jotka ovat sitten maanlaajuisia tai jopa maailmanlaajuisia.

Anssi Marttinen: No kannattaako tämmöinen energiayhteisö perustaa? 

Jouni Juntunen: No hyötyjä on aika monia yksilötasolla ja jopa yhteiskuntatasolla. Eli kun itse tuottaa energiaa, niin ymmärtää energiasta todennäköisesti sitten vähän enemmän. Ja osaa arvostaa sitä enemmän ja ymmärtää tiettyjä rajoitteita, mitä liittyy sitten energiantuotantoon. Eli se tuottaja suhtautuu kuluttamiseen eri tavalla.

Vähän sama juttu, että jos menet ja poimit mustikoita metsästä syksyllä, niin todennäköisesti arvostat niitä enemmän kuin niitä pensasmustikoita lähikaupasta ostettuna.

Ja yhteisöenergia kun yleistyy ja tämmöinen skaala kasvaa kotitaloudesta yhteisötasolle, niin siitä saadaan taloudellisia hyötyjä. Mutta sillä saattaa olla sitten kyllä ihan laajemmin sähköverkkotasolla myös hyötyjä.

Eli meillä on Suomessa aika hyvin asiat sähköverkossa, että kapasiteetti riittää aika hyvin. Mutta esimerkiksi Hollannissa ollaan tietyissä paikoissa sähköverkon siirtokapasiteetin osalta huonommassa asemassa. Se kapasiteetti ei enää riitä. Ja jos tuotanto ja kulutus pystytään tuomaan lähemmäs toisiaan, niin silloin voidaan vähentää siirtokapasiteetin tarvetta verkkojen tasolla. Eli tavallaan investointitarpeet siellä verkossa vähenevät. 

Anssi Marttinen: Mitkä ovat sitten tyypillisimpiä energiayhteisöjä Suomessa?

Jouni Juntunen: Tyypillisin on kyllä tämmöinen tiedon jakamiseen liittyvä yhteisö Internetin keskustelufoorumit. Lämpöpomput.info voisi olla hyvä esimerkki tästä. Siellä on keskusteluketjuja yli 30 000, viestejä yli 600 000, yli 9 000 jäsentä. Ja sitten jos me katsotaan niitä lukukertoja, niin niitä löytyy miljoonia. Että hirveän helposti, kun joku googlaa lämpöpumppuun liittyvistä ongelmista tietoa, niin ensimmäinen kohde sitten mihin mennään on tämmöinen internetin keskustelufoorumi. Mitä sitten tulee energiantuotantoon liittyviä energiayhteisöihin, niin kerrostaloyhtiö on hyvin tyypillinen tapa tai kohde.

Ja siellä kerrostaloyhtiössä hankitaan aurinkopaneelit katoille, ja niistä sitten jaetaan sitä sähköä taloyhtiöön tämmöisiin yleisiin tarpeisiin. Se saattaa olla sauna tai valaistus käytävillä, mutta nykyään pystytään myös jakamaan näihin asuntoihin sähköenergiaa ja tekemään se fiksulla tavalla sillä tavalla, että sen yhteisön jäsenet hyötyvät kaikki siitä. Sitten toinen teknologinen ratkaisu, mikä yleistyy nyt kovaa vauhtia, on tietysti maalämpö taloyhtiöissä. Senkin näkisin kyllä energiayhteisönä. Ja siinä mielessä se on mielenkiintoinen tuohon sähköön verrattuna, että siinä on vähemmän sääntelyä.

Toki tarvitaan luvat siihenkin, että voi porata maalämpöä, mutta sähköön liittyvät asiat yleisesti ottaen on tarkemmin säänneltyjä, ja kaikki asiat ei ole siinä ihan mahdollisia tänä päivänäkään vielä toteuttaa, mitä tulee energiayhteisöön.

Anssi Marttinen: Minä olen toimittaja Anssi Marttinen ja vieraana Oivalluksia-podcastin tässä jaksossa on Vaasan yliopiston innovaatiojohtamisen apulaisprofessori Jouni Juntunen, joka tutkii kestäviä innovaatioita ja kansalaisten roolia niiden kehittämisessä ja leviämisessä. Viime aikoina hän on tutkinut etenkin kotitalouksien aktiivista roolia energiamurroksessa ja energiayhteisöjen toimintaa. Jatketaan energiayhteisöistä Jounin kanssa.

Liittyykö energiayhteisön perustamiseen tai siitä saatavaan hyötyä jotain ongelmia tai haasteita? 

Jouni Juntunen: Kyllä näin voisi sanoa, että maailma ei ole valmis tältäkään osin. Eli kyllä energiayhteisön perustamiseen ja tietynlaisiin fiksuihin tapoihin tuottaa yhdessä sähköenergiaa liittyy lainsäädännöllisiä ongelmia edelleen. Me olemme tehneet tiettyjä lainsäädäntöaskeleita.

Yleensäkin on fiksua tuottaa taloyhtiöissä yhdessä rakennuksessa energiaa, kuten sanoin, ja jakaa sitä asuntoihin.

Mutta sitten jos on isompia taloyhtiöitä, jos on useampia rakennuksia tai haluttaisiin tehdä naapuritalojen kanssa asioita yhdessä, niin sittenpä se meneekin aika hankalaksi. Lainsäädäntö ei tue sitä, eli ruvetaan maksamaan täysimääräisesti siirtomaksuja ja sähköveroja. Teoreettisesti voi olla mahdollista, mutta käytännön tasolla ja kannattavuuden kannalta ei olekaan. Joissain tapauksissa on tietysti teknologiaspesifisiä rajoitteita.

Viime aikoina on ongelmina nostettu myös sähkön mittaamiseen liittyvä asia. Eli meillä perinteisesti mitattiin sähköenergiaa tunnin jaksoissa, ja nyt sitten siirryttiin 15 minuutin eli varttitaseeseen.

Tämä mittaustapa on tarkempi, ja siitä on ollut keskustelua, että tämä olisi muuttanut kannattavuutta radikaalisti, miten aurinkosähköä voi tuottaa.

Mutta esimerkiksi Lähienergialiitto tätä asiaa on tutkinut ja sanonut, että ei se kyllä suuresti kannattavuuteen vaikuta. 

Anssi Marttinen: Itse asun kerrostalossa, olenko siis kehityksessä väliinputoaja?

Jouni Juntunen: No joo, kyllähän ongelma energiatuotannossa on tämmöiset keskikokoiset yksiköt kuin kerrostalot. Eli kotitaloudet Suomessa on ollut valtavan aktiivisia jo pitkään. Meillä on yli miljoona asennettua lämpöpumppua ja tosi hyvä vauhti siinä päällä. Samoin aurinkoenergiaa asennetaan enemmän kotitalouksissa, mutta myös suuremmissa yksiköissä, öljystä luopuminen on tapahtumassa, on asennettu varaavia tulisijoja taloihin pitkään. Näitä esimerkkejä löytyy tosi paljon.

Ja sitten toisaalta, jos me katsotaan sitä suurta skaalaa, mitä me tuotetaan isommissa yksiköissä, niin meillä on tuulivoima lisääntynyt hurjaa vauhtia. Esimerkiksi vuonna 2022 tuulivoiman asennusmäärät Suomessa oli viidenneksi suurimmat koko maailmassa. Ja jos me suhteutetaan tämä asukaslukuun, me asennettiin sinä vuonna 20 kertaa nopeammin tuulivoimaa kuin Kiina, jota usein käytetään esimerkkinä sellaisesta maasta ja taloudesta, jossa energiamurros olisi kovassa vauhdissa.

Mutta sitten tosiaankin, kun tullaan näiden suurten yksikköjen ja kotitalouksen väliin kerrostaloihin, niin ne on ollut jollain lailla väliinputoajia ja hitaita tekemään ratkaisuja. Maalämpö on muuttanut tätä tilannetta ja aurinkosähkö on sitten toinen, mikä on siellä rinnalla.

Anssi Marttinen: Miten näihin energiayhteisöjen haasteisiin voitaisiin sitten vastata ja miten energiayhteisöjen syntymistä voitaisiin tukea, että tosiaan saataisiin taloyhtiökin tässä energiatuotannossa samalle viivalle? 

Jouni Juntunen: Joo, me ollaan meidän hankkeessa pohdittu näitä asioita ja haasteita. Ja nyt ihan tänä vuonna ollaan muodostettu politiikkaehdotuksia, mitä tulisi tehdä.

Ja yksi ehdotus on, että meillä tosiaankin tulisi tämmöinen kevytsiirtomaksu, joka helpottaisi sähkön siirtoa lähietäisyydellä. Vaikka nyt käytettäisiinkin olemassa olevaa jakeluverkkoa, mutta jos siirretään vaikka just sen naapuritaloyhtiön puolelle sähköä tai päinvastoin, niin sitten ei jouduttaisi maksamaan sitä ihan peruskokonaista jakeluverkkomaksua.

Sitten toinen, mitä ehdotimme olisi, että pitäisi selvittää, miten kerrostaloasujat voisivat saada energiaremontin asennuskuluista vastaavan hyvityksen, kun pientaloasujat saavat kotitalousvähennyksestä. Eli tuotaisiin jollain tavalla kannattavuus samalle tasolle kuin niissä omakotitaloissa. Ja me ei sanota, että pitäisi kotitalousvähennys ulottaa nyt sitten kerrostaloihin tai asunto-osakeyhtiöihin, joka voi olla ongelmallinen, mutta pitäisi miettiä, että miten se tehdään, jotta oikeastaan ei olisi väliä, että kummassa asuisi, että mikä se asumismuoto on.

Tämä varmasti kyllä sitten vauhdittaisi kerrostaloasujien puolella energiaremontteja.

Kohdennettu tuki taloyhtiölle voisi olla hyväksi. Eli suurimmissa kaupungeissa on saatu jo tähän mennessä hyviä kokemuksia korjausrakentamiseen ja energiaremonttien kohdennetuista tuista taloyhtiöille. Samanlaisia toimintamalleja voisi sitten käyttää energiayhteisön paikalliselle tuelle. Uskoisimme, että samalla autetaan liiketoimintaa ja kaupallisia toimia. Konsultointi voisi lisääntyä esimerkiksi tällä alueella. Ja sitten yksi suuri asia on kuitenkin se tieto. Pitää tietää, mikä kannattaa ja mitä voi tehdä. Ja tämmöiset energiayhteisö- ja korttelihankkeet, niin ne tarvitsevat tiedollista tukea, jota nyt aika hyvin joissain paikoissa onkin saatavilla. Mutta sen tiedollisen tuen alueellista saatavuutta ympäri Suomea voisi edelleen parantaa.

Ja sitten ne organisaatiot, jotka sitä tietoa antaa kansalaisille, niin niiden toiminta pitäisi olla jatkuvaa ja pitkäjänteistä. Liian usein edelleen on, että annetaan projektiraha, joka sitten häviää ja asia ei jatkukaan riittävän pitkälle.

Anssi Marttinen: Miltäs tulevaisuus näyttää kotitalouksille ja energiayhteisölle tässä energiantuotannossa? Itse olen huomannut, että kotitalouden itse tuottaman sähkön myynti, se ei välttämättä olekaan niin kannattavaa kuin vielä pari vuotta sitten. 

Jouni Juntunen: Tulevaisuutta on varmasti hankalaa ennustaa. Ja mitä nyt sitten kannattavuuteen tulee, niin teknologia varmasti kehittyy tästä eteenpäinkin. Ja kustannukset teknologian puolella laskevat.

Mutta sitten markkina on vähän eri asia ja mielenkiintoista nähdä, että mitä siellä sähkömarkkinalla sitten tapahtuu. Onhan se hyvin mahdollista, ja moni on ennustanut, että sähkön hinnan vaihtelu jatkossa on vielä suurempaa kuin mitä se tänä päivänä on. Sitten mitä markkinaan tulee, niin sehän on kysynnän ja tarjonnan balanssikysymys.

Ja sähkön kysynnän lisäystä sitä on ennustettu pitkään. Ja kun me katsotaan tilastoja, niin sitä ei sitten kuitenkaan ole tapahtunut. Kysyntä periaatteessa nostaisi hintoja.

Nyt on suuria tämmöisiä uusia trendejä, mikä voisi sitten tuoda sen suuremman kysynnän. Me ei oltu niinkään mukana siinä bitcoin- tai kryptovaluutta-louhinnassa, mistä on paljon puhuttu, kuinka energiasyöppöisiä oli. Mutta Suomessa tuskin tehtiin sitä kovin paljon. Joissain maissa se selkeästi näkyy kysyntää lisäävänä. Mutta mikä Suomessa nyt näkyy paremmin, niin on tekoäly ja tämmöiset datakeskukset. Ja ne ovat aika suuria energian käyttäjiä. Ja voi vetää sähkön kulutusta, kokonaiskulutusta nousuun.

Katsomalla tosiaankin historiaa taaksepäin, kun tätä sähköistymistä kuitenkin on tapahtunut pitkään. Ja periaatteessa sitä kysyntää on tullut lisää, niin sitten se kokonaiskysyntä on pysynyt Suomessa 15 vuotta samana. Sama tilanne Ruotsissa, sama tilanne Yhdysvalloissa. Kuitenkin se teollinen murros on ollut niin suuri. Ja sitten myös tämmöinen laitteiden energian käytön parantuminen. Että se lopputulos on ollut kutakuinkin plus miinus nolla viimeisen 15 vuoden aikana.

Hyvin hankala tässä nyt on mennä tietämään, että mihin suuntaan tämä energian hinta tulee menemään. Ja ajattelisin, että aika samassa tilanteessa me ollaan sitten energia-alan sisällä olevat tai tutkijat kuin kansalaisetkin. Että nämä epävarmuudet koskevat meitä kaikkia. 

Anssi Marttinen: Minä olen toimittaja Anssi Marttinen ja vieraana Oivalluksia-podcastin tässä jaksossa oli Vaasan yliopiston innovaatiojohtamisen apulaisprofessori Jouni Juntunen. Jouni, kiitoksia vierailusta ja oikein mukavaa jatkoa sinulle. 

Jouni Juntunen: Kiitos Anssi.