Voisiko ratkaisu Euroopan tuottavuusongelmaan löytyä aineettomista investoinneista?

Vaasan yliopiston johtaman ja EU:n horisonttiohjelman rahoittaman Globalinto-tutkimushankkeen tulokset tuovat vastauksia tähän kiperään aiheeseen. Hankkeessa on myös kehitetty uusi menetelmä aineettoman pääoman mittaamiseen yrityksissä. 

Aineetonta pääomaa ovat esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoiminta, yritysten johtamiskyvykkyys, markkinointi, digiosaaminen ja verkottuminen arvoketjuissa. 

Globalinton tutkimusten mukaan aineeton pääoma on tärkeä kasvun lähde. Se selittää noin puolet työn tuottavuuden kasvusta. Aineettoman pääoman muodoista johtamisosaamisen ja markkinoinnin vaikutus teknologiseen muutokseen on kasvussa ja selittää jopa kolmasosan tuottavuuden kasvusta. Euroopan talouskasvu voikin saada vauhtia investoinneilla aineettomaan pääomaan ja sen laatuun sekä laajentamalla tietovaltaisia eli tietointensiivisiä palveluita. 

Tutkimus tuo myös valoa tuottavuuden ja aineettoman pääoman suhteeseen. Tuottavuuden kasvu EU:ssa on pysynyt hitaana finanssikriisin jälkeen. Tarkoittaako tämä, että aineettomat investoinnit ovat vähentyneet? 

– EU:n laajuisen aineiston mukaan aineettomien investointien määrä ei ole laskenut finanssikriisin jälkeen. Se ei siis ole aiheuttanut tuottavuuden laskua, sanoo hanketta vetänyt Vaasan yliopiston taloustieteen professori Hannu Piekkola. 

Koska alhaisen tuottavuuden syynä ei ole ollut tutkimus- ja kehitystyön ja muiden aineettomien investointien väheneminen, niin kokonaistuottavuuteen ovat todennäköisesti vaikuttaneet suhdanneluontoiset tekijät. Lisäksi aineettoman pääoman tuoma työn teknologinen osaaminen ei ole parantunut riittävästi. Suomi on kuitenkin edelleen Pohjoismaiden tuntumassa aineettomissa investoinneissa ja teollisuudessa jopa edellä yleistä pohjoismaista tasoa. 

Image

Laajat aineistot kerryttävät ymmärrystä aineettomasta pääomasta  

Aineetonta pääomaa on tarkasteltu tutkimuksessa käyttäen tilastokeskusten laajoja aineistoja yrityksistä ja niiden työntekijöistä neljässä eri maassa: Suomessa, Tanskassa, Norjassa ja Sloveniassa. Teknologista murrosta ja sen vaikutusta yritysten kasvupolkuun on voitu arvioida kussakin yrityksessä erikseen. Tuloksena on syntynyt kaikkiaan 40 tutkimusjulkaisua, 20 artikkelia kansainvälisesti korkeatasoisissa tiedejulkaisuissa sekä muita tieteellisiä esityksiä ja politiikkakatsauksia. Nämä analyysit tuovat yhteiskuntaan parempaa ymmärrystä aineettoman pääoman, tuottavuuden ja innovaatioiden suhteesta.

– Teimme myös EU-tasoisen aineettoman pääoman kyselyn, johon vastasivat yritysten toimitusjohtajat tai talousjohtajat. Kysely antoi tarkkaa tietoa aineettomasta pääomasta, yrityksen kasvustrategioista ja innovatiivisuudesta. Saimme merkittäviä laadullisia tuloksia verrattuna perinteisiin innovaatiokyselyihin liittyen etenkin aiemmin vähän tunnettuun organisaatiopääomaan, joka sisältää muun muassa johtamisen, markkinoinnin ja muotoilun, kertoo professori Piekkola.

Tuloksissa korostui yritysten oman tutkimus- ja kehitystoiminnan merkitys verrattuna ulkopuolelta ostettuun. Koronakriisi ei heikentänyt investointeja aineettomaan pääomaan valtaosassa yrityksiä Suomessakaan, mutta t&k-toiminta keskittyi harvempiin yrityksiin. Lisäksi moneen erityyppiseen aineettomaan pääomaan investoiminen näytti suojelevan yritysten tuloskehitystä koronakriisin aikana. Teollisuusyrityksissä aineettoman pääoman investoinnit ovat etenkin tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeja. Palveluyrityksistä tuli kyselyssä esiin, että organisaatiopääoma on niille usein tärkein kasvun lähde.  

– Organisaatiopääomaa ei ole aiemmissa kyselyissä kartoitettu kovinkaan tarkasti. Tutkimuksemme auttaakin yritysten ohella myös tilastokeskuksia ja Eurostatia laatimaan omia, kansantalouden tilinpitoon liittyviä kyselyitä, joissa voidaan tarkastella aineetonta pääomaa nykyistä laajemmin. 

Tutkijoilla oli käytössään myös globaalia dataa, jonka avulla he arvioivat tietointensiivisiä palveluita, joiden tuotokset muille toimialoille ovat pääasiassa aineetonta pääomaa. Tätä dataa käytettiin arvioimaan aineettoman pääoman liikkumista globaaleissa arvoketjuissa.

– Tulevaisuudessa yhä suurempi osa viennistä tulee tietointensiivisistä palveluista, joten tätä on tärkeä ymmärtää. Esimerkiksi Suomessa tietointensiiviset palvelut ovat vuodesta 2007 lähtien kasvaneet kuusi prosenttia vuodessa. Ne vievät Suomen kasvua eteenpäin, sanoo Piekkola.

Tietointensiivisissä palveluissa Eurooppa on Yhdysvaltoja jäljessä. Piekkolan mukaan erityisesti ohjelmistoilla, koulutuksella ja organisaatiopääomalla voi olla ratkaiseva merkitys Yhdysvaltojen ja Euroopan välisen tuottavuuseron selittämisessä ja kuromisessa.

Aineettomien investointien laatuun tulee kiinnittää huomiota

Hankkeessa analysoitiin euroalueen datan avulla kokonaistuottavuuden kehitystä ja verrattiin sitä aineettomien investointien kehitykseen.

– Havaintoni oli, että monissa Euroopan maissa aineettomia investointeja tehdään jo paljon, jolloin niiden rajatuottavuus vähenee. Panostuksista ei aina seuraa lisäarvoa, jos ei samalla pysty kehittämään uutta teknologiaa. Yhä enemmän pitääkin kiinnittää huomiota myös aineettomien investointien laatuun, Piekkola muistuttaa.

Globalinto-hankkeessa onkin kehitetty menetelmiä, joiden avulla aineettoman pääoman tuottavuusvaikutusta voidaan kuvata. Tuottavuusvaikutuksella on kaksi ulottuvuutta: yhtäältä on aineettomien investointien tuoma innovaatiopainotteinen teknologinen muutos ja toisaalta on aineettomien investointien vaikutus työntekijöiden osaamistasoon. Jälkimmäinen on yhtä tärkeää kuin ensimmäinen, kun vastataan haasteisiin kilpailuympäristön muuttuessa nopeasti.

Teknologinen muutos on vielä jaettava sen synnyn mukaan osiin aineettomien investointien eri lajien mukaan, eli tutkimuksen ja tuotekehityksen, organisaatiopääoman sekä tieto- ja viestintätekniikan tuomaan muutokseen.  

– Näistä teknologisen kehityksen muutostekijöistä tiedetään oikeastaan vielä aika vähän, mutta pohjoismaiset laajat aineistot tarjoavat uusia mahdollisuuksia analyysiin, sanoo Piekkola.

Globalinto-hanke

Globalinto-hanke päättyi huhtikuussa 2022. Se oli yksi kolmesta EU:n horisonttiohjelman rahoittamasta kolmen miljoonan euron hankkeesta, joissa tutkittiin huolestuttavaa ilmiötä, eli yritysten tuottavuuden heikentymistä Euroopassa 2000-luvun alun jälkeen. Globalinto-hankkeessa tuottavuusongelmaa tarkasteltiin tutkimalla ja kehittämällä uusia tapoja mitata aineetonta pääomaa yrityksissä. Hanketta johti Vaasan yliopisto, jonka lisäksi mukana olivat Århusin yliopisto, Hampurin yliopisto, Ljubljanan yliopisto, Paris-Sacley -yliopisto, Ateenan kansallinen teknillinen korkeakoulu NTUA, Manchesterin yliopiston Innovaatiotutkimuksen instituutti ja Norjan tilastokeskuksen tutkimusosasto. Tutkimustuloksia ja menetelmiä on tarkoitus hyödyntää jatkohankkeissa eri Pohjoismaissa ja laajemmin Euroopassa.