Informaatioresilienssi auttaa selviytymään kriisien tuottamassa epävarmuudessa

Aino Rantamäen väitöskirja tuo esiin yhteiskunnallisen kriisinkestävyyden edellytyksiä liittyen erityisesti kriisien tiedolliseen ulottuvuuteen.

Viime vuosia ovat sävyttäneet erilaiset kriisit ja poikkeusolot, kuten koronapandemia, Ukrainan sota ja Venäjän rajalla tapahtunut pakolaisten mobilisointi. Kriisit eivät ole keskenään samanlaisia, mutta tyypistä riippumatta niihin kaikkiin kytkeytyy epävarmuus. Epävarmuus liittyy etenkin kriisien alkuvaiheessa tiedon puutteeseen sekä kriisitilanteen edetessä tiedon ristiriitaisuuteen, epäselvyyteen ja jopa valheellisuuteen. 

Tiedon puutteeseen vastataan herkästi massiivisella tiedontuotannolla, jolloin toiminnan kannalta olennainen tieto saattaa hukkua informaatiotulvaan.

– Puutteellisella ja liiallisella tiedolla on molemmilla sekä yksilöiden että yhteiskunnan toimintakykyä heikentäviä seurauksia. Täydellistä tietoa ei ole tarkoituksenmukaista, saati mahdollista tavoitella, joten ylenmääräisen tiedon tuottamisen sijaan tärkeää on panostaa yhteisen tilanneymmärryksen muodostamiseen ja tiedon käytettävyyden parantamiseen, sanoo Vaasan yliopistossa 22. maaliskuuta väittelevä Rantamäki.

Kriisit ovat paitsi väistämättömiä, myös tarpeellisia. Ne pakottavat meidät pysymään valppaina, ylläpitämään valmiutta sekä kehittämään taitoja ja oppeja. 

Rantamäki korostaakin, että vaikka informaatioresilienssi realisoituu kriisien aikana, sitä rakennetaan ja vahvistetaan normaalioloissa.

– Yhteiskunnallisen luottamuksen ylläpitäminen, informaatioresilienssin kannalta olennaisten taitojen rakentaminen sekä soveltavuudelle tilaa jättävän ennakoinnin mahdollistaminen ovat keinoja vahvistaa informaatioresilienssiä tukevia rakenteita, sanoo Rantamäki.

Lisäksi tarvitaan yhteistä tahtotilaa. Informaatioresilienssi rakentuu vuorovaikutuksessa, eikä sitä voida vastuuttaa yksittäiselle toimijalle tai virastolle. Tämä tarkoittaa, että tarvitaan keinoja, tilaa ja mahdollisuuksia eri toimijaryhmien väliselle dialogille. Informaatioresilienssiä tukeva vuorovaikutus edellyttää Rantamäen mukaan sektoreiden, tasojen ja tieteenalojen rajat ylittävää vuoropuhelua, jossa yhteistä tilanneymmärrystä voidaan rakentaa ja uudelleenrakentaa.

Monimenetelmällisestä tutkimuksesta uutta tietoa informaatioresilienssin tueksi

Rantamäen väitöstutkimuksessa informaatioresilienssiä tarkastellaan monimenetelmällisesti. Tutkimuksessa hyödynnetään paitsi laadullista käsiteanalyysia ja sisällönanalyysia, myös määrällisempään tutkimusperinteeseen kytkeytyvää verkostoanalyysia. Aineistona käytetään aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta, koronapandemian aikaisia sanomalehtiartikkeleita, lainsäädännön taustalla olevien kuulemisten toimijaverkostoja, asiantuntijahaastatteluita, -paneeleita ja työpajoja. 

Image

Väitöstutkimus tuottaa uutta tieteellistä tietoa informaatioresilienssistä hallintotieteellisessä kontekstissa sekä käytännön ymmärrystä, millaisin keinoin yhteiskunnan informaatioresilienssiä voidaan tukea. Väitöskirjassa rakennettua ymmärrystä voidaankin hyödyntää sekä tulevissa tieteellisissä tutkimuksissa että esimerkiksi yhteiskunnallisen varautumisen tai organisaatioiden tietojohtamisen kehittämisessä.

Väitöstilaisuus 

Kätilö (YAMK) Aino Rantamäen sosiaali- ja terveyshallintotieteen alaan kuuluva väitöskirja Hallintaa epävarmuudessa – Informaatioresilienssi kriiseissä ja niihin varautumisessa tarkastetaan julkisesti Vaasan yliopistossa perjantaina 22.3.2024 klo 12.00. 

Vastaväittäjänä toimii professori Jari Stenvall (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Harri Jalonen (Vaasan yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja

Rantamäki, Aino (2024) Hallintaa epävarmuudessa – Informaatioresilienssi kriiseissä ja niihin varautumisessa. Acta Wasaensia 530. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf