Väitös: Aitojen utopioiden energiaa käyttävä utopiankaltaisuus aktivoi kehittämään alueita

Mikko Karhun aluetieteen väitöskirjassa tutkitaan utopioiden tulkinta- ja käyttötapoja aluekehittämisessä. Aineistona on käytetty utopia- ja dystopiakirjallisuuden klassikkoteoksia T. Moren Utopiaa, A. Huxleyn Uljaasta uutta maailmaa ja G. Orwellin Vuonna 1984:ää sekä aluekehittämisen asiantuntijahaastatteluja.

Aluekehittämisessä on Karhun mukaan aitoja utopioita ja niitä muistuttavaa utopiankaltaisuutta. Molemmat kumpuavat tarpeesta haaveilla paremmasta. Nykyisin alueita kehitetään moniarvoisesti ja käytännöllisesti. Suureellisen idealismin toteuttamisesta on tullut hankalaa. Sen edelle on kiilannut käytännöllisempi utopiankaltaisuus.

Utopiankaltaisuus on kehittämiseen ja hallintaan sisältyvää idealisointia. Siinä aluekehittämiseen osallistuva valtiovalta, kuntaorganisaatio, yritys, järjestö, asukas tai muu toimija välittää alueesta toivottua tai välteltävää tulevaisuuskuvaa.

– Utopiankaltaiset puhetavat saattavat vaikuttaa voimakkaasti ihannetulevaisuuteen luottavilta. Tämä on hyvä asia silloin, kun eri tahoja innostetaan osallistumaan yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen, pohtii Karhu.

Karhun mukaan tulevaisuuden visioimiseen ja instituutioihinkin sisältyy utopiankaltaisuutta.       

– Avaruuden asuttaminen ja muut yltiöfuturistiset visiot eivät ole pitkiin aikoihin toteutettavissa siinä mittakaavassa kuin teknoutopistit väittävät. Toisaalta vakiintuneiden instituutioiden kuten kansallisvaltioiden ideologinen ajatus yhtenäisestä, samat arvot ja tavoitteet jakavasta kansasta ei sekään koskaan täysin toteudu, sanoo Karhu.

Aidot utopiat kiehtovat vaarallisuudestaan huolimatta

Utopiankaltaisuudesta poikkeavia aitoja utopioita ovat ideaaliutopiat ja aateutopiat. Ideaaliutopia on realiteeteista irtautuva fiktiivinen paikka, jota kuvataan utopia- ja dystopiakirjallisuudessa.

Aateutopia on ideologian ehdotonta ja usein pakotettua toteutuspyrkimystä. Aateutopioilla pyritään mittaviin, jopa totalitäärisiin muutoksiin, joista voi seurata paljon ikävää. Juuri nyt Venäjällä sananvapauden rajoittaminen ja hallitsijan suvereeni valta muistuttavat hämmentävän läheisesti Orwellin teoksen totuusministeriötä, ajatuspoliiseja ja Isoaveljeä.

Mikko Karhun mukaan aidot utopiat eivät kokonaan katoa aluekehittämisestä. Ideaaliutopiat voivat olla hyödyllisiä kaukaisten tulevaisuuksien arvailussa ja innovaatioprosesseissa. Toisaalta, ylhäältä syötetty kyseenalaistamaton toimintamalli, kuten vaikkapa sokea usko tekoälyyn tai jatkuvaan taloudelliseen kasvuun onnellisuuden takaajana on huolestuttavaa, mikäli se kasvaa aateutopiaksi.

– Moniäänisessä aluekehittämisessä utopismia on suositeltavampaa käyttää keinona haastaa totuttuja ajattelutapoja kuin täydellisyyteen pyrkivänä suunnitteluna, Karhu arvioi.

Väitöskirja

Karhu, Mikko (2022) Utopiat ja utopiankaltaisuus aluekehittämisessä. Acta Wasaensia 483. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun pdf: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-016-0

Väitöstilaisuus

HTL Mikko Karhun aluekehittämisen alaan kuuluva väitöstutkimus ”Utopiat ja utopiankaltaisuus aluekehittämisessä” tarkastetaan perjantaina 22.4.2022 klo 12 Vaasan yliopistolla Nissi-auditoriossa (K218, Tritonian kirjastorakennus).

Voit osallistua tilaisuuteen myös verkossa etäyhteydellä:

https://uwasa.zoom.us/j/65837037027?pwd=TVdIOUJVOExiUktVYU5RbzgwNSt0QT09 Password: 148597

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Päivi Rannila (Tampereen yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori FT, Ilkka Luoto.

Lisätiedot

Mikko Karhu, puh. 050 3279 597, mikko.karhu (@) uwasa.fi

Mikko Karhu on syntynyt vuonna 1986 Isossakyrössä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kyrönmaan lukiosta vuonna 2005. Hän on suorittanut Hallintotieteiden maisterin tutkinnon Vaasan yliopistossa vuonna 2010 sekä lisensiaatin tutkinnon vuonna 2017.

Hän on toiminut urallaan suunnittelijana Pohjanmaan ELY-keskuksessa, projektipäällikkönä SEEKissä sekä apurahatutkijana Vaasan yliopistossa. Nykyään hän toimii yliopisto-opettajana Vaasan yliopiston Johtamisen akateemisessa yksikössä.