Väitös: Erot pankkien toimipaikkaverkkojen kehittämisessä kasvaneet
Johanna Särkijärvi tarkastelee aluetieteen alan väitöskirjassaan pankkijärjestelmän alueellista kehittymistä Varsinais-Suomessa. Tutkimus osoittaa, että erot toimipaikkojen ja niistä koostuvien verkkojen kehittämisessä ovat kasvaneet pankkien ja pankkiryhmittymien välillä erityisesti 2000-luvun aikana.
Toimipaikkaverkkojen kehittämisen strategiat eriytyneet
Erot toimipaikkaverkkojen kehittämisessä ovat kasvaneet pankkien ja pankkiryhmittymien välillä erityisesti 2000-luvun aikana.
- Strategioiden eriytyminen näkyy muun muassa siinä, mihin toimipaikat eli konttorit ja muut toimipisteet on sijoitettu, miten laaja toimipaikkaverkko pankilla on, minkä kokoisia toimipaikat ovat ja miten paljon toimipaikat ovat erikoistuneet, Särkijärvi kertoo.
Toimipaikkojen sijoittamisen perusteet muuttuneet
Särkijärven mukaan pankkien toimipaikkojen sijoittamisen perusteet ovat muuttuneet, koska pankin toimipaikan rooli asiakastyössä on muuttunut rutiinipalvelujen hoidosta asiakkaiden konsultointiin. Pankin toimipaikka löytyy aiempaa harvemmin keskustojen parhailta liikepaikoilta katutasosta.
- Vaikka ihmisvirtojen läheisyys ja hyvä saavutettavuus ovat edelleen tärkeitä toimipaikan sijaintia valittaessa, toimipaikkoja ei enää sijoiteta lähelle työpaikkoja tai lähiöihin, kuten 1980-luvulla tehtiin, vaan esimerkiksi kauppakeskuksiin.
Pankkitoiminta on nykyisin alueellisesti keskittyneempää Varsinais-Suomessa kuin 1960-luvulla.
- Toimipaikkoja on aiempaa vähemmän ja yhä useammalla paikkakunnalla on vain yhden pankkiryhmittymän konttori, kertoo Särkijärvi.
Paikallinen aktiivisuus, sosio-taloudelliset rakenteet ja pankin päätöksentekorakenne avainasemassa pankkitoiminnan levittäytymisessä
Erot paikallisessa aktiivisuudessa sekä sosio-taloudellisten rakenteiden muuttuminen vaikuttivat pankkitoiminnan leviämisen vauhtiin ja alueelliseen malliin Varsinais-Suomessa. Myös pankkiorganisaation päätöksentekorakenne vaikutti siihen, miten pankkitoiminta levisi.
- Liikepankkien toimipaikkojen perustaminen tapahtui keskusjohtoisesti ja suunnitelmallisemmin kuin säästöpankkien ja osuuspankkien, ja tämä näkyy pankkien toimipaikkojen sijoittelussa, Särkijärvi kertoo.
Organisoitu pankkitoiminta oli uutuus Suomessa 1800-luvulla ja sen levittäytyminen alkoi Turusta.
Särkijärven väitöskirjassa tarkasteltiin pankkijärjestelmän alueellista kehittymistä Varsinais-Suomessa aina 1800-luvulta 2000-luvulle. Lähtökohtina olivat innovaation diffuusioteoria, keskus- ja vaikutusalueteoria sekä yrityksen sijaintiteoriat. Näiden avulla tutkittiin miten organisoitu pankkitoiminta innovaationa on levittäytynyt alueellisesti (vv. 1823‒2007), miten se on kehittynyt osana yhdyskuntajärjestelmää (vv. 1960‒2007) ja miten pankeissa on kehitetty toimipaikkaverkkoja toimintaympäristön muuttuessa (vv. 1983‒2011) Varsinais-Suomessa.
Keskeisimmät tutkimusaineistot olivat pankkien toimipaikkatiedot vuosilta 1823‒2007, pankkien historiikit sekä teemahaastatteluaineisto vuodelta 2011. Tutkimuksessa on hyödynnetty sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä monipuolisen aineiston tulkinnassa.
Väitöstiedot
FM Johanna Särkijärven aluetieteen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus “Pankkitoiminnan alueellinen kehityskaari Varsinais-Suomessa” tarkastetaan perjantaina 3.10.2014 klo 12 auditorio Kurténissa (Tervahovi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Markku Löytönen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Seija Virkkala.
Mitä mieltä olit jutusta?