Kaksikielisen kokouksen hyvä design: tarpeeksi kielenvaihtoja, muttei turhaa toistoa
Professori Nina Pilke ja pro graduaan valmisteleva Sanna Salminen ovat koostaneet Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) kaksikielisten kokousten kielivalintaa ja vuorovaikutusta käsittelevän tutkimusraportin. Tutkimus selvittää, miten kaksikielisyys koetaan kokoustilanteissa, millainen kielten välinen työnjako kokouksissa on ja miten kieltä vaihdetaan toisesta kotimaisesta kielestä toiseen. Lisäksi tarkastellaan kielenvälityksen keinoja.
Tulokset osoittavat, että suomea ja ruotsia käytetään 6,5 tunnin kokousaineistossa ajallisesti lähes yhtä paljon. Samoin yksi- ja kaksikielisten puheenvuorojen lukumäärät ovat yhtä suuret. Suurin ero kielten välillä on, että yksikielisiä ruotsinkielisiä puheenvuoroja on yli kaksinkertainen määrä suomenkielisiin verrattuna. Määrällisen ja ajallisen kielenkäytön suhdetta selittää ruotsinkielisten puheenvuorojen lyhyys. Niiden määrä kuitenkin selittää sitä, että kolmasosa kokouksiin osallistuneista kokee asioita käsiteltävän enemmän ruotsin kielellä, vaikka todellisuudessa suomea puhutaan hieman enemmän.
Kielenvaihtoja esiintyy sekä puheenvuorojen välillä että kaksikielisten vuorojen aikana. Keskimäärin kieltä vaihdetaan yhden puheenvuoron aikana neljä kertaa, enimmillään jopa 44 kertaa. Kielenvälittäjinä kokouksissa toimivat etenkin puheenjohtaja, mutta myös esittelijät, kun he puheenvuoroissaan joko toistavat asiasisällön, referoivat toisen kielistä puhetta tai varioivat puhetta kaksikielisesti.
– Kaksikielisen kokouksen haasteina pidetään toistoa ja hitautta, joita kaksikielisyys jossain määrin aiheuttaa, kun ei käytetä tulkkausta. Koska määrämuotoinen sanasta sanaan toisto koetaan usein turhaksi muissa kuin kokouksen johtamiseen liittyvissä vuoroissa, kannattaa kaksi- ja monikielisissä tilanteissa miettiä, mitä tietoa eri kielillä on optimaalisinta välittää. Erikielisiä sisältöjä voidaan eriyttää 100 % kahdella kielellä toistavasta puheesta asteittain aina täysin ei-toistavaan kaksikieliseen puheeseen kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla, kertoo Pilke.
– Kokonaisuudessaan tulokset osoittavat, että MYR:n jäsenet pitävät osallistumisen näkökulmasta luonnollisena ja oikeudenmukaisena mahdollisuutta valita, kumpaa kieltä haluavat käyttää. Kaksikielisyys on MYR:n jäsenten mukaan resurssi, joka monipuolistaa asioiden käsittelyä aiheuttamatta väärinkäsityksiä ja olematta kallista. Kokouksilla voidaan näin ollen todeta olevan toimiva kieli- ja kommunikaatiodesign, sanoo Pilke.
Tutkimus perustuu neljän kokouksen tallenteisiin sekä kokoukseen osallistuneille lähetetyn sähköisen kyselyn vastauksiin. Raportti on osa Pohjanmaan liiton ja Svenska litteratursällskapetin rahoittamaa BiLingCo-tutkijatiimin hanketta.
Pilke, Nina & Sanna Salminen: Kielelliset käytänteet Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) kaksikielisissä kokouksissa. Tilannesidonnainen samanaikaisuus ja kielivalinnan vaihtoehtoisuus viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Vaasan yliopiston julkaisuja. Selvityksiä ja raportteja 183. http://www.uwasa.fi/fi/research/publications/orders/database/?julkaisu=706
Mitä mieltä olit jutusta?