Pirkko Nuolijärvi: Suomessa oli paljon monikielisyyttä jo entisaikoina
Suomi ei ole ollut historiansa aikana kielellisesti aivan niin homogeeninen kuin usein väitetään, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen entinen johtaja, emeritusprofessori Pirkko Nuolijärvi.
– Kun ajatellaan esimerkiksi Helsinkiä vuonna 1870, asukkaista 17 prosenttia oli muunkielisiä eli muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. Kaupunki oli silloin pieni, asukkaita oli alle 30 000. Nykyään Helsingissä on yli 600 000 asukasta ja muunkielisiä on 14 prosenttia, sanoo Nuolijärvi, joka esitelmöi eilen Vaasan yliopiston Pohjoismaisten kielten yksikön ja Monikielisyysinstituutin järjestämässä kolmipäiväisessä NORDAND-konferenssissa.
– Kun ajatellaan esimerkiksi Helsinkiä vuonna 1870, asukkaista 17 prosenttia oli muunkielisiä eli muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. Kaupunki oli silloin pieni, asukkaita oli alle 30 000. Nykyään Helsingissä on yli 600 000 asukasta ja muunkielisiä on 14 prosenttia, sanoo Nuolijärvi, joka esitelmöi eilen Vaasan yliopiston Pohjoismaisten kielten yksikön ja Monikielisyysinstituutin järjestämässä kolmipäiväisessä NORDAND-konferenssissa.
Hyvän esimerkin monikielisyydestä entisinä aikoina tarjoaa myös Viipuri, jossa puhuttiin laajasti neljää kieltä: suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa.
– Toisin sanoen siinä Suomessa, jossa oli nykypäivään nähden paljon vähemmän asukkaita, oli paljon monikielisyyttä.
Pohjoismaisten kielten ja monikielisyyden tutkijat kokoontuvat Vaasaan
Nuolijärven esitys monikielisyydestä Suomessa aloitti eilen kolmipäiväisen pohjoismaisten kielten oppimista toisena kielenä käsittelevän Nordens språk som andraspråk eli NORDAND 13 -konferenssin Vaasassa. Konferenssi jatkuu tänään ja huomenna perjantaina.
Vaasan yliopiston pohjoismaisten kielten yksikön ja Monikielisyysinstituutin järjestämän konferenssin teeman on yksilön ja yhteiskunnan näkökulma pohjoismaisiin kieliin toisena kielenä.
– Pohjoismaiset kielet toisena kielenä yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta tuli teemaksi aika luonnollisesti, koska kaksi/monikielisessä Vaasassa on sekä suomea että ruotsia toisena kielenä, eli jo kaksi pohjoismaista kieltä toisena kielenä. Konferenssin osallistujamäärä on 140. Tästä näkyy, että pohjoismaiset kielet toisena kielenä on tutkimusaihe, joka herättää paljon kiinnostusta, sanoo konferenssikomitean puheenjohtaja, professori Siv Björklund Vaasan yliopistosta.
Pohjoismaisten kielten lisäksi konferenssissa käsitellään monikielisyyttä eri näkökulmista.
Monikieliseksi voi tulla kouluopetuksellakin
Pirkko Nuolijärven mukaan 6,4 prosenttia Suomessa asuvista on ilmoittanut äidinkielekseen muun kuin ruotsin tai suomen. Vaasassa osuus on noin 7-8 prosenttia, kun pääkaupunkiseudulla liikutaan 13–14 prosentin tienoilla.
Nuolijärven mielestä monikieliseksi voi tulla muutakin kuin vain lapsuudesta lähtien ja monikielisessä perheessä asuen.
– Myös yksikielinen lapsi, jolla on yksikielinen perhe voi tulla monikieliseksi kielikylvyn tai kouluopetuksen kautta.
Hän kertoo näkevänsä monikielisyyden hyvin laajana. Se ei ole vain valtioiden virallista monikielisyyttä, vaan myös yhteiskunnan arjessa kasvavaa monikielisyyttä.
– Koululaiset kuulevat ympärillään koko ajan muita kieliä, ja esimerkiksi Helsingin julkisessa liikenteessä ei juuri voi tehdä sellaista matkaa, ettei samalla kuulisi muita kieliä.
Väistyvätkö muut kielet englannin tieltä?
Suomi on pieni kielialue, jossa on ollut luonnollista opetella muita kieliä. Uhkana on kuitenkin nykyajan lingua franca eli englanti.
– Ihmisten kielivaranto voi kapeutua, myöntää Nuolijärvi.
Ruotsin voi koulussa jatkossa aloittaa jo kuudennelta luokalta, mutta tämä ei auta muiden kielten tilannetta. Saksan, ranskan ja venäjän opiskelijoiden määrä kouluissa on supistunut selvästi.
– Aina olisi hyvä osata toisen maan kieltä. Varsinkin kun ajatellaan, miten iso kauppakumppani esimerkiksi Saksa on meille.
Jotkut saattavat sanoa, että monien kielten opettelu on hyödytöntä. Nuolijärvi on toista mieltä.
– Mielestäni hyötyajattelu on sivistymätöntä. Kuka määrittelee hyödyn yksilön ja yhteiskunnan kannalta? Onko hyödytöntä oppia ihmisistä, maailmasta, kulttuureista ja kielistä? Onko se hyödytöntä, että ihminen on monipuolisesti kiinnostunut asioista? Jos oppinen kapeutuu, se ei voi olla hyväksi yhteiskunnalle.
Nuolijärvi on nykypuhekielen tutkija, joka on tutkinut kielellistä vaihtelua. Hän on viime vuonna eläkkeelle jäätyään jatkanut tutkimista. Hän on myös Vaasan yliopiston hallituksen jäsen.
Kansainvälinen kaarti puhujia
Nuolijärven lisäksi konferenssin muita pääpuhujia ovat professori Jean-Marc Dewaele Birkbeckin yliopistosta Lontoosta, professori Anne Golden Oslon yliopistosta ja filosofian tohtori Claudine Brohy Freiburgin yliopistosta Saksasta. Lisäksi Vaasan yliopiston professori Siv Björklund pitää yhdessä professori Nina Pilkkeen, filosofian tohtori, tutkija Katri Hansellin ja Åbo Akademin professori Michaela Pörnin kanssa esityksen kaksikielisyystutkimuksesta.
Lisätiedot konferenssista:
Professori Siv Björklund, Pohjoismaisten kielten yksikkö, Vaasan yliopisto, p. 029 449 8358, siv.bjorklund(at)uwasa.fi
Konferenssin sivut ja tarkempi ohjelma:
Mitä mieltä olit jutusta?