Eija Pienimäki
Tohtorin tutkinto toi varmuutta käytännön työhön
Seinäjoen kaupungin henkilöstöjohtajana toimivalle Eija Pienimäelle Vaasan yliopisto oli yksiselitteinen valinta tutkimusryhmän hyvän maineen vuoksi.
Tiedonjano ja ajattelun avartaminen olivat perimmäisiä syitä sille, että Eija Pienimäki lähti tekemään väitöskirjaansa.
Hän oli opiskellut yli nelikymppisenä terveystieteiden maisterin tutkinnon, mutta oppimisen halu oli edelleen vahva. Kun elämänvaihe oli sille suotuisa, hän aloitti jatko-opinnot Vaasan yliopistossa.
– Oman urakehitykseni kannalta itse tutkinto ei ollut tärkein asia, koska tohtorin oppiarvoa ei vaadita johtamistehtävissä. Sisältö ja tieteen tekemisen oppiminen olivat omia syitäni suorittaa tutkinto.
Pienimäki on toiminut useissa esihenkilötehtävissä, mikä on lisännyt hänen kiinnostustaan henkilöstöjohtamisen teoriaan. Nyt hän työskentelee Seinäjoen kaupungin henkilöstöjohtajana. Tieteellinen lähestymistapa antaa hänen mukaansa selkärankaa tehdä vastuullisia päätöksiä, jotka koskevat isoa johdettavien joukkoa.
– Aiheen valinta oli helppoa, mutta kaikkein antoisimpia hetkiä olivat ne, joina oivalsin, että asiat eivät olekaan siten kuin olin etukäteen kuvitellut. Tutkiminen avaa silmiä, ja miksi edes tutkia, jos tietäisi valmiiksi, miten asiat ovat? Pienimäki pohtii.
Väitöstutkimus vie aikaa, mutta antaa paljon
Vaasan yliopisto oli tuolloin Kokkolassa asuvalle Pienimäelle helppo valinta jatko-opintopaikaksi. Hän oli kuullut paljon hyvää henkilöstöjohtamisen tutkimusryhmästä, joka tunnetaan alalla vahvana luotettavan tiedon tuottajana.
Väitöskirjan tekeminen on pitkälti itsenäistä työskentelyä, joten yliopiston sijainti ei ollut hänelle ratkaisevaa. Tutkimustyö tapahtui varsinaisen päivätyön ohessa, joten illat, viikonloput ja lomat kuluivat usein väitöskirjan parissa. Työ oli mielekästä, ja siksi sille uhrasi mielellään aikaansa.
– Moni on kysynyt, kannattaako lähteä tekemään väitöskirjaa. Olen vastannut, että ehdottomasti kannattaa, koska työ antaa paljon enemmän kuin ottaa.
Marraskuussa 2024 tarkastettiin Pienimäen väitöstutkimus, jonka otsikkona on ”Pelkkää hallinnollisten asioiden hoitoa vai sellaista oikeaa johtamista: Diskurssianalyyttinen tutkimus kuntien lähijohtajien työstä”. Tutkimuksen keskeinen löydös oli, että kuntien lähijohtajien työ on moninaista ja pirstaloitunutta, eikä heillä ole riittävästi aikaa johdettavilleen.
– Lähijohtajalla voi olla jopa 70 johdettavaa, joista jokaista ei millään ehdi kohdata ihmisenä arjen keskellä. Tehtävät ovat moninaisia, ja osa niistä on sellaisia, jotka vievät tarpeettoman paljon aikaa olennaiselta, Pienimäki avaa.
Hän muistuttaakin, että vaikka lakisääteisesti tietyt asiat on dokumentoitava, raportoinnin ei tule viedä kohtuuttomasti työaikaa eikä kuormittaa lähijohtajia liikaa.
Tieto on jatkuvasti päivittyvä työkalu
Sukellus syvälle kuntien lähijohtajien mietteisiin ja alan tutkimustietoon on laajentanut Eija Pienimäen käsityksiä johtamisesta ja lisännyt ymmärrystä käytännön työn haasteista. Oppimisen into ei ole hiipunut, koska nyt väitöskirjan tehtyään hän kokee, että osaa hakea ja suhteuttaa tietoa entistä paremmin.
– Henkilöstöjohtamisen alalla tieto ei ole pysähtynyttä ja laboratoriossa tuotettua, vaan elää jatkuvasti.
Vaikka Pienimäki ei esihenkilönä siteeraa tuoreimpia tutkimuksia tai korosta oppiarvoaan, tutkinto tuo tekemiseen tietynlaista uskottavuutta ja varmuutta. Hänelle on tärkeää, että päätökset ovat punnittuja ja perusteltuja. Myös eriäville mielipiteille ja keskustelulle on annettava tilaa.
– Parhaat onnistumisen tunteet syntyvät, kun ristiriitaisiin tilanteisiin löydetään arjessa toimiva ratkaisu, joka helpottaa kaikkien työtä.
Väitöstiedote: Kuntien lähijohtajilla ei ole riittävästi aikaa johdettavilleen
