Neurodiversiteetti Vaasan yliopistossa: Moninaisuus rikastuttaa oppimisympäristöä

Sana ”neuro” viittaa hermostoon ja aivojen toimintaan. Neurokirjo-käsitteellä tarkoitetaan aivojen toiminnan monimuotoisuutta, joka voi ilmetä esimerkiksi erilaisina tapoina reagoida ärsykkeisiin, havainnoida, hahmottaa, oppia uutta ja toimia muiden ihmisten kanssa. Neurokirjolla on perinteisesti viitattu aivojen toiminnan poikkeavuuksiin, jotka yleensä diagnosoidaan häiriöinä, kuten ADHD:na, lukivaikeutena tai autismikirjona. Häiriötä ne ovatkin silloin, kun ne merkittävästi haittaavat elämää.  Samalla ne voivat olla supervahvuuksia, kun ymmärrämme hyödyntää niitä.

– Me Vaasan yliopiston yhteisössä haluamme tunnistaa ja arvostaa näitä ominaisuuksia osana moninaisuuttamme, johtamisen yliopistolehtori Heini Pensar kertoo.

Pensar työskentelee Vaasan yliopistossa paitsi maisteriohjelman johtajana ja opettajana, niin myös neurodiversiteetin kasvona oppilaitoksissa ja työelämässä. 

Neuroerilaisuuden määrä ei liene varsinaisesti lisääntynyt, vaikka aiheesta puhutaan ja tietoa on saatavilla aiempaa enemmän. Ehkä juuri tiedon lisääntyneen määrän vuoksi yhä useampi tunnistaa piirteet itsessään. Oireet voivat ilmetä oppimis- ja keskittymisvaikeuksina tai sosiaalisten tilanteiden hahmottamisessa. 

– Yhteiskuntamme myös asettaa meidät tilanteeseen, jossa on jatkuvaa tietotulvaa ja vaativia toimintaympäristöjä. Silloin neuropiirteet nousevat herkemmin esiin.

Tutkimukset osoittavat, että jopa kymmenen prosenttia korkeakouluopiskelijoista kokee tänä päivänä oppimisvaikeuksia. Erilaiset oppimisvaikeudet on arvioitu yhdeksi yleisimmistä toimintarajoitteista korkea-asteen opiskelijoilla.

– Se ei ole mikään ihme, koska opiskelu yliopistossa sisältää paljon lukemista, kirjoitustehtäviä, aikarajallisia tenttejä sekä keskittymistä ja paikallaan istumista.

Keskittymistä ja paikallaan oloa vaativat tehtävät voivat olla erityisen haastavia neurokirjoon kuuluville opiskelijoille. Keskittymisvaikeudet, lukemisen ja kirjoittamisen haasteet, stressi sekä aistiylikuormitus voivat vaikeuttaa opiskelua.

"Asia, joka muille sujuu vaivattomasti, voi itselle olla yllättävän vaikea ja herättää kysymyksen: 'Mikä minussa on vikana?'" 

Juuri näihin kokemuksiin Pensar haluaa omalla työllään vaikuttaa. Pensarin tärkein tehtävä on saada opiskelija kokemaan olonsa pystyväksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. 

– En halua, että opiskelija jää ajatuksien kanssa yksin tai kokee olevansa outo ja erilainen. Monesti luokseni tulevalle, arjenhallinnan kanssa kamppailevalle opiskelijalle sanonkin, että” oi veikkonen, kuule tämä on ihan normaalia”.

Apua ja tukea on saatavilla

Pensar opiskelee parhaillaan nepsy- eli neuropsykologiseksi valmentajaksi. Koulutuksen avulla hänellä on keinot tarjota tukea heille, jotka painivat neurokirjon ongelmien kanssa.

Esimerkiksi, jos opinnot tuntuvat kasautuvan, Vaasan yliopistossa opiskelija voi varata maksuttoman valmennusajan ilman, että siihen vaaditaan diagnoosia. Tapaamisessa kartoitetaan opiskelijan kokemia haasteista ja tunnistetaan, onko elämässä kenties joku muu seikka, joka aiheuttaa takkuisuutta myös opintoihin.

– Olemme joskus opiskelijan kanssa menneet yhdessä tapaamaan opettajaa ja selvittämään, miksi joku kurssi ei ota sujuakseen. Aina on pystytty löytämään ratkaisuja. Joskus ratkaisu on, että kurssin suorittaminen siirretään myöhempään ajankohtaan. Tai jos tarjolla on erilaisia tapoja tehdä kurssi, niin voidaan katsoa opiskelijalle sopivin.

On tärkeää tunnistaa, että neurokirjon piirteet voivat vaikuttaa opiskeluun, ja siksi oikeanlaisen tuen tarjoaminen on tärkeää. Vaasan yliopiston opettajia on koulutettu tuottamaan saavutettavaa luentomateriaalia sekä opastettu luentojen tauottamiseen.

– Mielestäni opintojaksolla tulisi tarjota vaihtoehtoisia tapoja kurssin suorittamiseen silloin, kun se on mahdollista. Yhdelle sopii lukea kurssikirja omissa oloissaan ja tenttiä kurssin, toinen kaipaa viikoittaisia tehtäviä ja kolmas tekee parhaiten kaverin kanssa tai ryhmässä.

Mikäli opinnot tuntuvat takkuavan, opiskelijaa kannustetaan ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä opintopsykologiin tai, jos diagnoosi on tarpeen, YTHS:n  (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) asiantuntijoihin. Ammattilaisten kanssa kartoitetaan yhdessä, missä kohdin haasteet ilmenevät ja millaisia keinoja niiden helpottamiseksi voisi olla tarjolla. 

YTHS tekee korkeakouluopiskelijoiden luki- ja muut oppimisvaikeuksiin liittyvät tutkimukset. Kuitenkin lukitestaukseen voi hakeutua myös Datero ry:n kautta. Opintopsykologin kautta ei pääse itse tutkimuksiin, mutta häneen voi olla yhteydessä, jos epäilee itsellään olevan oppimisvaikeuksia ja eikä tiedä, miten asian kanssa etenisi. Datero ry on osaamiskeskus, joka tarjoaa ratkaisuja oppimisen ongelmien helpottamiseksi ja toimii Vaasan yliopiston yhteistyökumppanina.

Vaasan yliopiston opiskelijat voivat hakea yksilöllisiä järjestelyitä ja tukimuotoja opintojensa etenemiseksi.

– Lukivaikeustodistuksen avulla saa lisäaikaa tenttiin ja tehtäviin tai mahdollisia muita yksilöllisiä järjestelyjä. Lukivaikeudesta kannattaa myös kertoa omalle opinnäytetyöohjaajalle, niin hän osaa ottaa työssään asian huomioon. 

Paras mahdollinen oppimiskokemus

Vaasan yliopisto on ensimmäisten suomalaisten yliopistojen joukossa järjestänyt neuroystävällisiä luentoja ja oppimistuokioita. Pensar on soveltanut tätä luentokonseptia omilla kursseillaan, kun taas avoimet oppimistuokiot on toteutettu yhdessä muiden innokkaiden opettajien ja ohjaajien kanssa. Nämä tuokiot ovat olleet avoimia kaikille opiskelijoille, ja niihin voi osallistua myös ilman virallista diagnoosia.

– Tuokioihin voi tulla tekemään omia tehtäviään tai vaikka opinnäytetyötä. Siellä on aistiystävällinen ympäristö edistämässä opiskelua sekä tukea ja apua saatavilla. On myös välipaloja aivojen jaksamisen tueksi. Esimerkiksi tiedekirjasto Tritonian henkilökunta auttaa mielellään tiedonhankintaan liittyvissä asioissa.

Aistiystävällisellä ympäristöllä tarkoitetaan tilaa, joka on riisuttu ylimääräisistä ärsykkeistä, jotka voisivat vaatia veronsa keskittymiskyvyltä.

Pensar kertoo, että yliopistolla Fabriikki-rakennukseen on tulossa kolme uutta aistiystävällistä tilaa. Yksi tila on pimeä huone, jossa voi levähtää ja koota ajatuksiaan painotyynyn alla rentoutuen. Toinen on hiljentymisen tila, jossa on mieltä rauhoittavat luontoa jäljittelevä värimaisema ja projektori, josta kuuluu luonnon ääniä. Tilassa käytetään monipuolisia materiaaleja ja apuvälineitä, jotka edistävät rentoutumista sekä tukevat keskittymistä ja palautumista. Kolmas tila on täysin äänieristetty hiljainen työskentelytila.

– Haluamme opiskelijoillemme mahdollisimman sujuvan ja turvallisen oppimiskokemuksen.

Neurokirjon moninaisuus rikastuttaa yliopistoyhteisöä

Pensar muistuttaa, että erilaiset tavat ajatella, oppia ja ratkaista ongelmia lisäävät yhteisön luovuutta ja innovaatioita. Neuromonimuotoisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen avaa uusia näkökulmia.

Pensar esittää esimerkin, että ADHD-diagnoosin saaneisiin ihmisiin liitetään usein mielikuvia kaaoksesta, epäluotettavuudesta tai heidän monesti mielletään häirikköinä. Sen sijaan he voivat olla nopeita ongelman ratkaisijoita ja toimia ryhmässä ikään kuin liikkeelle panevana voimana. 

– Esimerkiksi pelastusalalla heitä on paljon, sillä he eivät lamaannu stressaavan tai tiukan paikan tullen – päinvastoin voivat olla jopa parhaimmillaan kriisitilanteissa. 

Näiden vahvuuksien hyödyntäminen vaatii kuitenkin ympäristön mukauttamista. On tärkeää, että yliopistot ja työpaikat tukevat erilaisia oppimistarpeita ja työskentelytapoja, jotta jokainen voi hyödyntää potentiaaliaan parhaalla mahdollisella tavalla.

– Niin hassulta, kuin se kuulostaakin, tarkkaavaisuushäiriöön voi toisinaan jopa auttaa se, että samaan aikaan on menossa monta asiaa: selataan puhelinta, tehdään läksyjä ja katsotaan televisiota.

Eikä neuroystävälliset tilat ole muutenkaan haitaksi kenellekään meistä. Sellaisen tietotulvan keskellä elämme nykyisin arkeamme. Aivojen palautumisesta hyötyvät kaikki, keinot vaan voivat vaihdella.

– Toiselle se voi tarkoittaa yksin pimeässä huoneessa oleskelua, toiselle tiedeartikkelien lukemista ja kolmannelle taas puuhailua kotitöiden parissa. Nepsy-valmennuksessa pyrimmekin tunnistamaan jokaisen yksilölliset keinot hyvinvoinnin vahvistamiseen. Lähdemme siitä, ettei opiskelijan tarvitse tuntea painetta muuttua toisenlaiseksi. Sen sijaan hän voi saavuttaa tavoitteensa omia vahvuuksia hyödyntämällä.