Professori Pirjo Laaksonen jää eläkkeelle – pitkä ja ansiokas ura yliopistolla

Yrittäjäperheen tuoreella ylioppilaalla oli haave: olla markkinointiekonomi ja työskennellä pukeutumiseen sekä muotiin liittyvän markkinoinnin parissa. Suomen vaateteollisuus eli kukoistuskauttaan. Kokkolassa, Laaksosen silloisessa kotikaupungissa oli Suomen vaateteollisuuden keskittymä sen hetkisine ykkösbrändeineen. 

Opiskelemaan ei kuitenkaan menty niin vain, ei edes silloin. Kilpailu opiskelupaikoista oli kovaa. Kauppatieteitä pystyi opiskelemaan neljässä eri kauppakorkeakoulussa. Vaasan kauppakorkeakoulu oli Laaksoselle luonteva valinta, sillä se oli lähellä Kokkolaa. Kotona kuitenkin pitäisi välillä päästä käymään.

– Olen suurta ikäluokkaa, meitä oli paljon ja koulutuspaikkoja vähän. Ei ollut ollenkaan selvää, että minä pääsen nyt jonnekin opiskelemaan. Oli onnen potku, että sain tämän opiskelupaikan.

Opiskelu on investointi itseensä

Ekonomiksi valmistumisen jälkeen Laaksonen palasi tuttuun työpaikkaan palkanlaskijaksi Outokummun tehtaalle Kokkolaan. Työn parissa oli vierähtänyt jo neljä kesää. Laaksosen omin sanoin ”hän osasi homman jo aika hyvin”. Tarvittiin siis uusia tuulia ja lisää haasteita, joita lopulta tulikin kuin tilauksesta.

Eräänä aamuna Laaksonen oli ehtinyt juuri avata Helsingin Sanomien työpaikkasivun, kun Vaasan kauppakorkeakoulusta jo soitettiin, tulisiko hän taloon markkinoinnin oppiaineeseen assistentiksi. Työnhaku siis loppui ennen kuin ehti varsinaisesti edes alkaa.

Markkinoinnin oppiaineessa työskenteli kuusi ihmistä, Laaksonen mukaan luettuna. Työssä pääsi näkemään korkeakoulun arkea. Erityisen lämpimiä muistoja kiteytyy VKKK:n Raastuvankadun kolmannen kerroksen kulmaukseen, jossa pidettiin kahvitaukoja. Yhä edelleen voi kuvitella hilpeän työporukan iltapäiväauringon valaisemaan huoneeseen kahvittelemaan ja melkein kuulee korvissaan Laaksosen iloisen puheensorinan.

– Puhetaidot ovat tulleet ihan verenperintönä, en ole koskaan käynyt mitään puhe- tai esiintymiskursseja, Laaksonen paljastaa.

Akateeminen ympäristö tuntui kotoisalta. Ei siis ihme, että teki mieli opiskella lisää. Assistenttina Laaksonen opiskeli ja valmistui maisteriksi. Muuten sinä aikana ei juuri työskennelty opintojen ohessa.

– Oman pääoman kasvattaminen on investointi itseensä. Toivoisin nykyäänkin opiskelijoiden antavan sille aikaa ja tilaa. Monet opiskelijat mahduttavat päiväänsä niin paljon erilaisia tekemisiä, että syväoppiminen voi vaarantua. Samalla myös uupumisen riski kasvaa.

Akateeminen maailma vie mukanaan

Analyyttinen ajattelu, argumentointi, asioiden puntarointi useasta eri näkökulmasta ja kurkistus tutkimuksen tekemiseen tempaisivat Laaksosen mukaansa. Ajatus omista jatko-opinnoista alkoi kyteä mielessä.

Väitöskirja valmistui 1992. Laaksonen oli monella tapaa ainutlaatuinen tuore tohtori, hän oli ensimmäinen Vaasan yliopistosta väitellyt – tätä ennen oli väitelty vain kauppakorkeakoulusta ja korkeakoulusta. Hän oli myös ensimmäinen, joka väitteli englanniksi ja lisäksi hän oli ensimmäinen naisväittelijä. Väitöskirjassa tutkittiin kuluttajien sidonnaisuuksia eli sitä, kuinka tärkeäksi kuluttajat kokevat tuotteen ja millainen suhde heidän ja tuotteiden välillä on.

– Se oli hyvin käsiteanalyyttinen työ, joka on jäsentänyt ajatteluani myös myöhemmin.

Image

Laaksosen väitöskirja nautti kansainvälistä huomiota. Routledge lähetti kirjeen tuoreelle tohtorille ja kertoi haluavansa julkaista tutkimuksen kirjana. Soittipa sitten eräs japanilainen professorikin ja halusi kääntää kirjan japaniksi.

– Usko tai älä, mutta minulla on siis työstäni olemassa japaninkielinenkin versio, Laaksonen naurahtaa.

Akateeminen maailma on kansainvälinen. Etenkin eurooppalainen markkinointitutkijoiden joukko muodostui Laaksoselle tärkeäksi ja yhteydenpito kirjeitse oli tiivistä. Myös Suomessa markkinointitutkijat tunsivat hyvin toisensa ja tapaamisia järjestettiin säännöllisesti.

Varsinaista kaukokaipuuta tai janoa maailmalle Laaksonen ei koskaan tuntenut. Hänet kutsuttiin Uuteen-Seelantiin vierailevaksi professoriksi, mutta kotona oleva pieni lapsi ja viehätys omaan kotiyliopistoon pitivät Laaksosen kotonaan.

– Mahdollisuuksia maailmalle lähtemiseen on kyllä ollut. Mutten ole toiminut vierailevana professorina tai asunut ulkomailla.

Pitkä ura yliopistolla

Laaksosella on takanaan pitkä ja ansiorikas ura Vaasan yliopistolla. Täysin tavattomia vastaavat urat eivät yliopistomaailmassa ole, mutta nuorempia ihmisiä moinen sitoutuminen voi kummeksuttaa.

– Tärkeintä on se, että itse syttyy tekemästään työstä. Työstä pitää voida innostua vuosi toisensa jälkeen. Siinä suhteessa olen täällä saanut olla täysin etuoikeutettu. Minun ei ole ollut ikinä vaikea tulla töihin tai tehdä töitä, Laaksonen toteaa kulkiessaan halki kampuksen.

Laaksonen istahtaa Tervahovin kolmannessa kerroksessa sijaitsevan entisen työhuoneensa tuoliin. Uransa aikana hän on nähnyt työelämän muutokset, jotka etenkin viime vuodet laittoivat myllerrykseen.

– Dekaanina istuin pitkiä päiviä Zoom-kokouksissa, joten tuntui aika turhalta tulla tänne. Olisin istunut yksin huoneessani ovi suljettuna.

Muuten Laaksosen vastaanotto on ollut aina auki. Hän on ollut aina valmis ideoimaan uutta. Työskennellyt huoneessaan ovi aina auki.

Tutkimuksen jenga ja juju

– Meillä on kyllä todella kaunis kampus, hän henkäisee ja luo hetkeksi katseen Puuvillataloihin.

Siitä ei ole epäilystäkään: yliopistomaailma on ollut Laaksoselle rakas paikka. Sellaisena hän toivoisi sen näyttäytyvän monille muillekin.

– Tutkijoille haluaisin sanoa, että tehkää itsenne näköisiä valintoja. Valintoja, jotka innostavat ja motivoivat. Ei niitä, että kuuluisi tehdä niin tai näin. Työssä saa olla kuitenkin niin paljon ja pitkään. Tärkeintä on se, että itse syttyy. Silloin työn tekeminen on vähemmän ylämäkeä ja myös vaikeiden hetkien eläminen on helpompaa.

Mitä tutkimuksen tekemiseen tulee, Laaksosella on siihen ihan oma salaisuutensa.

– Tutkimuksessa täytyy olla ”juju”. Kaikki kasvattimme tietävät, mitä se tarkoittaa. Tutkimuksessa on oltava aito haaste, mitä lähdetään ratkaisemaan. Ja ”jenga”, että siitä syntyy niin kuin dekkari. Pitää olla jännitteitä, ettei siitä tule vain selvitys ja kartoitus.

Perintö yliopistolle

Ura muotimarkkinoinnin parissa jäi, mutta tilalle tuli paljon muuta.

Vuosikymmenien aikana yliopistosta ja siihen liittyvästä yhteisöstä on tullut Laaksoselle rakas. Syystäkin – hän pääsi näkemään kauppakorkean eri vaiheet sen kehittyessä yliopistoksi.

– Läpi vuosien olen kokenut kantavana voimana ja vahvana elementtinä sen, kuinka me olemme me. Yhteisöllisyyden tunne vahvistuu vuorovaikutuksessa ja se lisää työhyvinvointia.

Laaksonen on solminut yliopiston kanssa emeritus-sopimuksen, ja hän jatkaa työtään emeritaprofessorina.