Tohtoriopintoihin tutustumassa – Janniina Autio löysi ainutkertaisen tilaisuuden ruuhkavuosien keskellä

”Häämöttääkö maisteriksi valmistuminen jo näköpiirissäsi? Kiinnostaako sinua akateeminen ura, tutkijan työ ja tohtoriopinnot? Vaasan yliopisto haluaa tukea uudella tavalla tohtoriopintojen aloittamista. Sinulla on nyt mahdollisuus hakea tutkijaharjoittelijan tehtävää, jossa voit tutustua ja valmistautua tohtoriopintoihin.”

Tämän työpaikkailmoituksen Janniina Autio huomasi, kun oli gradunsa kanssa loppusuoralla, ja päätti hakea paikkaa. 

– Olin graduohjaajalleni, tutkijatohtori Patrik Nordinille moneen kertaan ääneen sanonut, että väitöskirjan tekeminen voisi kiinnostaa minua. Myös hän vinkkasi harjoittelupaikasta minulle, ja keskustelimme hänen kanssaan, että minulla olisi hyvät edellytykset hakea.

Janniina valittiin tutkijaharjoittelijaksi, ja hän aloitti harjoittelunsa keväällä. Hän on saanut myös gradunsa valmiiksi ja juuri valmistunut sosiaali- ja terveyshallintotieteiden maisteriksi.

– Olen aiemmin suorittanut fysioterapeutin koulutuksen ja opiskellut myös erityispedagogiikkaa sekä liikuntalääketieteen kandiopinnot. Opiskelin myös Helsingin yliopistossa sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja johtaminen -maisteriopintojen perusopintokokonaisuuden. 

– Suoritettujen opintojen myötä aloin kuitenkin kaivata kokonaisvaltaisempaa lähestymistä asioihin, ja Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteiden kompleksisuusteoreettinen lähestyminen ja sen näkökulmat johtamiseen saivat mielenkiintoni syttymään.

”Kuin minulle tehty tilaisuus”

Tutkijaharjoittelun aikana tavoitteena on tohtoriopintoihin perehtyminen, nykyisen gradun tai diplomityön viimeistely sekä tulevan väitöskirja-aiheen suunnittelu. Harjoittelussa on mahdollista tehdä väitöskirjan tutkimussuunnitelmaa ja suorittaa tutkijakoulun tarjoamia jatko-opintokursseja. 

– Palkallinen harjoittelu on erittäin hyvä väylä tutustua tohtorikoulutukseen. Minulla on 2-, 4- ja 6-vuotiaat lapset, joten ilman harjoittelua ajan irrottaminen väitöskirja-aiheen hahmottelemiseen ja tutkimussuunnitelman tekemiseen olisi ollut hankalaa ja vaatinut enemmän järjestelyjä, Janniina miettii.

– Nyt olen voinut tehdä tutkimussuunnitelmaa joustavasti etänä, joskus lasten päiväuniaikaan, joskus koko päivän, kun hoitaja on paikalla. Olen sopinut, että teen töitä osa-aikaisesti. Harjoittelu on todella hieno mahdollisuus ja kuin minulle tehty, hän jatkaa.

Janniina tarkasteli gradussaan erään hyvinvointialueen palveluverkostoa syndemian, systeemiajattelun sekä verkostoteorioiden näkökulmista. Hänen aikeenaan on jatkaa väitöskirjassa hyvinvointialueiden tutkimista, tosin vähän eri tulokulmasta ja teoreettisista näkökulmista käsin. Käsitteenä syndemia pyrkii kuvaamaan yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja terveysongelmien välisiä yhteyksiä ja yhteisvaikutuksia. Kyse on tietynlaisten riskitekijöiden kumuloitumisesta.

– Harjoittelun aikana olen vielä etsinyt ja täsmentänyt tutkimusaukkoa aiheen ympärillä ja uutta näkökulmaa. Haluaisin jatkaa tutkimusta hyvinvointialueilla ja tuoda teoreettisen näkökulman lisäksi käytännön puolta väitöskirjaan.

Keskeistä ohjattavan ja ohjaajan välinen dialogi

Janniinan graduohjaaja Patrik Nordin on jatkanut hänen väitöskirjaohjaajanaan ja lähiesihenkilönään.

– Hän on ollut asiantunteva tuki. Olemme tavanneet kerran kuussa, ja välitsekkauksia varten olen tehnyt listaa, mitä haluan häneltä kysyä ja täsmentää. Olen hyvin itseohjautuva, mikä näkyy tavassani edetä myös tämän projektin kanssa. Erityisesti aiheen rajaukseen ja teoreettisen viitekehyksen hiontaan olen saanut ohjaajalta kriittistä näkökulmaa, Janniina kiittelee.

Patrik Nordin näkee tutkijaharjoittelun hyvänä väylänä integroida maisteriopinnot kiinteämmin tohtoriopintoihin niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kiinnostusta jatkaa. 

– Graduohjaajana olen tekemisissä tiiviisti ohjattavien kanssa, joten on helpompaa muodostaa kuva siitä, millaisia valmiuksia ja edellytyksiä ohjattavalla on siirtyä tekemään jatko-opintoja. Koska kyseessä on palkallinen pesti ja siten ohjaus sekä sparraus on taattu, edistää se tutkimusongelman hahmottamista ja rajaamista sekä toteutuskelpoisen tutkimussuunnitelman laatimista.

Nordinin mukaan ehdoton etu on, että ohjattava ja ohjaaja ovat jo graduprosessin myötä toisilleen tuttuja. Työskentelytavat, odotukset ja vaatimukset ovat kummallakin tiedossa etukäteen, ja keskinäiset kemiat toimivat. Tämä on tärkeää erityisesti väitöstutkimusprosesseissa, joiden kesto on useamman vuoden.

– Ohjaus on itselleni nimenomaan ohjaamista eikä pakottamista. Ohjattavalla on vastuu tutkimuksen toteuttamisesta ja viimeinen sana koskien erilaisia valintoja. En usko liian hierarkkiseen ohjaussuhteeseen vaan painotan kannustamista sekä tieteeseen olennaisena osana kuuluvan tieteellisen dialogin merkitystä, josta on hyötyä sekä ohjaajalle että ohjattavalle. Tavoitteena pitäisi aina olla se, että ohjattava on kykenevä haastamaan ohjaajan argumentit.

Koska harjoittelu kestää lopultakin vain lyhyen ajan, Nordin kehottaa miettimään etukäteen yhdessä ohjattavan kanssa, mitä kaikkea on järkevä tehdä ja mikä on realistista. 

– Oman näkemykseni mukaan tutkijaharjoittelujakson lopputuotoksena pitäisi olla tutkimussuunnitelma, jolla voi realistisesti odottaa saavansa jatko-opiskelupaikan. Laajemmin harjoittelun tarkoituksena on miettiä myös yhdessä HOPS:in eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman kautta, mitä kaikkea relevanttia kannattaa sisällyttää jatko-opintoihin, jotta ne tukisivat väitöstutkimusprosessia. Tässäkin dialogi on keskeistä.

Toiveena pääsy tohtoriopiskelijaksi

Harjoittelu on suunnattu maisteriopintojensa loppuvaiheessa oleville, ja ajatuksena on, että harjoitteluun valitut opiskelijat hakeutuisivat työsuhteen aikana tai sen jälkeen tohtoriopintoihin normaalien hakuväylien kautta. 

Entä mitkä ovat Janniinan tulevaisuuden uratavoitteet? Onko hänen näköpiirissään tohtoriksi valmistuminen jonain päivänä?

– Olen ollut pitkään lasten kanssa kotona, ja kesän jälkeen toiveeni on palata töihin asiantuntija- tai johtotehtäviin. Syksyllä aikomukseni on hakea Vaasan yliopiston tohtorikoulutukseen ja työn ohessa ja kenties osittain apurahalla suorittaa jatko-opintoja sekä edistää väitöskirjaa.

Sen lisäksi, että Janniina on harjoittelunsa aikana työstänyt väitöskirjansa tutkimussuunnitelmaa ja kahlannut tietokantoja etsien lisää tietoa, hän onkin myös laatinut omaa HOPSiaan. Hän tosissaan haluaa olla valmiina syksyn tohtorihakuun. 

– Minua kiinnostaa akateeminen polku, mutta ennen kaikkea haluan hyödyntää akateemista ymmärrystä yritysmaailmassa ja viedä tutkittua tietoa sekä kriittistä ajattelua käytäntöön. Tohtorikoulutuksessa saan työkaluja ja laajemman perspektiivin yhteiskunnan ilmiöiden tarkasteluun. Olen sitä mieltä, että ilmiöiden laajempi tarkastelu, uudet näkökulmat sekä kriittinen ajattelu tekevät ihmisille ylipäänsä hyvää.

Janniina uskoo, että tohtorin tutkinto avaa työelämässä uusia mahdollisuuksia, mikä ”motivoi häntä isosti”. Hänelle väitöskirjan tekeminen olisikin oman pääoman kartoittamista tulevaisuutta varten.

– Jos haluan olla johtajana organisaatiossa, jossa on vähääkään tutkimuspuolta, tohtoriopinnot ovat edellytys. Vaikka omat urasuunnitelmani ovat pitkän ajan tähtäimellä vielä auki, uskon ettei opiskelu mene koskaan hukkaan, vaan kouluttautuminen avaa aina uusia mahdollisuuksia.

Innostusta ja jännitystä – mitä jos oikeasti pääsenkin sisään?

Janniina toki tiedostaa, ettei jatko-opintojen suorittaminen ja väitöskirjan tekeminen erityisesti työn ohessa ole mikään läpihuutojuttu.

– Työmäärä mietityttää varsinkin omassa elämäntilanteessani. Hieman pelonsekaisin tuntein tässä ollaan, tosi innostuneena mutta vähän jännittyneenä, että mitä jos oikeasti pääsenkin tohtoriopiskelijaksi! 

– Tiedän, että väitöskirjan kirjoittaminen on tosi iso duuni mutta olen valmis menemään sitä kohti. Toisaalta se vaatii vain kurinalaisuutta ja asennetta, että yksi asia kerrallaan.

Tutkijaharjoittelu on ylittänyt Janniinan odotukset, ja hänen mielestään harjoittelu on loistava keino houkutella maisteriopiskelijoita tohtoriopintojen pariin. Hän kehuu erityisesti sitä, että harjoittelun aikana on opiskelijalähtöisesti otettu huomioon, mitä hänen kannattaa tehdä ja mikä hyödyttää eniten ajatellen hakeutumista jatko-opintoihin.

– On ollut hienoa nähdä jo tässä ajassa oman ajatteluni kehitys. Luulin, ettei kolmessa kuukaudessa ehtisi osa-aikaisesti tehdä paljoakaan, mutta väitöskirjan aihe on täsmentynyt todella paljon ja olen tehnyt suunnitelman siitä, mitä kursseja jatko-opinnot sisältäisivät ja missä ajassa ne etenisivät. Kaikki alkaa olla jo valmiina, jos syksyllä pääsisin sisään.

– On myös mahtavaa, että sain siirtyä gradusta suoraan väitöskirjasuunnitelman laadintaan sekä hakuprosessin pariin. Nyt kaikki opiskelutekniikat ja esimerkiksi lähdeviittausten teko on hyvin muistissa.