Digitalisaatio vaatii opettajalta kykyä luoda merkityksellisiä hetkiä
– Opiskelija voi luennoitsijaa kuunnelleessaan samalla perehtyä jopa opettajan itsensä käyttämään lähdemateriaaliin tai voi tutustua samaa aihepiiriä koskevaan kansainvälisesti tunnetun yliopiston osaavaan ja kenties viihteelliseenkin muotoon muokattuun opiskelumateriaaliin. Silloin opettajan tehtävänä on tiedon tarjoamisen sijasta pikemminkin tietämisen ohjaaminen eli ohjata opiskelijoita ajattelemaan, reflektoimaan, lähdekritiikkiin ja tiedon koostamiseen, Ronkainen jatkoi.
Yliopiston opettajat ja opiskelijat keskustelivat yhdessä oppimisesta, erityisesti verkko-opintojen ja digitalisaation vaikutuksista siihen.
Aiempaa digitaalisempi maailma haastaa opettajan
Ronkaisen mielestä on turha puhua kahtiajaosta, jossa lähiopetus ja etäopetus nähdään vastapareina. Tärkeintä kummassakin on luoda läsnäoloa, yhteisiä tilanteita, joissa opiskelija havahdutetaan ajattelemaan itse. Yhdessä oppiminen vaatii opettajalta kykyä ja halua luoda merkityksellisiä hetkiä ja koottuja kokonaisuuksia.
– Digitalisoituva opetus voi pahimmillaan olla opiskelijan yksinäistä puurtamista ja yksinäisyyttä, siksi yhdessä oppimista on nykyisin vaalittava aiempaa vahvemmin. Koska kukaan ei voi myöskään olla kaikkien alojen asiantuntija, tarvitaan yhdessä oppimisen ja tekemisen taitoa. Tämä edellyttää, että opetuksen on oltava yhteistyöpainotteisempaa eli tarvitaan sekä yhteistyön pelisäännöt ja yhteistyön etiikkaa että kaikille yhteinen tavoite. Opiskelijoille on siis annettava valmiuksia projektityöskentelyyn.
Kokeilussa uusi verkkosovellus luento-opetuksen avuksi
Ylioppilaskunnan pääsihteeri Jaana Immonen toi esiin opiskelijoiden tarpeen verkko-opetuksen määrän lisäämiselle, sillä oppimisen sitoutuminen aikaan ja paikkaankin on mm. työssä käynnin takia vähentynyt. Opiskelijat toivovatkin jokaiselle kurssille vähintään kahta suoritustapaa. Vaasan yliopistossa on Immosen mukaan jo paljon hyviä yhdessä oppimisen käytänteitä, joita kannattaa levittää.
Dekaani Hannu Katajamäki esitteli yliopisto-opettaja Laura Lappalaisen yhdessä opiskelijoiden kanssa kehittämän, vielä pilottivaiheessa olevan verkkosovelluksen. Sen avulla opiskelijat voivat luennon aikana esittää kysymyksiä luennoitsijalle anonyymisti ja niin, että kysymykset näkyvät muillekin opiskelijoille. Muut voivat halutessaan tykätä kysymyksestä eli osoittaa kysymyksen tärkeyden luennoitsijalle.
Sovellus herätti kiinnostusta. Vaikka siinä nähtiin riskinsä, kuten että se voi viedä huomion varsinaiselta opetukselta, myönteisiä puolia nähtiin sitä enemmän ja sovellusta toivottiin omaankin käyttöön. Myönteisinä puolina mainittiin esimerkiksi se, että anonymiteetti tekee mahdolliseksi kysyä arkaluontoisempiakin kysymyksiä, oppiminen voi vahvistua, kun käytössä on useampi aisti (kuulo ja näkö) ja opiskelijat tietävät aiempaa paremmin, mihin kysymykseen luennoitsija on vastaamassa, kun kysymyksen näkee ruudulla.
-MiM-