"Veronkorotuksiin tarvitaan lisää ennustettavuutta"
Veronkorotuksesta on säädetty verotusmenettelylain (VML) 32 pykälässä. Etenkin VML 32.3 §:n soveltamiseen sisältyy Lindgrenin mukaan ongelmia ja rajanvetokysymyksiä.
Säädöksen näet sanotaan, että mikäli verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai ei ole esimerkiksi antanut lainkaan ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta. Kyse ei ole esimerkiksi osakeyhtiön näkökulmasta mistään pikkusummista.
– Vuoden 2014 alusta 20 prosentin yhteisöverokannalla VML 32.3 §:n mukainen 30 prosentin veronkorotus tarkoittaa osakeyhtiön verotuksessa verosta laskettuna 150 prosentin korotusta, luonnehti Lindgren, joka esityksessään keskittyi etenkin osakeyhtiöiden veronkorotuksiin.
Verohallinnon ohjeen mukaan prosentti voi olla pienempikin tai korotus voidaan jättää kokonaan määräämättä, jos kyse on tulkinnallisesta tilanteesta.
Eri oikeusasteissa yksittäisen tapauksen veronkorotussummat ovat voineet tulla tuntuvastikin alas, jopa sadoillatuhansilla euroilla.
Veronkorotuksen enimmäismäärä tulisi alentaa 20 prosenttiin
Lindgrenin mukaan veronkorotusten ennustettavuutta voidaan edistää esimerkiksi verohallinnon ohjeella, oikeuskäytännön julkaistuilla ratkaisuilla sekä lainsäädännöllä.
Oikeuskäytännön julkaistuilla ratkaisuilla on mahdollista linjata selkeämmin VML 32.3 §:n soveltamisen edellytyksiä ja veronkorotusten määriä.
– Tämä edellyttää käytännössä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, sanoi Lindgren puheessaan.
Laissa voitaisiin muuttaa esimerkiksi kohtaa, jossa puhutaan 30 prosentista.
– Yhteisöverotuksen näkökulmasta veronkorotuksen enimmäismäärä tulisi alentaa 20 prosenttiin lisätystä tulosta, jolloin määrä vastaisi yhteisöverokantaa, Lindgren sanoi.