Digipapit tuovat valokuitua pimeneville alueille
Tietoverkkoyhteyksien merkitys laajojen maaseutualueiden ja pitkien etäisyyksien Suomessa korostuu. Sote- ja maakuntauudistus perustuvat niin ikään palvelujen digitalisaatioon, mikä puolestaan edellyttää kattavaa, luotettavaa ja toimivaa tietoliikenneinfrastruktuuria. Langattomat yhteydet eivät ole riittävän luotettavia tärkeiden palvelujen järjestämisessä sekä yritysten ja etätyötä tekevien käytössä, kuten Vaasan yliopiston uudessa tutkimusjulkaisussa Paikallisuus ja digitalisaatio – Valokuituverkkojen merkitys maaseutualueiden kehittämisessä todetaan. Raportin ovat kirjoittaneet yliopistonlehtori Ilkka Luoto sekä projektitutkija Tuomas Honkaniemi.
Syksyllä 2015 käynnistyneessä tutkimushankkeessa tarkasteltiin tietoverkkoyhteyksien vaikutuksia maaseutualueiden näkökulmasta. Huomio kiinnittyi erityisesti maaseutupaikkoihin, joissa oli aloitettu valokuituverkkojen omatoiminen rakentaminen. Tutkimuksen lähtökohtana oli alueen suhteellisen aseman muutos, jota myös valotettiin eri toimijaryhmien arjessa.
Tarkasteluun valitut alueelliset kuitukohteet edustivat erilaisia maaseututyyppejä Pohjois-Karjalan Rääkkylässä, Varsinais-Suomessa Paraisten saaristokaupungissa, Etelä-Pohjanmaan ydinmaaseudulla sijaitsevassa Itäkylässä (Lappajärvi) ja Uudenmaan metropolialueen maaseudulla Valkjärvellä (Nurmijärvi). Kuitukohteissa haastateltiin osuuskunta- ja yhdistystoimijoita, yrittäjiä, maatalouden harjoittajia sekä vapaa-ajan asukkaita.
Valokuituosuuskunnat tarvitsivat onnistuakseen paikallisyhteisön, julkishallinnon sekä kaupallisten operaattorien tukea.
– Valokuituverkkoja rakennettaessa korostui etenkin paikallisten "digipappien" rooli, kuten eräs haastateltava kuvasi mieleenpainuvalla tavalla maaseudun voimahahmoja. Myös kunnan keskeinen rooli mainittiin tärkeänä yksittäisenä tekijänä, sanoo tutkimusprojektia johtanut yliopistolehtori Ilkka Luoto Vaasan yliopiston aluetieteen yksiköstä.
Tilkkutäkkirakentaminen voi aiheuttaa valikoivaa syrjäytymistä
Valokuituverkkojen tilkkutäkkimäinen rakentaminen kiihdyttää tutkimuksen mukaan alueellista eriytymistä – äärimmillään jopa eristäytymistä keskeisistä digitalisoituvista palveluista, mikäli se toteutuu syrjäisiä alueita ja taloryppäitä vältellen.
– Huolena onkin, että valokuituyhteydestä hyötyvät digitalisaation edelläkävijät, jotka kasvattavat etumatkaa muihin käyttäjiin nähden. Sen sijaan ne käyttäjäryhmät, joiden hyvinvointiin valokuituyhteydellä olisi suhteellisesti suurin vaikutus, ovat jäämässä digitaalisten palvelujen ulkopuolelle, Luoto sanoo.
Tätä valikoivaa syrjäytymistä etäisyyden, maksukyvyn, iän, osattomuuden ja tietotekniikkataitojen suhteen tapahtuu kasautuvasti myös alueiden ja jopa kylien sisällä.
Aktiiviset valokuituosuuskunnat, kunnat, kyläyhdistykset ja yritykset ovat onnistuneet paikoittain luomaan yhteistuumin merkittäviä paikallisia osaamisrakenteita, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Nopeat ja luotettavat tietoverkkoyhteydet ovat tärkeitä etenkin yrittäjille ja maatalouden harjoittajille. Niiden olemassaolo vaikuttaa suoraan yritysten ja asukkaiden sijaintipäätöksiin. Etätyötä tekevät vapaa-ajan asukkaat tunnistivat niin ikään valokuituyhteyden hyödyt selvästi.
Tutkimuksen rahoitti maa- ja metsätalousministeriön maatilatalouden kehittämisrahasto perustuen maaseutupolitiikan neuvoston (MANE) puoltavaan lausuntoon tutkimushankkeesta Tietoverkkoyhteyksien rooli maaseutupaikkojen suhteellisen aseman muutoksessa.
Lisätietoja: yliopistonlehtori Ilkka Luoto, Vaasan yliopiston aluetieteen yksikkö, ilkka.luoto(at)uwasa.fi, p. 029 449 8383 sekä projektitutkija Tuomas Honkaniemi, tuomas.honkaniemi(at)uwasa.fi, p. 050 532 6794.
Mitä mieltä olit jutusta?