Kuntalain muutoksenhakusäännöksissä on kehittämisen varaa
Image
Kunnallisvalituskelpoisuuden rajoittaminen tietyissä yksityisoikeudellisissa asioissa olisi perusteltua, käy ilmi Sami Sarvilinnan tuoreesta julkisoikeuden väitöstutkimuksesta.
– Kunnallisvalituksen tarjoamaa laillisuusvalvonnan mahdollisuutta ei välttämättä tarvita, kun kyse on kunnan päätöksestä ilmeisen henkilösidonnaisessa asiassa, esimerkiksi kun ollaan tekemässä työsopimusta tai maksamassa vahingonkorvausta, esittää perjantaina 3. marraskuuta Vaasan yliopistossa väittelevä Sami Sarvilinna.
Suomalaisella kunnalla on kaksi roolia. Kunta on viranomainen, mutta samalla se on myös yksityisoikeudellinen toimija, joka voi tehdä sopimuksia, myydä ja ostaa omaisuutta, toimia työnantajana tai vaikkapa joutua virheen tai laiminlyönnin takia vahingonkorvausvelvolliseksi.
Viranomaisena kunnan tulee kuitenkin tehdä hallinnollisia päätöksiä myös yksityisoikeudellisissa oikeussuhteissaan, ja tällaiset päätökset puolestaan ovat laajalti kunnallisvalituskelpoisia.
Kunnallisvalituksella on Suomen oikeusjärjestelmässä kaksi tarkoitusta. Se on yhtäältä asianosaisen oikeussuojakeino ja toisaalta kuntalaisen keino valvoa kunnan toiminnan laillisuutta.
Sarvilinna tekeekin väitöstutkimuksessaan eron kunnan erilaisia yhteiskunnallisia tarkoitusperiä palvelevien oikeustoimien, kuten kiinteistön kaupan tai kunnan toisen velasta antaman takauksen, ja kunnan henkilösidonnaisten oikeustoimien, kuten työsopimuksen tai vahingonkorvauksen välillä.
– Mitä henkilösidonnaisemmasta asiasta on kyse, sitä vähemmän perusteltuna sen kunnallisvalituskelpoisuutta on pidettävä. Asianosainen ei tarvitse kunnallisvalituksen kautta saatavaa oikeussuojaa, koska hänellä on käytettävissään muita tehokkaampia oikeussuojakeinoja ja kuntalaisella ei voida katsoa olevan suurtakaan intressiä valvoa tällaisissa asioissa tehtävien päätösten laillisuutta, sanoo Sarvilinna.
Toisin on silloin, kun kunta harjoittaa vaikkapa maapolitiikkaa tai elinkeinopolitiikkaa yksityisoikeudellisin keinoin. Tällaisten asioiden kunnallisvalituskelpoisuutta on Sarvilinnan mukaan pidettävä edelleen perusteltuna.
Sarvilinnan tutkimus sijoittuu julkisoikeuden ja yksityisoikeuden rajapintaan. Sen lainopillisena lähtökohtana on erityisesti ruotsalaisessa oikeustieteessä tunnettu tavoitesuuntautunut tulkintamenetelmä, ja tutkimus sisältää myös oikeuspoliittisia ehdotuksia lainsäädännön tulevaa kehittämistä silmällä pitäen.
Väitöskirja
Sarvilinna, Sami (2023) Kunta yksityisenä: Kunnan yksityisoikeudellisten oikeustoimien julkisoikeudellisesta valvonnasta. Acta Wasaensia 517. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.
Väitöstilaisuus
OTL Sami Sarvilinnan väitöstutkimus “Kunta yksityisenä: Kunnan yksityisoikeudellisten oikeustoimien julkisoikeudellisesta valvonnasta” tarkastetaan perjantaina 3.11.2023 klo 12 Vaasan yliopiston Ankkuri-rakennuksen Nissi-auditoriossa.
Väitöstilaisuuden seuraaminen on mahdollista myös etäyhteyden kautta (Zoom, salasana: 754541)
Vastaväittäjinä tilaisuudessa toimivat professori emeritus Heikki Kulla (Turun yliopisto) sekä professori emeritus Juha Karhu (Lapin yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori, dosentti Kristian Siikavirta.
Tietolaatikko
Lisätiedot
Sami Sarvilinna, puh. 040 3342 111, sami.sarvilinna(@)welho.com
Sami Sarvilinna on syntynyt Helsingissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1986. Hän on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1993. Lisäksi hän on suorittanut Magister Juris -tutkinnon Oxfordin yliopistossa vuonna 1996, filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1999 sekä maisterin tutkinnon julkisjohtamisessa Princetonin yliopistossa vuonna 2003. Sarvilinna valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 2012 Helsingin yliopistosta. Hän on aiemmin työskennellyt Helsingin kaupungin viranhaltijana ja virkamiehenä oikeusministeriön hallinnonalalla. Väitöksen aikaan Sarvilinna toimii hallinto-oikeustuomarina Helsingin hallinto-oikeudessa.
Mitä mieltä olit jutusta?