Niina Mäntylä julkisoikeuden professoriksi: ”Jos kansalainen kokee jäävänsä syrjään päätöksenteossa, seurauksena voi olla maalittamista tai kansalaistottelemattomuutta”

– Vallan kontrolloinnissa tärkeää on kansalaisten ääni ja mahdollisuus osallistua. Eurooppalaisen oikeusvaltion lähtökohtana on demokratia. Jos kansalainen kokee, ettei saa ääntään millään muulla tavalla esille, hän saattaa esimerkiksi pyrkiä systemaattisesti vaikuttamaan epäasiallisin keinoin virkamiehen toimintaan.

Julkisoikeuden ytimessä on julkisen vallan käyttö ja kontrollointi, joka on yksi toimivan yhteiskunnan perusedellytyksistä.

– Siihen liittyen minua kiinnostaa myös valvonta. Kun puhutaan hallinnon heikoimmista asiakasryhmistä, kuten lapsista, valvonta on todella tärkeää. Näin siksi, että kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia käyttää oikeusturvakeinoja, kuten valittaa tai kannella, ja ilman tehokasta valvontaa heidän oikeuksiensa toteutuminen voi estyä. Tutkimushankkeissamme olemme nostaneet esiin muun muassa systemaattisen valvonnan tarvetta perusopetussektorilla.

Oikeusjärjestelmien ongelmien osoittelu ei riitä

Julkisen vallan kontrollointiin liittyy myös toinen Mäntylälle tärkeä tematiikka, virkavastuu. Virkavastuu on tärkeä julkisen vallan käyttöön sekä hallinnon lainalaisuuteen liittyvä kontrollikeino. Virkamies voi joutua virkavastuuseen, jos hän on rikkonut lakia tai virkasuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan tai laiminlyönyt tehtäviään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi rikosoikeudellista vastuuta, vahingonkorvausvastuuta tai hallinnollista vastuuta.

– Julkishallinnon automaation ja digitalisaation myötä joudutaan miettimään uusia ratkaisuja ja sitä, kuka on vastuussa mistäkin, esimerkiksi automaattiseen päätöksentekoon liittyvissä vastuu- ja valvontakysymyksissä.

Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettu laki sisältää uudenlaisen ratkaisun vastuun pilkkomisesta. Säännös on tullut voimaan 1. toukokuuta. Automaatiossa on nimettävä eri vaiheissa vastuulliset henkilöt, jotka vastaavat esimerkiksi automaation käyttöönotosta tai valvonnasta.

– Täsmällisemmin määriteltyjä ja dokumentoituja vastuita ja toimintavelvoitteita tarvittaisiin laajemminkin julkishallinnossa, kun hallinto verkostoituu ja monitoimijaiset yhteistyörakenteet yleistyvät. Toisaalta Suomessa tyypillinen yksilövastuu ei yksinään välttämättä vastaa parhaalla mahdollisella tavalla tulevaisuuden haasteisiin, vaan myös julkisyhteisöjen juridista vastuuta organisaationa tulisi kehittää.

Professoriksi nimitetty Mäntylä on työskennellyt aiemmin Vaasan yliopistossa julkisoikeuden apulaisprofessorina. Hänet valittiin hieman yli kolme vuotta sitten yliopiston Tenure track -vakinaistamispolulle, jota pitkin voi edetä säännöllisten arviointien kautta professorin tehtävään.

– Tutkimuksessani haluan myös löytää ratkaisuja, en vain havaita oikeusjärjestelmien ongelmia.

Mäntylä väitteli vuonna 2010, jolloin hän tutki, kuka voi oikeudellisissa prosesseissa edustaa luontoa. Väitöskirjan aihe on tällä hetkellä entistä ajankohtaisempi, kun ympäristöasiat ovat nousseet yhä kuumemmaksi yhteiskunnan puheenaiheeksi.

– Olen työskennellyt 19 vuotta Vaasan yliopistossa samassa työhuoneessa, ja ikkunasta näkyvä meri ja huoneen kirjapinot ovat tulleet läheisiksi. Tulin opiskelemaan julkisoikeutta vuonna 1999 ja valmistumisen jälkeen 2004 jäin yliopistoon töihin. Olen myös opiskellut oikeustieteitä Helsingin yliopiston Vaasan yksikössä, josta valmistuin 2014, sillä halusin saada kokonaisnäkemyksen oikeusjärjestelmän toiminnasta.

– Kun aloitin yliopistolla, minulle sanottiin, että pitää olla terävät kyynärpäät voidakseen edetä. Itse en allekirjoita teräviä kyynärpäitä, sillä tutkijoiden välillä ilmapiiri on aina ollut kannustava. Teen paljon yhteistyötä myös pohjoismaisten kollegojen kanssa, mikä on todella antoisaa. Meillä on samanlaiset yhteiskunnalliset olosuhteet mutta kuitenkin eroja oikeusjärjestelmissä.