Suomalaiseen oikeusvaltioon kohdistuu monia uhkakuvia, osoittaa uutuuskirja

Demokraattisen oikeusvaltion periaatteet ovat koetuksella monessa länsimaassa – näkyvimpinä osoituksina vähemmistöjen oikeuksien kaventaminen, median toimintavapauden rajoittaminen ja tuomioistuinten riippumattomuuden kyseenalaistaminen. Onko Suomessakin syytä huoleen? Kyllä ja ei, osoittaa Tieto, valta ja vaikuttaminen oikeusvaltiossa.

– Eurooppalaisessa ajattelussa oikeusvaltiollisuus kytkeytyy demokratiaan. Kirja on ajankohtainen sen vuoksi, että maailmalla ja Euroopassakin demokratian tila heikkenee, muistuttaa Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Niina Mäntylä.

Mäntylän mukaan autoritäärisissä valtioissa laki muuttuu vallankäytön välineeksi, kun oikeusvaltioissa nimenomaan lainsäädännöllä pitäisi rajoittaa vallan käyttöä.

– Esimerkiksi Puolassa perustettiin erityinen kurinpitoelin valvomaan tuomareita, jonka on nähty puuttuvan mielivaltaisesti tuomarien toimintaan. Autoritäärisissä valtioissa myös vähemmistöjen asema ja oikeudet heikkenevät. Euroopan komissio on nostanut Unkaria vastaan rikkomuskanteen liittyen seksuaalivähemmistöjen asemaan, Mäntylä kuvailee.

Oikeusvaltioon kohdistuvat uhat esiin: polarisaatio, vihapuhe, maalittaminen, tekoäly, ongelmallinen vaikuttaminen

Kirjaan on sen toimittajien lisäksi kirjoittanut monipuolinen joukko tutkijoita ja asiantuntijoita. Vaasan yliopistosta kirjoittajakaartiin kuuluvat Mäntylän ja Laura Perttolan lisäksi Jari Autioniemi, Helka Kalliomäki, Jyri Paasonen, Ari Salminen, Kristian Siikavirta ja Joonas Widlund.

Image

Kirjoittajat analysoivat suomalaiseen oikeusvaltioon kohdistuvia uhkakuvia, joita ovat esimerkiksi yhteiskunnallinen polarisaatio ja poliittinen passiivisuus, vihapuhe sekä internetistä kerättävän datan käyttäminen vääriin tarkoituksiin. Ydinteemana on tietoon liittyvä vallankäyttö ja oikeusvaltion näkökulmasta ongelmallinen vaikuttaminen, joka kohdistuu esimerkiksi tutkimusaiheisiin, tuomioistuimiin ja virkamiehiin.

Professori Mäntylä tuo esimerkiksi luvussa Kansa oikeusvaltion uhkana? esiin vihapuheen merkitystä oikeusvaltion näkökulmasta. Vihapuhe vaientaa julkista keskustelua ja voimistaa eri ryhmien vastakkainasettelua. Maalittaminen olisi Mäntylän mielestä kriminalisoitava.

– Vihapuhe ja jopa maalittaminen voi kohdistua myös virkamiehiin tai kunnallispoliitikkoihin, ja näin vähentää näiden tehtävien houkuttelevuutta. Myös tutkijoita maalitetaan, joskin empiirinen aineistomme valossa tilanne ei ole vielä hälyttävä. Itse näen, että maalittaminen olisi kriminalisoitava, joskin se on vaikea tehtävä, koska sananvapauttakaan ei saa liiallisesti rajoittaa, koska sekin olisi oikeusvaltion kannalta ongelma, Mäntylä pohtii.

Uhkaako korruptio eduskuntaa?

Kattavassa teoksessa käsitellään myös sosiaalisen median alustojen valtaa ja sääntelyä, lainsäätäjän korruptioon liittyvää kehitystä, ulkopuolisia vaikutteita lainvalmistelussa ja julkisen sektorin tietopohjaisessa päätöksenteossa sekä teknologian mahdollistaman kansalaisten valvonnan sovittamista yhteen yksilöiden oikeuksien kunnioittamisen kanssa.

Esimerkiksi Vaasan yliopiston julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salmisen kirjoittamassa luvussa tarkastellaan parlamentin integriteettijärjestelmän kehittämistä instituution ja yksilön tasolla kysymällä Uhkaako korruptio eduskuntaa?

Salminen näkee, että eduskuntaan kohdistuvat korruption uhat ovat todellisia, ja varsinkin uusiin hybridiuhkiin on suhtauduttava vakavasti. Ne voivat pahimmillaan horjuttaa demokraattisia instituutioita.

Hänen mukaansa eduskunnan integriteettijärjestelmää olisi perusteltua kehittää siten, että edustajat tunnistavat eettiset pulmatilanteet ja kantavat näin vastuun omasta käyttäytymisestään. Salminen ehdottaa uusiksi työkaluiksi eettistä koodistoa ja parlamentin etiikkaa valvovaa elintä.

– Edustajan eteen tulevia eettisiä ongelmia käsitellään ja seurataan niukasti eduskunnassa. Ratkaisut jäävät usein edustajan oman harkinnan ja moraalisen selkärangan varaan. Tämä lisää yksilön haavoittuvuutta tilanteissa, joissa tarvittaisiin pysyvämpää etukäteistä tukea. Tarvittaisiinko siis eduskuntaan erityinen eettinen koodisto, code of conduct, joka sisältäisi perusteluja korruption torjunnan tärkeydestä ja vahvistaisi integriteettiä? Entä parlamentin etiikkaa valvova elin kansainvälisten esimerkkien viitoittamana?

Niina Mäntylä, Jukka Viljanen & Laura Perttola (toim.)
Tieto, valta ja vaikuttaminen oikeusvaltiossa
ISBN 9789523452145
Gaudeamus 2023