Oletko valmis pahan päivän varalle? – Turvallisuus ei ole vain armeijan vaan jokaisen arkea
Ukrainan sota ja polttoaineen sekä ruoan hinta, pakotteiden vaikutukset, Nato-jäsenyyden hakeminen, hävittäjähankinnat, väestösuojat ja maanpuolustuskurssit, kyberhyökkäykset, keskustelu itärajan sulkemisesta ja pakolaistulvasta, koronarajoitukset ja koronalomautukset, maskigate ja huoltovarmuus. Nämä kaikki ovat olleet viime aikojen todellisuuttamme.
– Turvallisuuden tunteen merkitys on korostunut kriisien myötä. Viranomaisilla on ollut haasteita vastata sodan ja viruksen luomaan epävarmuuden ilmapiiriin. Uutismedia ja sosiaalinen media ovat vaikuttaneet voimakkaasti kansalaisten turvallisuuden tunteeseen, sanoo filosofi, Vaasan yliopiston vastuullisuus- ja eettisyysjohtaja Tommi Lehtonen.
Objektiivinen ja subjektiivinen turvallisuus eivät aina kulje käsi kädessä
Turvallisuuden objektiivinen puoli eli turvallisuustilanne ja subjektiivinen kokemus eli turvallisuuden tunne eivät välttämättä kulje käsi kädessä tai tasatahtia. Henkilö voi kokea turvattomuutta, vaikka objektiivinen uhka ei ole akuutti. Lisäksi erot henkilöiden välillä voivat olla suuria: yksi viis veisaa uhkakuvista ja toinen varautuu hamstraamalla kaupassa hernekeittopurkkeja ja vessapaperia.
Kriisitietoisuus ja turvattomuuden tunne saattavat hälvetä nopeasti, jos uhka ei ole fyysisesti tai henkisesti lähellä. Lehtonen kertoo, että Ukrainan sodan alkaessa hän saattoi katsoa uutisia aiheesta kerran tunnissa, mutta nyt ehkä enää päivittäin. Tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia, toisilla uhka pysyy herkemmin mielessä.
Mielenkiintoinen ristiriita turvallisuustilanteen ja turvallisuuden tunteen välillä on myös siinä, että tilastojen valossa hyvinvointivaltio Suomi on maailman turvallisin maa. Toisaalta, kun suomalaisten arvoja tutkittiin muutama vuosi sitten, turvallisuus nousikin ykkössijalle. Tulos heijasteli PTT:n tutkijoiden mukaan yleistä maailmantilan kehitystä levottomuuksineen ja kriiseineen. Tuolloin oli koettu pakolaiskriisi ja terrori-iskuja Euroopassa. Lehtonen uumoileekin, että jos tutkimus tehtäisiin juuri nyt uudelleen, turvallisuus olisi vieläkin tukevammin suomalaisten tärkein arvo.
Kansalaisten arjen turvallisuushuolet pitäisi huomioida
Turvallisuus on käsitteenä laajentunut sotilaallisesta turvallisuudesta ihmisoikeuksiin ja inhimillisen kehityksen kysymyksiin. Lisäksi Lehtonen huomauttaa nobelisti Amartya Seniä lainaten, että turvallisuus ei ole vain ylätason globaalia tai kansallista turvallisuutta, vaan myös henkilökohtaista, arjen turvallisuutta.
– Ruohonjuuritason turvallisuus pitäisi ottaa esiin. Tavallisten kansalaisten arkiset turvallisuushuolet, jotka liittyvät toimeentuloon, perheenjäseniin liittyviin huoliin, sairauksiin ja pärjäämiseen, ovat hyvinkin akuutteja ja konkreettisia kuten ylivelkaantuminen tai koulukiusaaminen, Lehtonen muistuttaa.
Nämä arjen huolet voivat tuoda ihmisille enemmän turvattomuuden tunnetta kuin maailmanlaajuisen katastrofin uhka. Hänen mukaansa päättäjien ja poliitikkojen puheet isoista kansallisista turvallisuuskysymyksistä saattavatkin jäädä etäisiksi ja abstrakteiksi, jos ne eivät riittävästi kytkeydy yksilön kokemusmaailmaan.
Käytännössä tämä voisi esimerkiksi Ukrainan sodan tukemisessa tarkoittaa sitä, että päättäjät huomioisivat myös kansalaisten taloushuolet, jotta kansan tuki Venäjä-pakotteille säilyisi.
Lehtonen on hiljattain julkaissut artikkelin turvallisuuden viestinnästä ja etiikasta osana Poikkeuksellinen viestintä -kirjaa. Hän käsittelee siinä esimerkiksi viestinnän roolia kriisitietoisuuden nostattamisessa ja uhkiin varautumisessa.
– Miten kriiseihin varaudutaan ja niistä tiedotetaan oikea-aikaisesti ja oikein mitoitetusti niin, ettei viestintä pahenna tilannetta. Ikävimmillään kriisitietoisuuden lisääminen voi tuottaa lisää kriisiä. Kun kriisi on päällä, hyvä tapa lisätä turvallisuutta on rauhallinen puhe ja käytös, Lehtonen ohjeistaa.
Taloudelliseen turvallisuuteen voi varautua monella tapaa
Kautta aikojen meitä on kannustettu varautumaan pahan päivän varalle, millaisena se kenellekin sitten näyttäytyy. Työpaikan menettäminen, odottamattomat kulumuutokset arjessa tai oman työkyvyn heikkeneminen vaikuttavat kotitalouden tulovirtoihin. Taloushuolet ahdistavat ja voivat viedä yöunet.
– Ilman muuta puskurirahaston pitäminen on keskeinen tapa varautua taloudellisiin yllätyksiin, toteaa taloustieteen professori Panu Kalmi.
Puskurirahastolla tarkoitetaan rahaa, joka on tarpeen tullen helposti saatavissa käyttöön eli se on esimerkiksi tavallisella käyttötilillä. Sanotaan, että tilillä olevan puskurirahaston sopisi vastata noin kahden kuukauden palkkaa. Käteistäkin voi poikkeusoloissa tarvita, joten sitä on hyvä pitää saatavilla joitakin satasia.
Taloudellista turvaa voi hakea myös pitkän aikavälin sijoituksilla. Kalmi neuvoo tällöin hajauttamaan sijoituksia eri kohteisiin. Esimerkiksi osakkeet ja rahastot tai niiden yhdistelmä ovat hyviä vaihtoehtoja. Lisäksi rahastojen kautta voi sijoittaa vaikka kiinteistöihin tai metsään.
– Kiinteä omaisuus, kuten asunnot tai metsä on usein osakesijoituksia turvallisempi sijoituskohde kriisin koittaessa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö osakkeisiin kannattaisi sijoittaa, vaan pikemminkin sitä, että omaisuus kannattaa hajauttaa eri kohteisiin. Myöskään pelkästään asuntoihin sijoittaminen ei ole kovin mielekästä.
Kriisit eroavat toisistaan, toiset ovat helpommin hallittavissa kuin toiset ja niiden ennalta-arvattavuus vaihtelee.
– Pandemian seuraukset ovat Ukrainan tilannetta ehkä jotenkin ennalta-arvattavampia ja hallittavampia. Kummatkin tuntuvat johtavan hintojen nousuun, joskin vähän eri syistä. Pandemian torjuntaan käytettiin runsaasti julkista rahoitusta, Ukraina tulee johtamaan puolustusmenojen pysyvään kasvuun, ruokakriisin hoitoon ja Ukrainan jälleenrahoitukseen liittyviin menoihin.
Kriisi on valetiedon levittäjän kulta-aikaa
Kriisit ja poikkeusajat ovat valetiedon levittäjille otollista aikaa. Epävarmuus on suurta, ja asiantuntijatietokin altistuu epäilyille sosiaalisen median kiivaassa keskustelussa.
Kansalaisten voi olla vaikea tunnistaa valetietoa. Valetieto voi aiheuttaa sekaannusta, vaikeuttaa kriisin hoitamista ja polarisoida. Se voi heikentää luottamusta viranomaisten ja valtiojohdon toimintaan.
Miten varmistua siitä, että sekä päättäjillä että kansalaisilla on kriisissä saatavilla oikeaa tietoa, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa?
– Tarvitaan tiedon huoltovarmuutta, sanoo aihetta tutkivaa IRWIN-hanketta johtava professori, vararehtori Annukka Jokipii.
Jokipiin mukaan huoltovarmuus on perinteisesti nähty materiaalisena varautumisena, mutta nykyisessä tietoyhteiskunnassa tarvitaan myös oikean tiedon varmistamista ja suojautumista hybridiuhkilta sekä valetiedon eli dis- ja misinformaation levittämispyrkimyksiltä.
– Tiedon huoltovarmuus on moniulotteista yhteiskunnallista kyvykkyyttä. Se luo edellytykset tiedon tuottamiselle ja tietoperusteiselle päätöksenteolle ja vuorovaikutukselle.
Kysymys on siten myös yhteiskunnan päätöksentekojärjestelmän ja lainvalmistelun toimivuuden turvaamisesta. Esimerkiksi koronapandemia ja pyrkimykset hallita sitä ovat osoittaneet, kuinka herkästi päätöksentekojärjestelmät järkkyvät poikkeusaikoina. Tarvitaan koko yhteiskunnan resilienssin ja luottamuksen vahvistamista.
Tiedon huoltovarmuus edellyttää Jokipiin mukaan verkostojen välistä yhteistyötä. Jatkuva yhteistyö eri viranomaisten välillä ja viranomaisten ja tutkitun tiedon tuottajien välillä on Jokipiin mukaan avainasemassa kriisien hallinnassa.
–Normaaliaikoina tulee huolehtia perustutkimuksen mutta myös monitieteisen tutkimustiedon tuottamisesta. Lisäksi tulee kehittää mekanismeja, joilla olemassa oleva tieto kootaan yhteen ja varmistetaan tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa, sanoo Jokipii.
Yhteistyön viranomaisten ja kansalaisten välillä tulee olla kaksisuuntaista, ei ylhäältä alaspäin.
– Mitä voimakkaammin puututaan yksilöiden asemaan, sitä enemmän yksilöitä tulee kuunnella.
Kyberhyökkäyksiin ei pidä varautua vain teknisesti – myös ihmisten osaamista pitää kasvattaa
Ukrainan sota on nostanut aivan uudella tavalla esiin yhteiskunnan kriittisten järjestelmien iskunkestävyyden. Ovatko energiaverkkomme turvassa vaikkapa vieraan vallan kyberhyökkäyksiltä?
Tietojärjestelmätieteen professori Tero Vartiaisen mukaan käynnissä on iso muutos. Energiaverkot muuttuvat yhä älykkäämmiksi, kun analogisiin järjestelmiin lisätään digitaalisuutta. Samalla energiamurros lisää hajautettua, uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa energiantuotantoa ja esimerkiksi erilaisia älykoteihin liittyviä palveluita. Tämä tarkoittaa lisääntynyttä hyökkäyspinta-alaa kyberrikollisille.
Vartiaisen mukaan on tärkeää, että kyberhyökkäyksiin ei varauduta vain teknisesti. Myös ihmisten osaamista tulee kehittää ja kyberturvallisuuden johtamista parantaa.
– Suomessa kyberturvallisuuden hallinnassa ja johtamisessa ollaan aika pitkällä, mutta Euroopasta kuullut tosielämän kertomukset ovat havahduttavia. Kypsyystasoja on laidasta laitaan, joten tällä saralla on paljon töitä, sanoo Vartiainen.
Vartiaisen ja Mikko Luomalan hiljattain tekemä kysely energiasektorin toimijoille paljasti, että organisaatioiden keskinäisen kyberturvallisuusyhteistyön pitäisi vankistua. Osa toimijoista kokee, että yhteistoimintaa ei ole riittävästi.
– Kybertuvallisuutta ei voida rajata vain sisäiseksi oppimiseksi, vaan kyberturvallisuutta pitää kehittää yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa.
Yhteiskunnan jatkuva digitalisoituminen tarkoittaa myös sitä, että energiajärjestelmiin kohdistuva kyberhyökkäys voisi vaikuttaa myös toisiin kriittisiin infrastruktuureihin, kuten terveydenhuoltoon tai vaikkapa vesihuoltoon.
– Olemme innoissamme luomassa rakenteita, jotka ovat haavoittuvaisia. Turvallisuus ei saisi jäädä pimentoon, muistuttaa Vartiainen.