Väitös: Kasvattamalla mikrolevää sikaloiden jätevesissä saadaan biodieselin raaka-ainetta
Vastauksena energiakriisiin, globaalisen lämpenemiseen ja ilmaston muutoksen haasteisiin, mikrolevien käyttöön biodieselin tuotannossa on kiinnitetty paljon huomiota pyrittäessä kohti kestävää kehitystä.
Öljyä sisältävät mikrolevät ovat erinomaisia uusiutuvan energian lähteitä. Jätevedet sisältävät ravinteita ja usein myös lämpöenergiaa. Levien kasvattaminen eläinten jätevesiä hyödyntäen on kestävän kehityksen mukaista ja edullista uusiutuvan energian tuottamista.
Mikrolevien käyttö biodieselin raaka-aineena sisältää monia etuja liittyen ympäröivään luontoon, ruokaturvallisuuteen ja maankäyttöön.
– Yhdistämällä makean veden mikrolevän Chlorella zofingiensisin viljely ja sikaloiden jätevesien käsittely saadaan lupaava sovellutus sekä ravinteiden erottamiseen että biodieselin tuotantoon, kertoo Liandong.
Levän viljely sikalan jätevedessä biodieselin tuottamiseksi toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita ympäristön ja erityisesti veden käytön kannalta.
– Kustannustehokkuutta pitäisi tulevaisuudessa parantaa esimerkiksi levän biologisia ominaisuuksia kehittämällä, Liandong selittää.
– Mikrolevän käyttö biodieselin tuotantoon käyttäen jätevettä on kestävää kehitystä ajatellen ilmeisen lupaavaa, mutta vain jos sen taloudellista kannattavuutta voidaan parantaa riittävästi suuren mittakaavan tuotannossa.
1900 mgL-1 COD:llä laimennettu sikaloiden jätevesi sisältää optimaalisen ravinnepitoisuuden levän Chlorella zofingiensisin viljelyyn. Tällöin ravinteiden poisto jätevedestä sekä biomassan, lipidien ja biodieselin tuotto ovat edullisimmillaan. Liandongin tutkimuksessa havaittiin myös, että viljelyvesi voitiin kierrättää kaksi kertaa levän kasvattamiselle optimaalisena ravinneliuoksena.
Liandong Zhun tuotantotalouden alaan kuuluva väitöskirjatutkimus "Sustainable Biodiesel Production from Microalgae Cultivated with Piggery Wastewater" tarkastetaan tiistaina 28.1.2014 klo 12 auditorio Nississä (Tritonia). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Donald Huisingh (University of Tennessee) ja kustoksena professori Josu Takala.